Muistelen menneitä päiviä kun Mestari Li piti luentoja Qiqharin kaupungissa Heilongjiangin maakunnassa

Mestari Li piti sarjan Falun Dafa -luentoja heinäkuun 16.-23. välisenä aikana 1993 Qiqiharin kaupungissa Heilongjiangin maakunnassa. Minulla oli onnea kun sain ottaa osaa luentoon. Monia vaikuttavia tapauksia sattui niiden päivien aikana. Haluan jakaa tässä joitakin niistä teidän kanssanne.

Tulin hyvin tunteelliseksi kun näin Mestarin luokassa. Vaikka en aikaisemmin ollut harjoittanut qigongia (harjoituksia ”qi’n” tai ”elämän energian” kultivointiin) päätin, että minun täytyy oppia tämä menetelmä. Sillä hetkellä tunteitani oli vaikea kuvailla sanoin.

Kurssien aikana meille kerrottiin, että Mestari oli juuri opettanut erään kurssin toisessa kaupungissa ja oli alun perin suunnitellut menevänsä takaisin Changchunin kaupunkiin, Jilinin maakuntaan (kotikaupunkiinsa). Kiinan Qigongin tiede- ja tutkimusyhdistys päätti pitää qigong-konferenssin Qiqiharin kaupungissa sinä aikana ja he kutsuivat Mestarin sinne, koska he tiesivät, että Falun Gong oli suurenmoinen. Mestari Li ei välittänyt, että se oli hänen loma-aikansa vaan saapui Qiqihariin. Koska tätä kurssia ei oltu suunniteltu alkuperäiseen aikatauluun ja kurssisuunnitelma Pekingissä oli jo valmiina, niin Qiqiharissa voitiin pitää vain seitsemän päivän kurssi. Mestari sanoi: ”Ennen kuin tulin Qiqihariin lähetin paljon Faluneja (Lakipyöriä) etsimään heitä joilla oli ennalta määrätty kohtalo Dafan kanssa. Kaikki ovat tulleet tänne, koska heillä on ennalta määrättyjä kohtalonsuhteita. Sen vuoksi kaikkien tulisi pitää erityisesti tätä tilaisuutta suuressa arvossa.”

Ensimmäisen päivän luennon jälkeen alkoi yhtäkkiä sataa vettä. Koska kukaan ei ollut ottanut mukaansa sateenvarjoa tai sadetakkia, menimme kaikki suojaan rakennuksen sisäänkäyntiin. Tilanne oli aika kaoottinen. Mestari tuli juuri silloin ulos. Nähtyämme Mestarin kaikki hiljenivät. Mestari katsoi taivasta hymyillen ja sanoi kaikille: ”Sade loppuu pienessä hetkessä. Älkää olko levottomia. Voitte mennä kotiin nyt.” Kohta satoi vain vähän ja sen jälkeen sade loppui. Eräs harjoittaja pysäytti taksin ja halusi, että Mestari ajaisi taksilla takaisin asunnolleen. Mestari ei kuitenkaan halunnut ottaa taksia vaan sanoi harjoittajalle: ”Ole hyvä äläkä vaivaudu! Olet hyvin ystävällinen, tiedän sen, mutta ei ole tarpeellista tuhlata rahaa.” Sen jälkeen Mestari käveli yksin asunnolleen.

Seitsemän päivän kurssi päättyi hyvin nopeasti. Mestarin oli mentävä kiireesti takaisin Pekingiin samana iltana kun kurssimme päättyi, voidakseen pitää seuraavan luentosarjan. Harjoittajat kiirehtivät saattamaan Mestaria rautatieasemalle. Kun eräs harjoittaja ja minä tapasimme Mestarin hän sanoi ystävällisesti: ”Nyt on niin myöhäistä. Minkä vuoksi tulitte kuitenkin sateessa?” Sitten hän ojensi kätensä ja kätteli meitä. Olimme niin liikuttuneita. Mestari pyysi harjoittajaa, joka oli hänen vieressään, heti ostamaan meille asemalaiturin liput. Itse asiassa saatoimme mennä ja tulla vapaasti ilman asemalaiturilippua, kun vain näytimme henkilöllisyyskorttiamme, koska meillä molemmilla oli poliisipuvut siihen aikaan. Tiesimme, että Mestari otti kaikkein halvimmat maksut kurssistaan ja että hänellä on täytynyt olla paljon kuluja, kun hän matkusteli ympäri Kiinaa antaen luentoja. Ymmärsimme kuitenkin syvällisesti, että Mestari opetti meille, kuinka meidän tulisi olla harjoittajina ja kuinka saavutamme harjoittajan tason. Omalla käytöksellään Mestari antoi meille esimerkin. Muistan kun Mestari sanoi meille silloin: ”Olette vielä nuoria. Teidän on oltava ahkeria Falun Dafan harjoittamisessa loppuun asti. Juuri nyt, ette tiedä kuinka kallisarvoinen Dafa on, mutta tiedätte kahden tai kolmen vuoden sisällä. ”

Juna saapui asemalle. Vasta silloin huomasimme, että Mestari ja nuo harjoittajat, jotka matkustivat hänen kanssaan ympäri maata, kantoivat useita Falun Dafa -kirjoja ja materiaalia. Missä vain Mestari antoi luentoja, hän toi mukanaan noita kirjoja ja materiaalia. Kirjapussit olivat hyvin painavia nuorelle kuten meille. Mestari ja opetuslapset, jotka matkustivat hänen kanssaan, kantoivat noita kirjoja ja materiaaleja joka puolelle maata levittäessään Dafaa ympäri vuoden. Voimme vain kuvitella kuinka vaikeaa se oli matkojen aikana.

Juna jätti aseman hitaasti. Mestari vilkutti meille koko ajan. Kun katselin junan lähtöä sydämeni oli liikuttunut kauan aikaa.