Kuulin kuinka Wu Baowang kidutettiin kuoliaaksi Shuangchengin kaupungin pidätysasemalla

Huhtikuun 20. päivänä 2002 minut pidätettiin ja lähetettiin Shuangchengin kaupungin pidätysasemalle Heilongjiangin maakunnassa. Wu Baowang oli myös vangittuna samalla asemalla. Hänen sellinsä sijaitsi aivan sellini vieressä. Sellini numero oli kuusi, ja hänen kahdeksan. Toukokuun 15. päivänä 2002 kuulin jatkuvia, tuskaisia huutoja Wu Baowangin sellistä. Alussa ääni oli kova, kunnes siitä tuli yhä heikompi. Kuulin hänen sanovan: ”Yritätte tappaa minut! Ette halua minun elävän!”

Myöhemmin sain tietää, että vartijat olivat väkivalloin pakkosyöttäneet Wu’ta, ja letku oli vahingoittanut hänen ruokatorveaan. Vankilan lääkäri oli silti kaatanut suolavettä letkua pitkin Wu’n mahaan. Shuangchengin pidätysasema tunnetaan juuri pakkosyöttämisestä väkevällä suolavedellä. Jotkut harjoittajat oksensivat selleissään pakkosyöttämisen jälkeen. He oksensivat itsensä ja vaatteidensa päälle. Kun oksennus oli kuivunut, jäljellä oli vain vaaleaa suolajauhetta. Jos ruokatorvi vahingoittui, kun letkua tungettiin mahalaukkuun, oli mahdotonta kestää kipua kun suolaliuosta kaadettiin letkua pitkin uhrin mahalaukkuun.

Seuraavana päivänä 50—60 meistä huusi: ”Missä Wu Baowang on?” Vartijoiden poliittinen johtaja sanoi: ”Hänet lähetettiin kotiin.” Sanoimme: ”Valehtelet! Kidutitte hänet kuoliaaksi.” Poliittinen johtaja sanoi: “Lääkärin asiantuntija-lausunnot ovat saatavilla jos teillä on jotain kysyttävää.” Sanoin vankilan lääkäri Liu’lle: ”Tapoitte terveen ihmisen vain 25 päivässä. Henkilö ei voi kuolla noin vain.” Lääkäri sanoi tylysti: “Pakkosyöttäminen jatkuu jos henkilö kieltäytyy syömästä.”

Pidätysasema ei lähettänyt Wu Baowangia sairaalaan ennen kuin hän oli kuolemaisillaan. Hän kuoli sairaalassa pakkosyöttämisestä aiheutuneisiin vammoihin. Pidätysasema väitti Wu’n perheelle, että kuolinsyy oli sydänkohtaus.

Alkuperäinen artikkeli Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2005/5/15/101838.html