Hongkongissa ehdotettu ”artikla 23” tekee tilaa Manner-Kiinan tyrannialle

Facebook Logo LinkedIn Logo Twitter Logo Email Logo Pinterest Logo
Viime syyskuussa Hongkongin hallitus ehdotti sen perustuslain alaisen artikla 23:n käyttöönottoa. Lakiehdotusta seurasi kolmen kuukauden neuvottelujakso, jonka on määrä päättyä jouluaattona. 60 000 ihmistä marssi Hongkongin kaduilla 16.joulukuuta vastustaen lakiehdotusta, mikä uutistoimisto Reutersin mukaan oli ”alueen suurimpia marsseja vuosiin.” BBC kutsuu Hongkongin ehdotettua artikla 23:a ”kiistanalaisimmaksi Hongkongia kohtaavaksi kysymykseksi sen jälkeen kun alue palautettiin Kiinalle viisi vuotta sitten.”

Artikla 23 on käytäntö, jonka Manner-Kiina lisäsi Hongkongin perustuslakiin Taivaallisen Rauhan aukion ”verilöylyn” jälkeen 1989, sen jälkeen kun yli miljoona ihmistä tuki Manner-Kiinan demokraattista liikettä marssimalla Hongkongin kaduilla. Artikla 23:n mukaan Hongkongin hallitus voi säätää lakeja omillaan kieltämään toiminnan, joka katsotaan maanpetokseksi, kapinahengeksi, separatismiksi, tai kumoukselliseksi toiminnaksi Kiinan Keskushallintoa kohtaan, valtionsalaisuuksien varkautta vastaan; tai kieltää ulkomaisia poliittisia organisaatioita tai ryhmiä järjestämästä poliittisia toimintoja alueella, ja kieltää poliittisia organisaatioita tai ryhmiä alueella muodostamasta siteitä ulkomaisten poliittisten organisaatioiden tai ryhmien kanssa.

Itse asiassa jo olemassa olevassa Hongkongin perustuslaissa on tarpeeksi artikloita, joita voidaan käyttää ja käytetään mahdollista kapinanhenkeä ja kumouksellisuutta vastaan. Syyskuussa Hongkongin hallitus hätäisesti vaati artikla 23:n alaisten lakien perustamista, julkaisematta edes näiden lakien yksityiskohtia, vaan ainoastaan sen rungon. Ehdotus ei antanut selvää kuvausta minkälainen toiminta olisi maanpetoksellista, kumouksellista tai uhka Manner-Kiinan turvallisuudelle. Sen seurauksena moninaiset eri ryhmät pankkiireista Falun Gongiin, Hongkongin asianajajien yhdistyksestä ammattiliittoihin, demokratian kannattajista ihmisoikeusjärjestöihin, mediasta kansalaisjärjestöihin ovat kaikki huolissaan, että Artikla 23 voi vakavasti vahingoittaa peruskansalaisoikeuksia, joista Hongkong on perinteisesti nauttinut. Suurimmissa kaupungeissa eri maissa on myös järjestetty marsseja lakiehdotusta vastaan, ja kehotus lakiehdotuksen tiedonannon toisen kierroksen neuvottelulle on ollut voimakas.

Ehdotettu laki voidaan selvästi havaita kirjoitetuksi Kiinasta tulevan suoran painostuksen alla. Laki tekee mahdolliseksi mm. ”kieltää organisaatio… joka on yhdistetty Manner-Kiinan organisaatioon, joka on keskushallinnon kieltämä Manner-Kiinassa.” (Hongkongin hallituksen konsultaatiodokumentti) Jos ehdotuksesta tulee laki, Hongkongissa voitaisiin kieltää mikä tahansa Kiinan määräämä organisaatio kansallisen turvallisuuden uhkana, näin pitäen pilkkanaan Hongkongin autonomiaa ja ”yksi maa, kaksi järjestelmää”-käytäntöä. Tässä tapauksessa Hongkongilla ei olisi itsenäisyyttä Kiinan keskushallinnolta—itse asiassa se olisi ”erityinen hallinnollinen alue” ainoastaan nimessään. Manner-Kiina on osoittanut voimakkaan mielipiteensä ja halunsa aikaisemmin tänä vuonna mm. Falun Gongin kieltämisestä myös Hongkongissa. Koska Kiinan keskushallinto pitää Falun Gongia kansallisena uhkana, se edellyttäisi viranomaisten alkavan myös toimenpiteisiin liikettä vastaan Hongkongissa.

Kiinan keskushallinnon käskyjen alaisena, asiaan kuuluvat virkamiehet yrittivät kehittää lakiehdotuksen niin nopeasti kuin mahdollista ja tekivät sen epäselväksi. Jos katsotaan huolellisesti artikla 23:n neuvotteludokumentteja, voidaan nähdä sen olevan täynnä pahanenteistä aikomuksia. Esimerkkeinä:

1. Näiden lakien mukaan mikä tahansa organisaation haara, joka on osana Kiinan hallituksen kieltämää organisaatiota valtion turvallisuus syiden alla, voidaan kieltää Hongkongissa mihin aikaan tahansa, ja Hongkongin hallituksen ei tarvitse hoitaa mitään yksittäistä tutkimusta.
2. Nämä lait myöskin tarkoituksellisesti sekoittivat ja hämmensivät hallituksen ja maan käsitteen. Demokraattisessa ja vapaassa yhteiskunnassa, asukkailla on oikeus tarkkailla ja ehkäistä hallitusta, kun taas puolestaan Artikla 23 määrää, että hallituksen vastustaminen on maan vastustamista.
3. Artikla 23 myöntää liian paljon voimaa poliisille. Esimerkiksi, se sallii poliisien tunkeutumisen asukkaiden koteihin ja pidättää ihmisiä mihin aikaan tahansa ilman kotietsintälupaa ja todisteita. Pelkkä epäily on riittävä todiste.
4. Mitä tahansa puhetta, jota pidetään lietsovana, voidaan pitää laittomana, mukaan lukien suullinen, kirjoitettu, elektroniset muodot. Ihmisiä jotka ilmaisevat, kuulevat sellaisia puheita, ja heitä, jotka epäonnistuvat raportoimaan sellaisista puheista voidaan pitää syyllisinä tämän lain perusteella.
5. Hongkongin pysyvät asukkaat ovat tämän lain alaisia, riippumatta missä he ovat. Jos he rikkovat artikla 23:a, heidät voidaan palauttaa takaisin Hongkongiin; ihmiset jotka ovat Hongkongissa ovat kaikki artikla 23:n vallan alaisina, riippumatta kansallisuudesta; mukaan lukien ihmiset, jotka kulkevat Hongkongin kautta tai vierailevat Hongkongissa. Pienet artikla 23:n rikokset voivat johtaa seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen ja vakavammissa tapauksissa elinkautiseen rangaistukseen.

Jos Manner-Kiina määrää mm. Falun Gongin kielletyksi myös Hongkongissa, se tietää väistämättä demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan loppumista, ja valtion terrorismin alkamista myös Hongkongissa. Hongkongin ”Human Rights Monitor” ilmoitti lokakuussa: “Tämä ehdotus johtaisi melkeinpä varmasti Falun Gongin kieltämiseen Hongkongissa,…Nämä ehdotukset edustavat Hongkongin loppua vapaana yhteiskuntana ja sortavan valtion luomisena, missä ihmisiä rangaistaan heidän uskonsa vuoksi.”

Kiinassa viimeisen kolmen vuoden aikana valtion järjestelmällinen vainoaminen Falun Gongia kohtaan on johtanut miljoonat ihmiset menettämään ihmisoikeutensa. Satoja tuhansia ihmisiä on pidätetty, laitettu ”aivopesuluokille”, laittomasti työleireille, vankiloihin ja mielisairaaloihin, missä heitä pahoinpidellään ja kidutetaan julmin keinoin. Naisia, vanhuksia ja jopa lapsia on kidutettu kuoliaaksi Kiinan viranomaisten huostassa. Falun Gongin vainossa Manner-Kiinassa mediaa on käytetty hyväksi raportoimaan valheellista tietoa, lavastamaan Falun Gong ja peittelemään valtion systemaattiset vainon toimenpiteet. Amnestyn mukaan Kiinassa voi sanoa olevan yhtä paljon ihmisoikeusrikkomuksia kuin muualla maailmassa yhteensä. Kuinka paljon niistä jää sitten raportoimatta, kun media on valtion kontrolloima? Artikla 23 rajoittaisi ankarasti myös Hongkongin median vapautta raportoida uutisista liittyen Pekingiin, ja se antaisi siten mahdollisuuden mm. ihmisoikeusrikkomuksille jäädä raportoimatta myös Hongkongissa.

Onko ehdotettu lakiehdotus todella hyväksi Hongkongin tulevaisuudelle ja turvallisuudelle? Kun 60 prosenttia Hongkongin asukkaista pitää ehdotusta enemmänkin uhkana heidän oikeuksilleen ja vapaudelleen, ja kun monet tahot ympäri maailmaa hallituksia mukaan lukien pitää lakiehdotusta enemminkin julmana ja ihmisoikeuksien vastaisena, herää epäilyksiä mikä lakiehdotuksen alullepanijoiden todellinen tarkoitusperä oikein on. Euroopan Parlamentti osoitti huolensa lakiehdotusta vastaan päätöslauselmassaan: "...Artikla 23:a ei tule käyttää hiljentämään oppositiota, rajoittamaan lehdistön puhe- ja julkaisuvapautta, kokoontumisvapautta, kulkue- ja mielenosoituksen vapautta, yhdistyksen vapautta, oikeutta ja vapautta muodostaa ammattiliittoja tai liittyä ammattiliittoihin, oikeutta ja vapautta lakkoilla, ja oikeutta ryhtyä akateemiseen tutkimukseen, kirjalliseen tai taiteelliseen luomiseen ja muuhun sivistykselliseen toimintaan..." Onko artikla 23 todella tarpeellinen takaamaan ”kansallisen turvallisuuden" kuten Manner-Kiinan hallinnon viranomaiset väittävät? Vai onko itse lakiehdotus todellisuudessa uhka ihmisten oikeuksille ja vapauksille elää Hongkongissa?

Vaikuttaa selvästi siltä että Artikla 23 on todellisuudessa vain antamassa mahdollisuuden Jiang Zeminin hallinnolle levittää tyrannian otteensa myös Hongkongin maaperälle ja tukahduttaa ei-toivotut äänet myös Hongkongissa. Jiang Zemin, jonka Amnesty International nimitti ”2000-luvun ihmisoikeusroistoksi”, käynnisti yli kolme vuotta sitten Falun Gongin vainoamisen, jonka Amnesty raportoi olevan suurin yhteen ryhmään kohdistunut ihmisoikeusrikkomus maailmassa tänä päivänä. Falun Gongin harjoittajat pyrkivät ainoastaan kohottamaan moraaliaan totuuden, laupeuden ja kärsivällisyyden periaatteiden mukaisesti sekä harjoittamaan yksinkertaisia liikesarjoja, jotka ovat hyväksi terveydelle. Falun Gongin opettaja Li Hongzhi sanoo: "Me emme ole hallitusta vastaan nyt, emmekä ole tulevaisuudessa. Muut ihmiset saattavat kohdella meitä huonosti, mutta me emme kohtele muita huonosti, emmekä kohtele muita ihmisiä vihollisina." Minkälainen hallituksen johto on niin käsittämätön, että se haluaa väkivalloin, lakeja ja ihmisoikeusrikkomuksia rikkomalla ”eliminoida” tällaiset ihmiset?

Olemme vakuuttuneita, että jos Hongkongin hallitus on halukas kuuntelemaan ja tottelemaan Manner-Kiinan keskushallinnon ihmisiä, jotka eivät huomioi ihmisoikeuksia tai asukkaidensa hyvinvointia, Hongkongin tulevaisuus tulee varmasti olemaan synkkä. Mikä loppujen lopuksi voi tulla kansalliseksi turvallisuusriskiksi ja todella vahingoittaa valtiota, on hyvyyden ja eettisyyden puute ihmisten ja maan hallitsijoiden sydämessä, eikä uskon tai aatteen vapaus.


-Suomen Falun Dafa -yhdistys

* * *

Facebook Logo LinkedIn Logo Twitter Logo Email Logo Pinterest Logo

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.