Jiang Zeminin paha hallinto 70-vuotiaan naisen kärsimysten kautta nähtynä

Olen 70-vuotta vanha nainen, ja minut on pakotettu olemaan koditon melkein kolme vuoden ajan. Tämä johtuu ainoastaan siitä yksinkertaisesti syystä, että jakelin lehtisiä jotka paljastivat valheet Falun Gongista, joita Jiang Zeminin hallinto on levittänyt. Tammikuun 7, 2002 menin jakelemaan lehtisiä. Kaikki sujui hyvin siihen asti kun olin laittamassa uuden vuoden tervehdystä eräälle seinälle, jolloin poliisi otti minut kiinni. Hän kuulusteli minua ja kyseli mistä olin saanut materiaalit, mitä en kuitenkaan kertonut hänelle. Hän sanoi: ”Minulla on keinoja saada sinut puhumaan. Voin tappaa sinut sen jälkeen kun olen saanut tiedot.”

Minulla oli sillä hetkellä vain yksi ajatus: et saa minulta mitään. Poliiseja lähetettiin sen jälkeen penkomaan kotini läpikotaisin. He takavarikoivat Falun Dafa -kirjani ja joitakin tiedotusmateriaaleja ja banderolleja. He veivät minut myöhemmin poliisiasemalle ja lukitsivat minut pieneen selliin. Noin 45 minuutin jälkeen poliisi, joka haisi viinalta, tuli luokseni ja sanoi: ”Vanha nainen, näetkö että olen juonut vähän? Kykenen tekemään mitä tahansa kun olen humalassa.” Sen jälkeen hän sanoi kumppaneilleen: ”Kaverit, vahtikaa häntä. Älkää antako hänen mennä pesuhuoneeseen tai nukkumaan.” Ja sen jälkeen hän sanoi minulle: ”Hoitelen sinut kun herään.” Oltuani lukkojen takana 24 tuntia hän sanoi minulle: ”Vanha nainen, haluatko mennä aivopesuluokkaan tai pidätyskeskukseen? Jos haluat mennä aivopesukeskukseen se maksaa 60 yuania (1) päivältä. Pyydä perhettäsi tuomaan rahat.” Sanoin: ”En mene minnekään. Minulla ei ole rahaa.” He heittivät minut sen jälkeen pidätyskeskukseen.

Olin lukittuna sellissä, jossa 40 ihmistä pidettiin vankina. Minun käskettiin istua penkillä ja toistaa vankilan säännöt ja pukeutua vankilan pukuun. Mutta eräs harjoittaja kieltäytyi tekemästä sitä. Naisharjoittaja Lu Guozhenia oltiin kuulusteltu useita kertoja, ja joka kerta häntä oli kidutettu. Sen seurauksena hänen jalkansa eivät toimineet. Koska hänen vammansa olivat vakavia, hänet lähetettiin vankilan sairaalaan hoitoon, minkä jälkeen hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan. Hän vetosi kansanoikeuteen, mutta hänen vetoomuksensa hylättiin. Hän odotti nyt lähettämistä Dabein vankilaan kiinalaisen uuden vuoden jälkeen.

Pidätyskeskuksessa monet vangit olivat kiinnostuneita kuuntelemaan kultivointikertomuksia ja tosiasioita Falun Gongin vainosta.

Terveyteni huononi vainon ja kauhistuttavan ympäristön vuoksi. Yskin paljon, joten minut lähetettiin kolmen muun harjoittajan kanssa sairaalaan, missä he tutkivat terveytemme ja sairaanhoitaja pakotti minut ottamaan lääkkeitä. Sanoin hänelle: ”En moiti sinua koska tämä on työsi. Mutta sanon sinulle että näillä lääkkeillä ei ole vaikutusta minuun. Ennen kuin aloin harjoittaa Falun Gongia, yritin käyttää kaikkia lääkkeitä ja ruiskeita joita oli saatavissa mutta sairauteni ei koskaan tullut paremmaksi. Jos te ihmiset ette olisi vieneet minua vankilaan, en olisi ollut sairas. Jos pakotatte minua, menen nälkälakkoon.” Sairaanhoitaja ei enää pakottanut minua ottamaan lääkkeitä.

Olin sairaalassa kolme päivää, minä aikana jouduin todistamaan kauhistuttavia tapauksia kun harjoittajia pakkosyötettiin. Sanat eivät voi kuvata sitä julmuutta ja väkivaltaa mitä käytettiin pakkosyöttämisen aikana. Värisen vieläkin kun ajattelen sitä.

Minut vapautettiin ikääni liittyvien lääkinnällisten syiden, yhteistyöstä kieltäytymiseni ja oireideni vuoksi. Kuukausi vapauttamiseni jälkeen minun ei kuitenkaan vielä silloinkaan annettu olla rauhassa. Naapurikunnan henkilökunta ja paikalliset poliisiasemat ahdistelivat minua koko ajan. He laittoivat kotini tarkkailuun. Jokaista liikettäni tarkkailtiin. Mieheni pakotettiin pitämään minua silmällä. Jos hän ei ollut kotona, hän laittoi minut lukkojen taakse. Poliiseja, jotka olivat vastuusta naapurikunnasta, kuritettiin ja alennettiin arvossa koska heidän alueltaan löydettiin Falun Gongin harjoittajia. Jotkut heistä pakotettiin läpikäymään koulutuskurssi. Tämä on Jiangin hallinnon osallisuuspolitiikkaa, jonka tarkoitus on saada heidät, jotka eivät tiedä totuutta ja hyväksyvät Falun Gongin vainon, lietsomaan vihaa ”totuutta, laupeutta ja kärsivällisyyttä” vastaan.

Pian sen jälkeen kun olin tullut kotiin, paikallinen poliisi käski minun mennä julkisen turvallisuuden asemalle ja sanoi että se ei ollut mitään vakavaa. He sanoivat jopa, että heillä oli jotain hyvää sanottavaa minusta. Kun saavuin sinne, he kysyivät harjoitinko vielä Falun Gongia. Sanoin heille, että harjoitan niin kauan kun elän. Hän sanoi: ”Ok, mene kotiin.”

Joitakin päiviä myöhemmin hän tuli takaisin ahdistelemaan minua: ”Prokuraattori haluaisi nähdä sinut.” Joten menin sinne. He kysyivät minulta: ”Harjoitatko vielä? Sinun pitäisi harkita asiaa. Kun olet kirjoittanut ”muuntumiskirjeen” (2) tulet toimeen hyvin.” Kerroin heille saman asian: ”Teidän ei tarvitse kysyä minulta sitä enää.” Sitten he sanoivat: ”Haluatko saada lakimiehen?” Sanoin heille että minulla ei ollut rahaa lakimiehelle. Kysyin sitten heiltä: ”Aiotteko tuomita minut?” Hän sanoi kyllä. Seuraavana päivänä kun menin sinne, odotin kello kahdeksaan asti mutta en nähnyt ketään paitsi poliisin nimeltään Liu. Pyysin häntä sanomaan että olin siellä. Hän sanoi että oli hyödytöntä kertoa siitä hänelle. Ymmärsin yhtäkkiä syyn miksi he halusivat minut sinne. Eikö se ole minun vainoamistani? Miksi minun pitäisi olla heidän kanssaan yhteistyössä? Joten minun oli pakko lähteä pois kotoa ja jättää perheeni. Muiden harjoittajien avustuksella menin toisiin kyliin.

Kun mieheni ei löytänyt minua, hän meni poliisin luo etsimään minua. Tällöin poliisi sai tietää että olin lähtenyt pois kodistani. He etsivät minua joka paikasta. Ryhmä poliiseja meni sukulaisteni luo, suostutellen heitä: ”Jos tiedätte missä hän on, olkaa hyvä ja pyytäkää häntä menemään kotiin. Hän on ollut koditon kolme vuotta. Se ei ole helppoa 70-vuotiaalle. Pyytäkää häntä menemään kotiin uudeksi vuodeksi. Emme aiheuta hänelle ongelmia.” Mutta sen jälkeen he tutkivat sukulaiseni kolmen huoneen huoneiston, jopa pesuhuoneen mukaan lukien. Lopulta he sanoivat: ”Lakkaamme maksamasta hänelle eläkettä elokuusta 2003 alkaen, siihen saakka kunnes tapaamme hänet.” Löytääkseen minut yksi heistä teeskenteli olevansa tyttäreni mies ja soitti sukulaisilleni kysellen oleskelustani. Mieheni tuli sairaaksi heidän jatkuvan ahdistelunsa vuoksi ja kuoli helmikuun 12. päivä 2003.

Eikö tämä ole tragedia? Hallitus käyttää koko poliisivoimia vainoamaan ryhmää ihmisiä, jotka uskovat hyvyyteen. He eivät anna edes 70-vuotiaan naisen olla rauhassa. Mitä on tapahtunut uskonvapaudelle? Kymmeniä tuhansia harjoittajia Kiinassa on pakotettu kodittomiksi, ja jotkut jopa kuolivat tai tulivat rammoiksi.

Toivomme että hyväsydämiset ihmiset eivät jätä huomiotta Falun Gongin vainoa, joka tapahtuu Kiinassa. Pyydämme heitä ystävällisesti tukemaan oikeutta ja auttamaan saamaan vainon loppumaan. Tehdessään näin ihmiset saavat valoisan tulevaisuuden.

Kommentti:

1) yuan on Kiinan rahayksikkö; 500 yuania on kaupunkityöläisen kuukauden keskiansio Kiinassa.

(2) "Takuulausunto": Lausunto jossa vakuutetaan että henkilö katuu Falun Gongin harjoittamista, takaa ettei enää harjoita Falun Gongia, mene Pekingiin vetoamaan Falun Gongin puolesta eikä enää koskaan ole yhteydessä kenenkään Falun Gongin harjoittajan kanssa.

Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2005/3/2/96446.html