Kertomus lääketieteen alueelta: Lääkeriippuvuus (Osa 2)

Osa 1: http://fi.clearharmony.net/articles/200509/3253.html

Tyler teki minuun voimakkaan vaikutuksen tullessaan hoitooni ensimmäisen kerran noin puoli vuotta sitten. Hän oli notkea kuin ballerina ja hänellä oli pitkät kauniit hiukset. Hän tuli vain kerran, sitten hän katosi. Kun hän ilmestyi uudelleen puolentoista vuoden kuluttua, tuskin tunsin häntä. Hänen painonsa oli noussut aika paljon. Hiukset olivat hoitamattomat ja pörröiset. Hän oli vahvasti meikattu ja hän näytti vanhentuneen kymmenen vuotta. Hänellä oli jopa pussit silmiensä alla. Silmät olivat sumuiset ja epäselvät.

Kun olin laittanut muutaman akupunktioneulan tein tarkan tutkimuksen hänen selästään. Ensimmäinen asia johon reagoin oli se, että hänellä oli valkoisia ja ruskeita merkkejä kuin nauhana ja jotka peittivät kaksi kolmasosaa selästä.

”Oletko polttanut itseäsi?” kysyin Tyleriltä.

”En.”

”Kuinka on mahdollista, että sinulla on näin monta jälkeä selässäsi?”

”Ei aavistustakaan” vastasi Tyler. ”Alussa jäljet näkyivät vain muutamina läikkinä selässä. Sen jälkeen ne laajenivat. Nyt minulla on niitä melkein koko selän alueella.”

Silloin muistin yhtäkkiä, että olin kerran aikaisemmin hoitanut potilasta, jolla oli sama ongelma. Se oli määrätyn tyyppinen herpes zoster (vyöruusu). Potilaan herpes zosterin oireet olivat piilossa, joka teki lääkärille vaikeaksi niiden huomaamisen. Oireet alkoivat potilaan selässä ja olivat tunnettavissa kun potilas väsyi ja kun immuunijärjestelmä heikentyi. Virus oli piilossa potilaan selkärangassa. Tämän tyyppinen herpes zoster on hyvin vaikea hoitaa.

Herpes zoster aiheuttaa melko sietämättömän kivun. Se oli syy siihen, että Tylerillä oli niin kovat kivut selässä. Hän ei kärsinyt tavallisesta selkäkivusta tai iskiaksesta kuten hänen lääkärinsä oli luullut. Kipu tuli herpes zosterista. Koska kaikki lääkärit olivat epäonnistuneet taudin aiheuttajan löytämisessä, he hoitivat häntä väärällä tavalla ja leikkasivat hänet turhaan. Nyt Tyler oli hyvin huonossa kunnossa ja hänellä oli herpes zoster jota ei oltu hoidettu kahteen vuoteen.

Aina siitä päivästä saakka kun löysin kivun perussyyn, Tyler tuli hitaasti paremmaksi. Päästä irti särkylääkkeistä oli kuitenkin yhtä vaikeaa kuin päästä kuiville huumeriippuvuudesta. Ei voida vain sanoa, että lääkkeiden ottaminen on lopetettava ja uskoa että se on ohi. Keho reagoi lääkkeen puutteeseen. Tyler koki esimerkiksi levottomuutta ja kipua sekä ruumiin lämpötilan äkillisiä nousuja ja laskuja. Sen vuoksi opetin Tylerille kuinka hän voisi hengittää syvään ja meditoida. Sanoin hänelle, että ei käyttäisi mitään kipua lievittäviä aineita siitä huolimatta vaikka se tekisi kipeää. Aluksi Tyler oli skeptinen diagnoosiini ja hoitooni, koska kukaan lääkäri ei ollut huomannut, että hän kärsi herpes zosterista . Kolme päivää myöhemmin hän alkoi tuntea mielensä yhä selkeämmäksi vaikka hän yhä tunsi kivun. Joka tunti Tyler tunsi kuinka kipu kerroksittain hävisi kehosta. Kolme viikkoa kului eikä Tyler käyttänyt mitään särky- tai rauhoittavia lääkkeitä.

Aloin keskustella Tylerin kanssa liikunnasta ja oikean ravinnon tärkeydestä. Sen jälkeen kerroin kultivoinnista. Selvitin Tylerille, että hän sai lainata kirjastosta kirjan kultivoinnista, lukea sen ja että sen jälkeen voisimme jatkaa keskustelua. Sinä aikana jolloin kirjoitin tätä artikkelia Tyler sai yhä lääkinnällistä hoitoa luonani. Hän kamppaili edelleen herpes zosterinsa kanssa, tuli koko ajan paremmaksi eikä tuntenut enää toivottomuutta. Hän on nyt asteittain menossa normaaliin elämään ja alkaa saada kontrollin olemassaoloonsa.

Hieman myöhemmin puhuin Tylerin lääkärin kanssa, länsimaisen lääkärin joka oli lähettänyt hänet luokseni. Hän selitti: ”Tyler luotti minuun täydellisesti. Hän uskoi, että minulla oli selitys kaikkiin hänen selkäkipuihinsa. Hänen luottamuksensa aiheutti sen, että tulin liian itsevarmaksi. Halusin niin mielelläni auttaa häntä pääsemään eroon kivuista että nostin lääkeannostusta koko ajan. Toisaalta tiesin, että se ei ollut hyväksi hänen terveydelleen. Tunsin samalla myös tuskaa ja syyllisyyttä. Se vaivasi minua joka kerta kun näin hänen pettymyksensä siitä, että lääke jota olin määrännyt, ei auttanutkaan tai kun hän soitti minulle keskellä yötä… Minulla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa uusi lääke. Vaikka yritin tehdä parhaani, hän tuli sen sijaan huonommaksi…”

Pinnalta katsoen tämä on vain kertomus joka osoittaa psykologisen prosessin lääkehoidossa, mutta siinä on myös syvempi tarkoitus. Älä pyri aina miellyttävimpään ratkaisuun tai nopeaan lievitykseen. ”No pain no gain".

Käännetty: http://se.clearharmony.net/articles/200507/15006.html