60-vuotias naispuolinen Falun Dafan harjoittaja alistetaan julmaan pakkotyöhön lähes kahdeksi vuodeksi

Noin kolmen aikaan iltapäivällä 4. helmikuuta 2002 menin harjoittajaystäväni kotiin ja tulin pidätetyksi, koska en tiennyt että poliisit olivat tarkkailleet taloa jo jonkin aikaa.

Helmikuun 6. päivä minut lähetettiin laittomasti pidätyskeskukseen. Minulta kysyttiin aionko yhä harjoittaa Falun Gongia. Vastasin: "Kyllä." Poliisit sanoivat vangitsevansa minut 30 päiväksi selliin. He lähettivät minut keskukseen helmikuun 11. päivä ja minun sallittiin ainoastaan olla kyykkyasennossa. Jos liikuin vähääkään, minut hakattiin. Jotkut harjoittajat pakotettiin olemaan kyykyssä koko päivän ja jotkut jopa useita päiviä. Heidän jalkansa olivat turvonneet. Yhden päivän kyykyssä olemisen jälkeen, minulla oli vaikeuksia seisoa pystyssä enkä voinut kävellä koska jalkani olivat turvonneet. En voi kuvitella minkälaista se on ollut noille harjoittajille, jotka ovat joutuneet olemaan kyykkyasennossa useita päiviä. Naispoliisi nimeltään Yang määräsi minut kirjoittamaan niin kutsuttu "takuulausunto" (1) ja kieltäydyin. Hän soitti työtoverilleen (2) ja komensi hänet aivopesemään minua. Kieltäydyin puhumasta hänelle. Naispoliisi laittoi hänen kätensä kasvoilleni, tarkoittaen että hän hakkaisi minut jos en puhuisi. He eivät antaneet minun nukkua ja minun piti olla seisaallaan jatkuvasti. Painostuksen alla en voinut pitää kehoani pystyssä saati sitten luonnettani. Joten luovutin ja kirjoitin yksinkertaisesti sen mitä poliisit pyysivät. Myöhemmin minua pyörrytti ja minusta tuntui kuin olisin ollut sokeutunut ja aivan kuin taivas kaatuisi päälleni. Kaduin niin paljon ja pimeys peitti minut. Käsitin, että olin tehnyt väärin. Ajattelin: "Kuinka voisin pettää Dafan?" Itkin. Kysyin sitten heitä antamaan paperia, jotta voisin kirjoittaa lausunnon niin kutsutun "takuulausunnon" kumoamiseksi.

Pidätyskeskus kohteli Dafa-harjoittajia orjina ja määräsi heitä tekemään erittäin raskasta työtä pitkiä aikoja. Yhden henkilön piti kääriä 8000- 10000 syömätikkua papereihin päivän aikana. Jos kiintiö ei täyttynyt ajoissa, henkilö ei saanut nukkua tai pestä itseään. 40 päivän aikana keskuksessa, käärin kaiken kaikkiaan 350 000 ? 400 000 paria syömätikkuja. Meidän piti myös kantaa suuria kasseja syömätikkuja ensimmäisestä kerroksesta kolmanteen ja sitten kantaa ne takaisin ensimmäiseen kerrokseen pakkaamisen jälkeen, riippumatta iästä tai huonosta terveyden tilasta. Meidän piti nostaa itsemme ylös jos putosimme, ja muut harjoittajat olivat ainoa apumme.

Toukokuun 21. päivänä minut lähetettiin Daxingin naisten pakkotyöleirille ilman mitään lainmukaisia perusteita. Poliisit tuomitsivat väkisin syyttömän henkilön kuten minut puoleksitoista vuodeksi pakkotyöhän, vain koska noudatan maailmankaikkeuden periaatteita "Totuus, Laupeus, Kärsivällisyys."

Pakkotyöleirillä nukuimme hyvin vähän. He eivät antaneet meille aikaa tehdä tarpeitamme wc:ssä, mikä aiheutti monille ihmisille ummetusta. Kaikkina aikoina meidän piti tehdä työtä taukoamatta, kuten puseroiden, huivien, käsineiden ja lemmikkieläinten vaatteiden neulomista jne. Kaikki tuotteet vietiin maasta tuottamaan lisää rahaa työleirille, joten vaatimukset laadulle olivat hyvin tiukat. Jatkuvan työn seurauksena koko kehoni oli kivussa, ja kasvoissani oli avoimia haavoja. Vartijat eivät antaneet nousta ylös ja liikkua. Vartijat ja vankien johtohenkilöt hakkasivat ja loukkasivat meitä miten halusivat. He kokosivat narkomaanivangeista ryhmän valvomaan Falun Dafan harjoittajia.

Yhdeksän kuukautta vuodesta neuloimme puseroita tuotantolinjalla. Neuloin puseron selkäosaa, joka piti valmistua kahdessa ja puolessa päivässä. Jäljellä olevien kolmen kuukauden aikana meidän piti vetää maasta ruohoa tai mennä pelloille sadon korjuuseen aina ilman työkaluja. Kätemme vuosivat verta ja ne olivat rakkuloilla. Meille ei annettu ruokaa jos emme saaneet kiintiötä täyteen. Kaikki työt olivat erittäin raskaita ja fyysisesti rasittavia. Sitä oli sietämätöntä kestää.

Olen vanhempi työssäkäyvä nainen 60 vuoden iässä, joka on tyypillisin henkilö kiinalaisessa yhteiskunnassa. Uskon Totuuteen, Laupeuteen, Kärsivällisyyteen, ja seuraan opettajaani kultivoidakseni luonnettani tullakseni hyväksi ihmiseksi, aina yrittäen olla yhä parempi ihminen. Tämä on hyödyllistä yhteiskunnalle, eikä se aiheuta vahinkoa. Kenen tahansa maan johtajan pitäisi tunnistaa Opettajamme ja Dafa-harjoittajat. Siitä huolimatta Jiangin ryhmä herjaa ja vainoaa meitä ilman mitään ihmisyyttä.

Julma yksi ja puoli vuotta työleirillä antoi minun tuntea ilon Falun Dafan harjoittamisessa ja Totuuden, Laupeuden, Kärsivällisyyden vielä elävämmin.

Alaviitteet:

(1) "Takuulausunto": Lausunto, jossa julistetaan, että harjoittaja katuu Falun Gongin harjoittamista ja takaa ettei hän harjoita enää Falun Gongia, ei mene Pekingiin vetoamaan Falun Gongin puolesta, eikä ole enää koskaan tekemisissä kenenkään Falun Gongin harjoittajan kanssa.

(2) "Työtoveri": Henkilö, joka on mennyt harhaan aivopesun ja kiduttamisen seurauksena

Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2004/7/7/78832.html