Kokemukseni Tianjinin naispakkotyöleiriltä

Tianjinin naispakkotyöleiri on kuin helvetti maan päällä. Ennen leirin viidennen osaston laajennusta tällä osastolla vainottiin raa’asti monia Falun Gongin harjoittajia. Syksyisin ja talvisin sellit ovat hyvin kylmiä ja kosteita, ja uudet vangit ovat niin peloissaan, että he eivät saa öisin unta. Selleissä oli lämmittimiä, mutta niitä ei koskaan sallittu laittaa päälle paitsi silloin, kun paikalle tuli ulkopuolisia vieraita tai hallituksen virkamiehiä saapui tutkimaan leiriä. Vain pienen hiilimäärän polttaminen sellissä sijaitsevassa kaminassa sallittiin. Leirin henkilökunta ei antanut puuta tulen sytyttämiseen, joten vangittujen harjoittajien täytyi käyttää lastuja, jotka otettiin heidän puisista jakkaroistaan. Kun kaikki jakkaran osat oli käytetty tulen sytyttämiseen, harjoittajien täytyi ostaa lisää jakkaroita leirin kaupasta, missä kaikki oli hyvin kallista ja laatu huonoa.

Harjoittajat polttivat hiilen illalla, jotta nukkumaanmenoaikaa varten säilyisi vähän lämpöä. Vanginvartijat kuitenkin poistivat iltaisin kamiinoista erään osan, jotta niitä ei voinut käyttää, mikä esti hiilen polttamisen myöhään yöllä. Tämän johdosta sellit olivat yöllä hyvin kylmiä ja nukkuminen oli hyvin vaikeaa. Tästä huolimatta herätys oli aamuyöllä kello 3, jolloin kaikkien täytyi mennä ulos ja hioa maahan valettua sementtiä tiilellä. Vaikka oli talvi, harjoittajien ei sallittu pitää käsissään hanskoja, mikä aiheutti paleltumia ja verenvuotoa.

Aamiainen oli kello 7 aamulla, mutta heti sen jälkeen harjoittajien täytyi jatkaa sementin hiomista.

Heinäkuussa 2000 viranomaiset pidättivät monia Falun Gongin harjoittajia ja sulkivat heidät leirille. Vangitut harjoittajat pakotettiin lajittelemaan papuja, joista leiri ansaitsi rahaa. Joka päivä kaikkien harjoittajien tuli suorittaa loppuun osansa, joka oli yli 10 säkkiä. Joskus papumäärään lisättiin useita kymmeniä säkkejä, jotka piti lajitella myöhemmin samana päivänä. Työn määrää lisättiin jatkuvasti. Jos työ ei tullut valmiiksi, harjoittajien ei sallittu mennä nukkumaan. Monesti harjoittajat saivat nukkua vain 3 tai 4 tuntia yössä, ja monet nukahtelivat lajitellessaan papuja. Alle 50-vuotiaat harjoittajat joutuivat lastaamaan erittäin painavia papusäkkejä autosta. Edes sairastuneita harjoittajia ei vapautettu työstä. Leiri kohteli harjoittajia kuin eläimiä.

Sellejä, joissa harjoittajia pidettiin, käytettiin papujen lajitteluun. Tilanpuutteesta johtuen jokaisen täytyi laittaa lakanansa ja vaatteensa säkkiin, joita säilytettiin kahdessa käyttämättömässä, kosteassa huoneessa, joita kutsuttiin varahuoneiksi. Pavut lajiteltiin sängyillä, ja jos työtä ei saatu loppuun, kenenkään ei sallittu nukkua, eikä kenellekään myöskään annettu aikaa käydä ostamassa päivittäistavaroitaan. Myöhemmin ainoastaan sellin vastuuhenkilön annettiin käydä ostoksilla muiden puolesta, ja ostetut tavarat vietiin saman tien varastohuoneeseen. Jos työtä ei saatu loppuun, varastohuonetta ei avattu. Kun työ oli lopulta tehty, vanginvartija salli tavaroiden hakemisen, mutta siihen mennessä hiiret olivat jo syöneet ostetun ruoan ja alkaneet rakentaa pesiään tavaroihin.

Kiinaksi: http://minghui.ca/mh/articles/2006/6/9/129987.html