Iäkäs rva Liu Yingfu joutui vainon kohteeksi ja hän invalidisoitui, koska hän kieltäytyi toimimasta salaisena agenttina

Nimeni on rva Liu Yingfu ja olen 58 vuotias. Asun Chongqingin kaupungin esikaupungissa. Koska Jiangin puolueryhmä vainosi Falun Dafaa, paikallinen poliisi pakotti minut kirjoittamaan vakuutuslausunnon, jossa vaakutin, etten harjoita Falun Gongia ja luovutan Dafa-kirjani poliisille. Sen jälkeen he yrittivät saada minut ryhtymään salaiseksi agentiksi. Koska kieltäydyin tottelemasta heidän vaatimuksiaan, he veivät minut aivopesukeskukseen. Heidän vainoamisensa aiheutti kälyni kuoleman. Poliisi pyysi sukulaisiani tarkkailemaan minua ja ahdistelu oli jatkuvaa. Sen seurauksena minusta tuli lopulta invalidi, enkä kykene pitämään huolta itsestäni.

Olin onnekas kun sain tietää Falun Gongista lokakuun lopulla vuonna 1995. Kun lopetin kallisarvoisen kirjan ”Zhuan Falunin” (Falun Dafan pääkirja) lukemisen yhteen menoon, tajusin heti, että minun täytyy ottaa tämä tie. Lopetin päättäväisesti kaikki muut Qigong-harjoitukseni ja aloin harjoittaa Dafaa (Suurta Lakia).

Heinäkuun 20. päivän jälkeen vuonna 1999, Jiangin hallitus panetteli Dafaa ja opettajaa ja vainosi Dafa-harjoittajia. Neljä tai viisi harjoitustoveria pakotettiin luovuttamaan Dafa-kirjansa poliisille ja menemään joka päivä Julkisen turvallisuustoimiston Osasto yhden ”itsetutkiskeluun”. Poliisit uskoivat, että olin ”vastuussa oleva henkilö”, joten he painostivat minua entistä enemmän yrittäessään pakottaa minut kirjoittamaan ”vakuutuslausunnon” ja yrittivät saada minut pakolla luovuttamaan Dafa-kirjani heille.

Pian sen jälkeen nuorempi veljeni, joka työskenteli Julkisessa turvallisuustoimistossa, kutsui minut päivälliselle ravintolaan. Menin sinne ja näin, että myös muut poliisit olivat siellä. Päivällisen jälkeen eräs poliisi sanoi minulle. ”Olen kuullut, että perheelläsi on vaikeuksia. Mitäs sanot tästä: annat meille tietoa Falun Gongista. Harjoittajat eivät epäile sinua, joten olet kaikkein sopivin henkilö. Emme ahdistele sinua ja annamme sinulle useita satoja yaneja joka kuukausi.” Ymmärsin, että he halusivat minun ryhtyvän salaiseksi agentiksi heille, joten sanoin päättäväisesti, ”En tee mitään sellaista moraalitonta asiaa, enkä ota vastaan tuota likaista rahaa.”

Tammikuun 19. päivä 2001, monet harjoitustoverit vietiin aivopesukeskukseen. Voidakseen ottaa harjoittajat maalitauluksi, ”610-viraston” henkilökunta otti ensiksi selville jokaisen harjoittajan tilanteen. Esimerkiksi he ylipuhuivat perheenjäsenet, jotka eivät tukeneet Falun Gongia, viemästä vaatteita ja elintarvikkeita harjoittajille. He opettivat harjoittajien pienet lapset polvistumaan maahan, kunnes harjoittajat suostuivat heidän vaatimuksiinsa. He jopa petkuttivat iäkkäitä perheenjäseniä polvistumaan yhdessä, kunnes harjoittaja myönsi, että hän lopettaa harjoittamisen. Poliisi sanoi harjoittajille heidän sukulaistensa edessä, ”Sanot ihmisille että he, jotka harjoittavat Falun Gongia ovat hyviä, mutta itse et edes ota huomioon sukulaisiasi.” Iäkkäät perheenjäsenet olivat liikuttuneita ja pyysivät jatkuvasti sanoen, ”Jos muut polvistuisivat eteeni, suostuisin heidän vaatimuksiinsa.”

He uhkasivat harjoittajia, joilla oli kouluikäisiä lapsia sanoen, ”Jos harjoitat Falun Gongia, lapsillasi ei tule olemaan mahdollisuutta mennä yliopistoon vaikka he täyttäisivät vaatimukset.” He kuvasivat meitä ja vaihtoivat petollisesti asiat keskenään tehdäkseen TV-ohjelmia, jotka panettelivat Falun Gongia. Nuo ilkeämieliset ihmiset pakottivat jopa toisia ihmisiä lukemaan meille panettelevia lehtiartikkeleita yrittäessään heikentää uskoamme Dafaan. Sen lisäksi, he tiesivät jokaisen harjoittajan taloudellisen tilanteen ja pakottivat meidät maksamaan 15 yuania päivältä elinkustannuksiin. He pyysivät harjoittajien työpaikkoja lähettämään joka päivä kaksi ihmistä, jotka auttoivat heitä, suostuttelemaan meitä luopumaan Falun Gongista. Työttömien harjoittajien perheenjäsenille soiteltiin. Sukulaiset itkivät, kun he tulivat ja järjestivät aikamoisen kohtauksen.

Mieheni kuoli ja asuin 80 vuotiaan anoppini kanssa. Autoin häntä lääkkeiden ottamisessa, kun poliisit tulivat vangitsemaan minua. Anoppini meni heti polvilleen ja rukoili heitä, ”Voitteko antaa hänen olla täällä kunnes tulen terveeksi?” Poliisit vangitsivat minut kuitenkin. Siitä lähtien anoppini usein itki tilanteeni vuoksi. Olin laittomasti vankina aivopesuluokassa yli neljä kuukautta. En luopunut harjoituksesta, vaan tulin sen sijaan vielä vakaammaksi.

Palasin kotiin toukokuussa. Pian sen jälkeen anoppini kuoli, koska hän ei voinut kestää kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Nuorinta veljeäni, joka oli töissä paikallisella poliisiasemalla, käskettiin ahdistelemaan minua melkein joka päivä koska en suostunut olemaan salaisena agenttina. Jos hän näki harjoittajia kodissani hän uhkaili meitä, ”Lähetän teidät kaikki julkisen turvallisuustoimiston eteen.”

Jatkuvan vainon ja painostuksen vuoksi minusta on tullut invalidi, enkä kykene pitämään huolta itsestäni, mutta omatuntoni ja mieleni on kirkas. Kaikki kärsimykseni ja koettelemukseni ovat Jiang Zemin ja hänen seuraajansa aiheuttaneet.

Kiinaksi: http://www.minghui.ca/mh/articles/2004/11/10/88835.html