Järkyttäviä tuloksia internetissä hakusanalla ”tuntematon lääke” (Osa 1)

Zhang Fuzhen oli Falun Gongin harjoittaja Pingdun kaupungista, Shandongin maakunnasta. Vuonna 2001 hänet vangittiin ja lähetettiin aivopesukeskukseen vainottavaksi. Sun Fuxiang oli komennettu Hongshanin maatalousteknologian laitokselta tarkkailemaan Zhang Fuzenia. Sun kertoi, että hän todisti rva Zhangin kuoleman. Zhang kuoli valtavissa tuskissa.

Sun muistelee tapahtumaa: ”Poliisit riisuivat rva Zhangilta vaatteet ja ajelivat hänen päänsä paljaaksi. He kiduttivat ja solvasivat häntä. Hänet oli sidottu sänkyyn kuin siivet levällään oleva kotka. Hänen oli ulostettava sänkyyn. Sitten he antoivat hänelle ruiskeen, joka sisälsi tuntematonta lääkeainetta. Heti kun hänelle oli annettu ruiske, hän tunsi sietämätöntä kipua. Hän kamppaili kuin mielipuoli ja hän kuoli hyvin tuskallisesti. Virkailijat 610-virastosta todistivat koko episodin rva Zhangin kuolemasta.”

Zhang oli vain 38-vuotias. Hän oli Falun Gongin harjoittaja Pingdun kaupungista Shandongin maakunnasta. Hän oli Xianhen puiston palveluksessa.

Kiinan kommunistisen puolueen ylläpitämässä Falun Gongin harjoittajien vainossa olemme löytäneet lukuisia tapauksia, joissa myrkyllisiä lääkeaineita on annettu harjoittajille. Tämä on aiheuttanut vakavia sairauksia tai kuoleman. Julmuudet harjoittajia kohtaan ovat kauhistuttavia. Kun selailin Minghui.netillä (kiinalainen vastine Clearwisdomille) hakusanoilla ”tuntematon lääke” tai ”keskushermoston lääke” löysin yli 800 artikkelia. Viimeisten kuuden vuoden aikana useita tuhansia harjoittajia on kidutettu vainossa samalla tavalla kuin rva Zhang Fuzenia.

Falun Gong on korkealla tasolla oleva kultivointitie Buddha-koulussa. Viiden harjoitussarjan lisäksi se painottaa ihmisen mielen ja sydämen kultivointia. Harjoittaja elää ”Totuudenmukaisuus-Laupeus-Kärsivällisyys” periaatteiden mukaan kohottaakseen moraaliaan ja eettistä käytöstään. Falun Gongilla on positiivinen vaikutus yhteiskuntaan ja ihmisiin. Tähän päivään mennessä harjoitus on levinnyt yli kahdeksaankymmeneen maahan ja on saanut 1 337 palkintoa ja kunniamainintaa hallituksilta ja muilta järjestöiltä.

Ainoastaan Kiinan diktaattorimaisen kommunistipuolueen (KKP) hallitsemassa Kiinassa voidaan ylläpitää epäinhimillistä vainoa hyviä ja syyttömiä Falun Gongin harjoittajia vastaan.

Toukokuussa vuonna 2004 Maailmanlaajuinen järjestö tutkimaan Falun Gongin vainoa (WOIPFG) ja Kiinan mielenterveyden tarkkailu (China Mental Health Watch), kaksi kansainvälistä ihmisoikeusjärjestöä, tutkivat systemaattisesti raportteja Kiinan virkamiesten suotittamasta Falun Gongin harjoittajien psyykkisestä kidutuksesta. Tutkimus paljasti, että melkein viiden vuotta jatkuneen Falun Gongin vainon aikana, Falun Gongin harjoittajien psyykkinen kidutus oli kidutusmenetelmänä 23. maakunnassa, autonomisilla alueilla ja kunnissa Kiinassa. Tuhansista harjoittajista tuli raajarikkoja, henkisesti sairaita tai äärimmäisissä tapauksissa kidutettiin kuoliaaksi. Nämä murhenäytelmät eivät ole laantuneet tai vähentyneet Kiinassa vaan kärsimykset jatkuvat esteettä.

Teini-ikäinen tyttö Shandongin maakunnasta saa kidutuksesta hermonromahduksen Xin’anin pakkotyöleirillä Pekingissä

Neiti Guo syntyi 1982 Guojiashangtongin kylässä, joka oli Zhanglinin esikaupungissa, Changyin kaupungissa Weifangissa, Shandongnin maakunnassa. Varhaisestä iästä asti hän oli älykäs ja viaton tyttö, jota ylistettiin koulussa hänen akateemisista saavutuksistaan. Kun hän todisti suuret muutokset perheessään ja tuttavissaan sen jälkeen kun he olivat alkaneet harjoittaa Falun Gongia, hän alkoi myös harjoittaa ja koki monia positiivisia muutoksia.

Kun Jiangin puolueryhmä aloitti Falun Gongin vainon heinäkuun 20. päivänä vuonna 1999, Xuelianin sydän koki tuskaa ja hän uskoi viattomasti, että murhenäytelmä oli sen vuoksi että KKP oli ymmärtänyt Falun Gongin väärin. Vipittömin sydämin 18-vuotias Xuelian meni toukokuussa vuonna 2000 Pekingiin vetoamaan hallitukseen Falun Gongin puolesta ja pyytämään, että Falun Gongin hyvä nimi palautettaisiin. Poliisi vangitsi hänet ja lähetti hänet takaisin paikalliselle alueelle vankeuteen. He kiristivät 6000 yuania hänen perheeltään hänen vankeutensa aikana (Alaviite: keskiansio kiinalaisella kaupunkityöläisellä on 500 yuania kuukaudessa).

Kansallisten juhlapyhien aikana lokakuussa vuonna 2000 Xuelian meni Pekingiin vetoamaan vielä kerran, koska Pekingin Falun Gongin harjoittaja Zhao Yin oli kuolemaisillaan poliisin julman vainon seurauksena. Harjoitustoverinsa kanssa Xuelian piti huolta Xhao Xinista viikkoja. Kun Zhao kuoli joulukuun 11. päivänä 2000, Xuelian alkoi julkisesti levittää kaduilla lehtisiä ja selventää totuutta Dafasta ja vainosta. Muutamia päiviä myöhemmin poliisit vangitsivat hänet ja kiduttivat häntä julmasti. Viranomaiset antoivat määräyksen, että hänet lähetettäisiin Xin’anin naisten pakkotyöleirille Daxingin piirikunnassa Pekingissä.

Pakkotyöleirillä poliisi kidutti häntä jälleen julmasti. Eräänä päivänä viranomaiset pakottivat hänet ja hänen harjoitustoverinsa katsomaan TV-ohjelmia, joissa paneteltiin Falun Dafaa. Hän kieltäytyi yhteistyöstä, nousi ylös ja huusi: ”Falun Dafa on hyvä!” Poliisit ryntäsivät hänen luokseen ja iskivät hänet raa-asti maahan. Jotkut istuivat hajareisin hänen päällään kun toiset väänsivät hänen käsivarsiaan ja löivät häntä. Sitten poliisi Zhao Lei yhdessä toisen poliisin kanssa nimeltään Bai antoivat hänelle neljällä sähköpampulla sähköiskuja samanaikaisesti. Sähköiskut saivat hänen päänsä vuotamaan verta kahdesta kohden mitkä myöhemmin märkivät, eivätkä parantuneet kahteen vuoteen.

Olemme saaneet tietoomme, että poliisi antoi hänelle ruiskeita tuntemattomilla lääkeaineilla ja lisäsivät joitakin tuntemattomia lääkkeitä hänen ruokaansa. Muutamien kuukausien sisällä Xuelian sai hermoromahduksen julmasta kidutuksesta ja pakkolääkityksen väärinkäytöstä johtuen.

Toukokuun 1. päivänä 2001 viranomaiset Xin’anin työleirillä pyysivät Xuelianin perhettä hakemaan hänet kotiin. Kiirehdittyään Shandongin maakunnasta Pekingin työleirille hänen isänsä oli sanaton nähdessään, että hänen kerran niin älykkäästä ja terveestä tyttärestään oli tullut täysin erilainen ihminen. Ilmeettömin kasvoin ja tyhjin silmin hän tuijotti eikä puhunut mitään. Hänen nilkkansa olivat turvonneet valtavasti (ehkä kahleiden vuoksi) ja hänen päänsä päällä oli kaksi sormenkokoista veristä pintaa ilman hiuksia. Hänen isänsä ei voinut uskoa silmiään. Hänen kerran niin ihastuttava tyttärensä oli tullut vieraaksi. Suruissaan hän kyseli poliisilta nimeltä Shi: ”Mistä haavat tyttäreni päähän ovat tulleet?” Shi valehteli hänelle sanomalla, että se oli märkähaavan vuoksi.

Matkalla Pekingistä kotiin Xuelian ei puhunut (luultavasti sen vuoksi, että viranomaiset olivat Xin’anin työleirillä antaneet hänelle ruiskeita rauhoittavilla lääkeaineilla). Heti kun hän oli palannut kotiin ja syönyt ateriansa, hän alkoi kuitenkin huutaa ja ottaa vaatteitaan pois. Nähtyään kuinka vaino oli muuttanut heidän tyttärensä sellaiseen tilaan vain sen vuoksi, että hän vetosi Falun Gongin puolesta, Xuelianin vanhemmat olivat syvästi murheissaan eivät voineet muuta kuin nyyhkyttää. Kaikki kyläläisetkin olivat suruissaan.

Kolme vuotta sen jälkeen kun hän oli tullut kotiin pakkotyöleiriltä, tämä tyttö, jolle viranomaiset pakkotyöleirillä aiheuttivat trauman, on yhä samassa tilassa. Hän juoksee usein ympäriinsä ilman syytä. Hänen puhettaan ei voi ymmärtää. Hän ottaa usein pois vaatteensa ja tyrannisoi muita tai kiroilee muille mukaan lukien hänen omat vanhempansa. He ovat hoitaneet häntä silmät kyynelissä vaikeiden olosuhteiden alla ja ovat olleet hyvin surullisia näiden viimeisten kolmen vuoden aikana. Kylän asukkaat surevat häntä myös.

Tämä tapahtuma viattomasta teini-ikäisestä tytöstä näyttää Jiangin hallituksen julmuuden ja epäinhimillisyyden Falun Gongin harjoittajien vainossa. Kaikki hyväsydämiset ihmiset, nouskaa puolustamaan oikeutta ja auttakaa lopettamaan julma vaino hyviä ihmisiä kohtaan ja auttakaa estämään viattomia lapsia kärsimästä tästä julmasta vainosta!

Kiinaksi: http://minghui.ca/mh/articles/2005/11/16/114634.html
Englanniksi: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2005/11/30/67410.html