Maalaus ja haastattelu: "WHY?" ("MIKSI?")

Esittely: Heinäkuun 15.-16. päivä 2004 järjestettiin Washington D.C:n tukema taidenäyttely, jonka aiheena oli "taipumaton rohkeus". Näyttely järjestettiin Rayburn House Office Buildingin näyttelysalissa, Washington D.C:ssä ja kaikki näyttelyn taulut olivat Falun Gongin harjoittajien tekemiä. Jotkut taiteilijat joiden tauluja oli esillä, ovat laittomasti vangittuna Kiinassa. Viiden vuoden verisen sorron jälkeen, näiden Falun Gongin harjoittajien toiveena oli ilmaista ihmisen alkuperäisen luonteen esille tulemisen iloa Falun Gongin kultivoinnin kautta, katoamatonta oikeamielistä uskoa julman kidutuksen ja sorron alaisena, sinnikkyyttä Totuudenmukaisuuden - Laupeuden - Kärsivällisyyden harjoittamisessa ja heidän uskoaan -loppuun, jolloin oikeudenmukaisuus voittaa pahuuden". Näillä taiteilijoilla jokaisella on ansionsa. He ovat yrittäneet käyttää perinteisiä menetelmiä saavuttaakseen päämääränsä. Tulemme esittelemään näiden taiteilijoiden töitä, töiden takana olevia ideoita, sekä maalausten luomisen prosesseja.

Öljymaalaus: "WHY?" ("MIKSI?") Maalannut Weixing Wang (60cm x 51cm), 2004

Toimittaja: Zhu Qingming (Pureinsight.net:in toimittaja)
Wang: Nti Wang Weixing - taiteilija.

Toimittaja: Maalaus "Miksi?" on saanut paljon huomiota. Monet ihmiset jotka ovat nähneet pienen pojan silmät ja kasvojen ilmeen, ovat kaikki sanoneet, että maalaus on todella liikuttava. Voitko kertoa maalauksen takana olevasta tarinasta?

Wang: En miettinyt paljon maalausta. Tapasin eräänä päivänä ystäväni, joka myös harjoittaa Falun Gongia ja hän kertoi minulle tarinansa. Hänet ja hänen poikansa oli vangittu vankilaan tällä tavoin. Kuultuani hänen tarinansa, aloin maalaamaan ilman sen kummempaa ajatusta, koska se oli tositarina. En ollut tottunut maalaamaan lapsia, jotka olivat likaisia, rähjäisiä ja pahoinpideltyjä, joten olin peloissani jonkin tällaisen maalaamisesta. Poika jota aloin maalaamaan oli puhdas ja hänellä oli virheetön iho. Maalasin vaatteet likaisen näköiseksi, mutta se ei siltikään näyttänyt oikealta, koska tapahtumapaikkana oli vankila ja he olivat pahoinpidelleet pojan, sekä hänen äitinsä. Myöhemmin yritin lisätä hiukan vaikutelmaa silmään, näyttääkseni pahoinpitelyssä katkenneen verisuonen. Äiti tuli luokseni ja sanoi, että minun pitäisi lisätä siihen hiukan kyyneliä, ei sellaisia jotka valuvat alas kasvoja pitkin, vaan vain sen verran, että silmät näyttäisivät kosteilta. Minulla ei ollut mallia, joten hän näytti minulle mitä hän tarkoitti. Myöhemmin kun kyynel oli lisätty, huomasin, että kun silmät olivat niin kirkkaat, kyyneleet eivät näkyneet niin selvästi. Lisättyäni [katkenneen verisuonen vaikutelman], silmän valkoinen osa tuli tummemmaksi ja vähäiset kyyneleet tulivat selvemmiksi. Kyynel ei vaikuttanut valuvan alas kasvoja pitkin, koska pojat eivät käyttäydy kuin tytöt, muuten hän olisi voinut itkeä ikuisesti. Pojan ilme ei ole niin yksinkertainen. Hän kysyy toistamiseen, "miksi? miksi?" Hän ei ymmärrä miksi hänet ja hänen äitinsä on vangittu, miksi hänen äitiään on lyöty ja miksi häntä on lyöty, miksi heidät täytyi vangita ja miksi heitä ei päästetä vapaaksi. Hän seisoo siinä, jalkojen osoittaessa yhteen suuntaan ja käsien toiseen, näyttäen siltä kuin hän haluaisi päästä vapaaksi, mutta ei voi.

Yksityiskohtia Wang Weixingin öljymaalauksesta "MIKSI?"

Toimittaja: Aivan, on selvää, että lapsi on hämmennyksen ja sekasorron tilassa. Kuvaus on todella realistinen. Mainitsit että olit maalannut usein lapsia, jotka olivat todella puhtaita. Oliko sen jälkeen vaikea maalata lapsi, joka oli ruhjeiden ja veren peitossa?

Wang: Oli. Olen tottunut maalaamaan kauniita asioita. Mutta tiedän, että lapsen seisoessa vankisellin sisällä ja äidin ollessa pahoinpidelty sellaiseen tilaan, jos hän olisi ollut hieno ja puhdas, se ei olisi ollut realistista. Sen lisäksi äiti erityisesti kertoi minulle niin, kun hän tuli katsomaan maalausta. Joten yritin sitä näin.

Toimittaja: Näytit äidistä vain jalan. Mistä sait idean näyttää vain niin pienen osan kuvaamaan pahoinpidellyn äidin makaamista liikkumattomana lattialla?

Wang: Aikaisemmin ajattelin usein kuvien maalaamista kokonaisuutena. Kerrottaessa tarinaa, on tarpeellista maalata kokonainen kuva. Jokin aika sitten menin Metropolitan Museum of Art:iin ja näin yhden Havarottin maalauksista. Se oli maalaus Kristuksesta kantamassa ristiä ja ihmiset hänen ympärillään hakkasivat häntä. Olin ajatellut etten maalaisi isoa maalausta, vaan ennemmin pienen maalauksen, mahdollistaakseni ihmisten keskittyvän yhteen kohtaan. Mutta koska useimmat aikaisemmin näkemäni maalaukset olivat kaikki täyteläisiä maalauksia, en tiennyt oliko se mitä tein hyvä vaiko ei. Se vain sattui olemaan niin, että museossa maalaus joka viehätti minua eniten, oli Kristus kantamassa ristiä ja kyyneleet valuivat hänen kasvoillaan. Hänen vierellään olevista ihmisistä näkyi vain päät, kuvastaen heidän ilmeitään, aivan kuin leikkaisi palan irti valokuvasta. Ajattelin myöhemmin, että jos noiden ihmisten kehot olisi maalattu, se ei olisi kiehtonut minua niin paljon. Koska keskityin suoraan Kristuksen kasvoihin, maalaus oli todella elävän tuntuinen ja kyyneleet olivat erittäin todellisuudenmukaisia. Se oli erittäin koskettavaa. Se sai minut ymmärtämään sen, että mitä halusin tehdä ei ollut väärin ja että se mitä halusin tehdä, mahdollistaisi yleisön keskittyvän lapsen kasvoihin. Tämä oli myös tarpeeksi kuvaamaan äiti pahoinpideltynä ja kykenemättömänä liikkumaan.

Toimittaja: Maalauksesi keskittyi erityisesti tiettyihin kohtiin tarkoin yksityiskohdin, ilmaistakseen aiheen. Olen sitä mieltä, että se on tämän takia viehättänyt useita ihmisiä.

Wang: Halusin ihmisten silmien keskittyvän välittömästi siihen mitä halusin ilmaista.

Toimittaja: Olet maalannut lapsen erittäin hienoin yksityiskohdin. Lapsen silmillä ja kasvoilla on maalauksessa erittäin hienot yksityiskohdat. Onko se sen takia, että rakastat lapsien maalaamista, että ymmärrät enemmän heidän kasvonpiirteistä ja tunteista?

Wang: En maalaa ainoastaan lapsia. Pidän ihmisten maalaamisesta. Maalaan jopa vanhuksia. Ehkä johtuu siitä, että haluan tietää ihmisten sisäisistä ajatuksista. Tämä ei kuulu kokonaan taiteeseen, vaan myös kirjallisuuteen.