Falun Gongin harjoittaja neiti Li Xiaocui Kaifengin kaupungista kuvailee kokemaansa vainoa

Nimeni on Li Xiaocui. Olen Falun Dafa -harjoittaja Kaifengin kaupungista, Henanin maakunnasta. Menin kolme kertaa Pekingiin vetoamaan Falun Dafan puolesta ja joka kerta minut pidätettiin. Toukokuun 12.päivä vuonna 2000 minut vangittiin pidätyskeskukseen. Kesäkuun 14. 2000, nais- ja mies poliisi kiduttivat minua raa'asti. He laittoivat jalkani kahleisiin ja lukitsivat käteni selkäni taakse. Lukitessaan jalkojani, he käyttivät 60 cm pituista ruuvimeisseliä kahleiden kiristämiseen, jonka seurauksena jalkani vuotivat verta ja vasemman jalan reisiluu murtui ja sain haavoja, mustelmia sekä turvotusta sääriin. Käteni lukittiin 13-tunniksi ja jalkani olivat kahlittuna 15-päivää.

Joulukuussa 2000 aloin tuntea kovaa kipua jalassani, aivan kuin siihen pisteltäisiin neuloilla. Myöhemmin sama tunne levisi molempiin jalkoihin. Viimeisen kolmen vuoden aikana kipu on tullut yhä voimakkaammaksi ja on todella tuskallista. Kerran poliittisen tarkastajan johdolla kymmenen henkilöä painoi minut väkisin maahan ja pakkosyöttivät minua. He laittoivat kumiletkun sieraimeeni. Letku tukki henkitorveni ja olin tukehtua.

Heinäkuun 16. 2000 minut lähetettiin osallistumaan "610-toimiston" järjestämään aivopesuohjelmaan. Koska puolustin Falun Gongin periaatteita, Totuudenmukaisuutta, Laupeutta, Kärsivällisyyttä ja vastustin aivopesua, minut lähetettiin pidätyskeskukseen samana päivänä. Illalla eräs naispoliisi kahlitsi minun sekä muiden Dafa -harjoittajien jalat. Myöhemmin he käyttivät uutta kidutusmenetelmää - käsirautojen pujottaminen jalkarautojen läpi. Tällä menetelmällä harjoittajat eivät voineet suoristaa kehoaan vyötäröstä ylöspäin; se oli erittäin kivuliasta. Tämän lisäksi he nöyryyttivät ja kirosivat harjoittajia. He estivät meitä nukkumasta viiteen päivään ja yöhön. Jos suljimme silmämme, he laittoivat välittömästi kirvelevää voidetta silmiimme.

Koska olin päättäväinen Falun Dafan harjoittamisessa, he tuomitsivat minut lopulta kolmen vuoden pakkotyöhön. Elokuun 31. päivänä 2001 minut lähetettiin Zhengzhoun kaupungissa sijaitsevaan, Henanin maakunnan naisten työleirille, missä minua kidutettiin ja nöyryytettiin. Minua hakattiin ja minulle kirottiin, pakkosyötettiin, lukittiin käsirautoihin, ripustettiin roikkumaan narulla ja pakotettiin tekemää orjatyötä. (95 % Henanin työleirillä olleista harjoittajista on ripustettu roikkumaan narulla.) Talven kylmimpinä päivinä vartijat avasivat ikkunat ja pakottivat meidät olemaan seisaallaan pitkän aikaa. Jalkani menivät tunnottomiksi ja turposivat. Siitä huolimatta he pakottivat minut seisomaan pitkiä ajanjaksoja kolmen vuorokauden aikana. Usein minut pakotettiin seisomaan kolmeen asti yöllä. Koska en suostunut lopettamaan Falun Gongin harjoittamista he pidensivät tuomiotani kahdeksalla kuukaudella. Kestin vankeuden ja minut vapautettiin tammikuun 11. päivänä 2004.

Yli neljä vuotta kestänyt kidutus on aiheuttanut molempiin jalkoihini kroonista tunnottomuutta, turvotusta ja kipua. Vaikka en kuollut pahoinpitelyihin, olen silti vammautunut enkä kykene työskentelemään. Järkyttyneenä vankeudesta ja pidätyksestäni, mieheni kuoli kolme vuotta sitten henkiseen ahdistukseen. Nyt minulla on vain yksinäinen tytär kotona, joka kärsii vahingoista joita perheellemme on tuotettu.

Kiinalainen versio