Kaksikymmentäneljä esimerkkiä lapsen kunnioituksesta vanhempiaan kohtaan (7): Tan Zi hankkii maitoa vanhemmilleen

Kiinan historiassa on runsaasti tarinoita esimerkillisestä kunnioituksesta vanhempia kohtaan. Yuan-dynastian (1280-1368 j.Kr) aikana Guo Jujing valitsi ja kokosi ”24 esimerkkiä vanhempien kunnioittamisesta” surressaan isänsä kuolemaa. Hän kertoi kuuliaisten lasten teoista vanhempiaan kohtaan Keisari Shunin ajasta alkaen omaan aikakauteensa asti. Vielä tänäänkin nämä tarinat muodostavat tärkeän osan puhtaasta kiinalaisesta hyveestä.

*　*　*　*　*

Tan Zi toi peuranmaitoa sairaille vanhemmilleen

Kevät- ja syyskauden aikana (722 - 481 j.Kr), Tanin perheessä oli kuuliainen poika, jonka nimeä ei ole kirjattu muistiin. Poikaa kutsuttiin yleensä nuoreksi Mestari Taniksi. Ollessaan nuori, Tanin molemmat vanhemmat sairastuivat silmäsairauteen, johon lääkäreiden mukaan sai parannuksen vain juomalla peuranmaitoa. Perheen ollessa erittäin köyhä ja peuranmaidon ollessa sekä harvinaista, että kallista, nuori poika oli masentunut ja huolissaan siitä ettei pystyisi hankkimaan lääkettä vanhemmilleen.

Poika vaelteli vuorilla ja mietti ratkaisua ongelmaan, mutta ei keksinyt ratkaisua. Yhtäkkiä hän huomasi edessään heinikossa laiduntavan peuralauman. Tan Zi tarkkaili kärsivällisesti paikallaan kevään vasojen kirmatessa ympäriinsä ja palaten sitten emonsa luokse imemään maitoa.

Seuraavana aamuna Tan Zi lähti sanko kädessään vuorille, pukeutuneena peurannahkaan jossa oli pää, häntä ja turkki. Kun nuoret peurat juoksentelivat, Tan Zi ryntäsi heidän rinnalle. Kun peurat laiduntivat, Tan Zi teeskenteli myös laiduntavansa. Kun peurat menivät emonsa luokse juomaan maitoa, Tan Zi otti myös maitoa peuraemolta, mutta laittoi sen sankoonsa.

Illan tultua, suunnitelmansa onnistumisesta iloinen Tan Zi palasi varovasti takaisin vuorilta täysi sanko maitoa mukanaan. Hänen vanhempansa olivat riemuissaan saadessaan peuranmaitoa, ja he ylistivät nokkelaa, huomaavaista ja kekseliästä poikaansa. Seuraavana päivänä Tan Zi palasi niityille ja leikki jälleen vasojen kanssa ja palasi illan tultua kotiin, täysi maitosanko mukanaan. Tätä jatkui useita viikkoja ja Tan Zin vanhemmat alkoivat parantua silminnähtävästi.

Eräänä päivänä Tan Zin leikkiessä nuorien peurojen kanssa, lauman johtajat alkoivat yhtäkkiä määkiä, nostivat ylös valkoisen häntänsä ja juoksivat metsää kohti. Muu lauma seurasi peloissaan ja Tan Zi jäi keskelle heinikkoa. Tan Zi katsoi polun suuntaan ja huomasi miksi peurat olivat paenneet. Häijyn näköinen metsästäjä seisoi siimeksessä, jousipyssy kädessään valmistautuen ampumaan itselleen peuranlihaa.

Nuolet alkoivat viuhahdella Tan Zin korvan ohi. Hän nousi äkkiä ylös, heitti peurankaavun päältään ja huusi isolla äänellä "olen ihminen, enkä peura. Älä ammu!"

Metsästäjä säikähti: "Hei poika! Mitä sinä siellä metsässä teet?! Melkein tapoin sinut! Miksi olet pukeutunut noin?"

Tan Zi vastasi: "Vanhempani ovat sairaita ja tarvitsevat peuranmaitoa parantuakseen. Naamioiduin peuraksi, jotta saisin maitoa."

Syvästi liikuttunut metsästäjä sanoi lempeästi: "olet todellakin erikoinen lapsi nähdessäsi vaivaa vanhempiesi puolesta. Mutta tämä on vaarallista! Jos olisit paljastanut itsesi minuutinkin myöhemmin, olisin ampunut sinut. Ole varovaisempi tulevaisuudessa!"

Varoituksen jälkeen metsästäjä saattoi Tan Zin turvallisesti kotiin metsästä.

Säe metsästäjän kunnianosoituksesta,

Vanhempansa tarvitsivat maitoa, parantaakseen silmänsä
Hän kääri itsensä pukuun karvaiseen.
Jos ei olisi ehtinyt huutaa "älä ammu!"
Metsästäjä olisi ampunut hänet peurana.