Keskisuomalainen kirjoitti salaisen keskitysleirin elinrosvouksesta

Suomen vanhin sanomalehti Keskisuomalainen kirjoitti 31.3. ilmestyvässä numerossaan Sujiatunin vankileirin sisäelinkaupasta. Lehti mainitsee vangittujen Falun Gongin harjoittajien murhaamisesta elinsiirtoleikkauksissa ja elinten myynnistä edelleen pimeille elinsiirtomarkkinoille sekä ruumiiden hävittämisestä polttamalla. Senyangissa Kiinan koillisosassa, Liaoningin maakunnassa sijaitsevassa Sujiatunin vankilasairaalassa on ollut jopa 6000 Falun Gongin harjoittajaa, eikä kukaan ole poistunut sieltä elävänä. Elintenpoistoissa vangeilta otetaan mm. sydän, munuaiset, maksa ja sarveiskalvot. Pidätyksien tapahtuessa ilman pidätysmääräyksiä, omaiset eivät ole voineet jäljittää kadonneiden omaisten kohtaloa. Artikkelissa kerrotaan ihmisen sisäelinten olevan paljon arvokkaampia elävältä ihmiseltä otettuna kuin kuolleelta ruumiilta. Thaimaa on lehden mukaan suurin elinmyyntikohde. Kiinassa elinten kysyntä on myös lisääntynyt ja maksansiirtojen osalta lähes kaksinkertaistunut, eikä teloitettujen vankien ruumiita saada riittävästi. Keskisuomalainen kirjoittaa myös viime kesän Kiinan kansallisen turvallisuuden apulaisministeri Liu Jingin ohjeista murskata Falun Gong ennen vuoden 2008 olympialaisia. Lehti mainitsee ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin saaneen tiedon Falun Gongin sisäelinkaupasta, mutta sillä ei ole riippumatonta näyttöä asiasta. Järjestön usimmassa vuosikirjassa Falun Gongin vaino tuodaan esille, ja siinä raportoidaan Wang Xia- nimisen harjoittajan kidutustapaus.

Lehti kirjoittaa erillisellä otsikolla, miten rikoslain muutos huononsi tilannetta.

Artikkelissa kerrotaan YK:n ihmisoikeuskomission kidutusasioiden erityisedustajan Manfred Nowakin vierailusta Kiinassa viime vuoden lopulla. Edustaja tutustui vankilaoloihin Pekingissä, Xinjiangissa ja Tiibetissä. Nowakin pyytämiä tapaamisia ja vierailuja ei estetty, mutta hänen työtään rajoitettiin monin hallinnollisin keinoin.

Nowakin raportissa todetaan kidutuksen olevan Kiinassa vielä laajaa. Tunnustusten saanti kiduttamalla on vielä yleistä, tutkintavankeudet ovat pitkiä ilman oikeudellista kontrollia. Kiinassa syytetyillä ei ole oikeutta vaieta eikä heidän lakikulttuuriinsa kuulu ajatusta syyttömyydestä ennen kuin toisin todistetaan. Lehden mukaan Kiina on mukana viidessä seitsemästä kansainvälisestä ihmisoikeussopimuksesta, mutta lainsäädännöstä puuttuvat yksiselitteiset kidutuksen määritelmät. 47-sivuisessa raportissa Falun Gong mainitaan useita kertoja. Raportoija muistuttaa Falun Gongin kidutuksista ja huonosta kohtelusta. Kaksi kolmasosaa kidutuksen uhreista on Falun Gongin harjoittajia. Nowak toteaa että 1997 tehdyn lainmuutoksen jälkeen Falun Gongin ja kaikkien aktiivisten ryhmien ja toimijoiden asema on huonontunut. Naisille tarkoitetussa ”Uudelleenkoulutus työn kautta” -keskuksessa Nowak sai kuulla miten harjoittajat, jotka eivät olleet luopuneet Falun Gongista, siirrettiin ”intensiivisen harjoituksen osastolle”, joka käytännössä tarkoitti ”intensiivisen kidutuksen osastoa”. Nowakin raportti kertoo naisharjoittaja Li Limaon kuoleman shanghailaisessa uudelleenkoulutuskeskuksessa, jossa hänet oli kahlittu kädet selän takana riippumaan ikkunasta niin, että hänen jalkansa eivät koskettaneet maata. Vangit keskuksessa kertoivat myös kuinka heidän ruokaansa sekoitettiin valkoista jauhetta, joka sai heidät sekaisin.