Pohjois-Eurooppa: Kiinalaisten äänet Kiinan ihmisoikeuksista –foorumi pidettiin Tanskan Parlamentissa

Toukokuun 10. päivä foorumi nimeltä “Kiinalaisten äänet Kiinan ihmisoikeuksista” pidettiin Tanskan parlamenttitalossa yhteistyössä Tanskassa toimivan kansainvälisen Pen Pal -yhdistyksen ja Tanskan Falun Gong -yhdistyksen kanssa. Puhujat olivat osa Pohjois-Euroopan ihmisoikeuskiertuetta, mukaan lukien Aasian tutkimusyhdistyksen toiminnanjohtaja Erping Zhang, tunnettu kanadalainen asianajaja hra Clive Ansley, Laogai-tutkimussäätiön toiminnanjohtaja Harry Wu ja Jane Dai neli-vuotiaan tyttärensä kanssa, jotka menettivät perheenjäseniä julmassa vainossa Falun Gongin harjoittajia vastaan Kiinassa, sekä Tanskassa maanpaossa asuva kirjailija hra Jun Feng, joka on myös Pen Pal Internationalin jäsen.

Jatkoa foorumeille Oslossa Norjassa, Lundissa Ruotsissa ja Kööpenhaminassa Tanskassa, joka oli kolmas Kiinan ihmisoikeuskiertueen pysäkki Pohjois-Euroopassa. Osallistujien joukossa oli Tanskan parlamentin jäsen Soeren Soendergaadm, valtiomies Viggo Fischer, Politiken-lehden Aasian osaston päätoimittaja, Kiina-asioiden vanhempi toimittaja ja asiantuntija Flemming Ytzen sekä useiden ihmisoikeusjärjestöjen ja tiedotusvälineiden edustajia tai toimittajia kuten Christian News, Amnesty International Kööpenhamina, Maailman kidutuksenvastainen järjestö, Tanskan ihmisoikeuksien instituutti, Tanskan poliittisen tieteen yhdistys ym. Kaikki osallistuivat innokkaasti neljä tuntia kestäneeseen foorumiin.

Yllämainittujen puhujien pitkäaikainen työ Kiinan ihmisoikeuksien parantamiseksi, oli tehnyt heidät tunnetuksi niille, jotka ovat tietoisia Kiinan ihmisoikeuksista. Heidän matkansa Kööpenhaminaan sai suuren huomion tanskalaisilta kuten myös lukuisilta päätiedotusvälineiltä. Ennen foorumia Tanskan TV-asemat ja sanomalehdet julkaisivat raportteja aiheesta.

Ensimmäinen puhuja oli Falun Gongin harjoittaja Dai Zhizhen. Vedotakseen ihmisiin maailmassa Kiinassa meneillään olevan vainon lopettamiseksi, hän on matkustanut lähes 40 maahan viimeisen kolmen vuoden aikana neljävuotiaan tyttärensä Fadun kanssa. Falun Gongin vainosta johtuvan tragedian vuoksi, hän on läpikäynyt suurta kipua ja tuskaa aiheuttaneet aviomiehensä ja appensa menetykset. Myös hänen kälynsä vangittiin pakkotyöleirille. Hänen suuri menetyksensä kosketti yleisön sydämiä ja monen silmät olivat kyynelissä. Jälleen kerran hän sanoi yleisölle: ”Estääksemme kymmenien miljoonien ihmisten ja perheiden kärsimykset ja estääksemme useampia lapsia kuten Fadu tulemasta orvoiksi, astukaamme yhdessä eteenpäin vainon pysäyttämiseksi.”

Seuraavaksi hra Erping Zhang puhui Kiinan informaatioesteistä. Perustuen omaan henkilökohtaiseen kokemukseensa, hän analysoi Kiina hallituksen lähestymistapoja puheenvapauden rajoittamisessa. Hän kävi uudestaan läpi myös Falun Gongin historian, alussa Kiinan hallitus rohkaisi valheiden sepittämiseen pettämään ihmisiä valtion propagandalla ennen maanlaajuista vainoa. Hän selitti kuinka Kiinan hallitus käytti valtavan summan rahaa luomaan Internet-valvontajärjestelmän ja ulottamaan hallintansa jokaisen kiinalaisen henkiseen ja yksityiseen elämään, sillä tavoin pettääkseen ja estääkseen ihmisiä pelolla. Hän totesi, että Kiinan ihmisoikeuksien parantamiseksi, tiedonvapaus täytyy olla ensimmäinen askel.

Loistavassa puheessaan otsikolla, ”Kiinassa tuomioistuin ei ole tuomioistuin,” hra Clive Ansley sanoi, ”tällä hetkellä monet ihmiset länsimaisissa yhteiskunnissa ajattelevat, että menneisyydessä Kiinassa ihmisiä saatettiin vangita ilman mitään oikeudellisia perusteita. Mutta kun Kiina perusti oman lakijärjestelmänsä vuonna 1979, lain suojaamana Kiinan ihmisoikeustilanne koheni. Joten Kiina on kulkemassa oikeaan suuntaan. Kanadan pääministerin antamassa lausunnossa hänen Kiinan vierailunsa aikana, hän jopa sanoi, että Jiangin hallinnon alla Kiinan ihmisoikeustilanne on parantunut huomattavasti. Itse asiassa, Kiinan ihmisoikeudet eivät ole parantuneet; sen sijaan ne ovat taantuneet. Esimerkiksi, vaino Falun Gongia, Tiibetiä, ja muiden uskontojen seuraajia vastaan on edelleen erittäin julmaa. Jotkut länsimaalaiset, jopa hallituksen virkamiehet ovat kovin innostuneita valistamaan ihmisiä Kiinan oikeuspiireissä ja he ajattelevat, että opettamalla heille länsimaista oikeusjärjestelmää, se auttaisi parantamaan Kiinan oikeuskäytäntöä. Tämä on erittäin väärä ymmärrys. Jos Kiinan yhteiskuntajärjestelmä ei muutu perin pohjin, tuomareiden, syyttäjien ja asianajajien, jotka saavat länsimaista opetusta, on yhä mahdotonta olla itsenäisiä totalitäärisen hallinnon sisällä, jonka palveluksessa he ovat. Toisin sanoen, Kiinassa on mahdotonta saada juridista itsenäisyyttä ja puolueettomuutta.”

Hän lisäsi, “Todellisuudessa länsimaisella yhteiskunnalla on tämä näkemys heidän Kiinassa sijaitsevien taloudellisten kiinnostuksien vuoksi. Siitä huolimatta noiden länsimaisten sijoittajien täytyy pitää mielessä, että koska Kiinassa ei ole todellisia ihmisoikeuksia ja itsenäistä oikeusjärjestelmää, heidän taloudelliset etunsa Kiinassa ovat suunnaton riski. Haluaisinkin neuvoa noita sijoittajia, että suojatakseen henkilökohtaiset etunsa, heidän täytyy kiinnittää huomiota Kiinan ihmisoikeusasioihin.”

Seuraavaksi Harry Wu esitteli Kiinan uudelleenkoulutus-työleirijärjestelmän, perustuen hänen 19 vuoden henkilökohtaiseen orjatyökokemukseen. Hän nuhteli kriittisesti maailman kasvavaa käsitettä tavoitella taloudellisia etuja kiinnittämättä huomiota ihmisoikeuksiin. Hän sanoi, ”Ihmisiä hämmästyttää se, että kylmän sodan aikana ihmiset eivät halunneet olla tekemisissä pahojen hallitusten kanssa ihmisoikeuksien ja moraalin vuoksi, mutta tänä päivänä länsimaiset yhteiskunnat eivät uskalla uhmata Kiinaa taloudellisten etujensa vuoksi. Amerikan presidentti Clinton sanoi kerran, ”Politiikkamme tarkoitus on taata vakaa, vauras ja rauhallinen Kiina.” Tällainen näkemys on mahdoton hyväksyä. Mikä on ”vakaa”? Miksi hän ei sanonut ”vakaa” Kuuballe, toisin kuin Kiinalle? Tämä auttaa totalitääristä hallintoa ylläpitämään julmuuksiaan ihmisiä kohtaan.”

Hän jatkoi, “Todellinen syy tällaisen näkemyksen takana on raha ja edut. Mutta kansanmurha ei ole pelkästään meneillään Ruandassa, Afrikassa ja entisessä Jugoslaviassa. Kiinassa on meneillään samanlaisia asioita. Tällä hetkellä, vapaus käyttää Internetiä on estetty; Internet-kahviloita suljetaan; nettikirjoittajia pidätettään ja tuomitaan laittomasti vankilaan; Jopa rauhanomaisia Falun Gongin harjoittajia, jotka yksinkertaisesti pyrkivät itsensä täydellistymiseen henkisessä uskossaan, kielletään heidän perusoikeutensa ja vapautensa, ja heitä jopa vainotaan raa’asti; Tiibetiläisten uskon- ja ihmisoikeuksia poljetaan; työläisten yhdistymisvapaus on kielletty. Vuodesta 1999 lähtien Amnesty Internationalin ilmoittamat faktat osoittavat, että Kiinassa tapettiin keskimäärin 40 ihmistä viikossa! Jiang Zemin kertoi Yhdysvaltain hallitukselle valtiovierailunsa aikanaan, ”Jos ette nosta esiin kesäkuun 4. päivän tapausta, haluaisin tarjota joitakin etuja.” Tällä tavalla paljon rahallista vaihtokauppaa oli meneillään. Esimerkiksi, kun länsimaiset yhteiskunnat halusivat muuttaa Kiinan olemassa olevaa oikeusjärjestelmää tarjoamalla koulutusohjelmia Kiinan oikeuspiirille, yksi päällimmäisistä kysymyksistä on, minkälaisia ihmisiä kouluttaisimme? He ovat yksinkertaisesti hallituksen työkaluja. Jos he eivät halua tunnistaa Kiinan oikeusjärjestelmän epärehellisyyttä, kuinka voimme sitten luottaa heidän parantavan Kiinan ihmisoikeuksia saamalla juridista tietoa? Näkemys on sama kuin haluaisi muuttaa lihansyöjätiikerin kasvissyöjäeläimeksi. Se mitä haluan osoittaa on, että meidän ei pitäisi tehdä mitään toiveajattelumme perusteella!” Wu lisäsi, ”En todellakaan halua kommentoida taloudellisten etujen tavoitteluanne, mutta tärkeämpää on, että tekojenne on yllettävä vähintäänkin moraalin tasollenne. Nuo, jotka kärsivät vainossa, ovat syyttömiä ihmisiä, jotka ovat oikeutettuja samoihin ihmisoikeuksiin kuin tekin.”

Puheessaan ”näkemykseni Kiinan ihmisoikeuksista,” Tanskassa maanpaossa asuva kirjailija, hra Feng sanoi, “Tyly lausunto,” jonka Japanin hallitus antoi, eli olemme yksinkertaisesti huolissamme rahasta välittämättä ihmisoikeuksista”, verrattuna Ranskan ja Saksan hallitusten paljon huonompaan lausuntoon, ”Kiinan ihmisoikeustilanne on parantunut”, joka ei katso objektiivista todellisuutta. Feng puolsi sitä, että meidän täytyy ensiksi kehottaa henkilöä olemaan vainoamatta toista henkilöä ja että sen jälkeen kun ihmiset ovat muuttuneet, voidaan hallitus muuttaa.

Lopuksi foorumi päättyi innokkaaseen kysymys/vastaus –osioon ja keskustelutuokioon. Osallistujat keskustelivat kuinka parantaa Kiinan tämän hetkistä ihmisoikeustilannetta ja voisiko länsimaiset yhteiskunnat tehdä jotain tälle asialle. Lopuksi, foorumin puhemies Anders Jerichow, Tanskan kansainvälisestä Pen Pal –yhdistyksestä, kysyi peruskysymyksen, joka askarruttaa eniten länsimaista yhteiskuntaa: Miksi Kiinan hallitus pelkää niin paljon Falun Gongia? Henkilönä, joka ei harjoita Falun Gongia, Harry Wu vastasi: ”Kaikkein perimmäisin syy on se, että Falun Gongin korkea henkinen mittapuu ja usko vaikuttaa kommunismin juuriin. Kiinan kommunistipuolueen hallinnon aikana viime vuosikymmeninä, Kiina on menettänyt kiinalaisen moraalikäsityksensä. Tällä hetkellä koko yhteiskunta on täynnä korruptiota ja rappeutumista. Tänä päivänä Kiinassa, jos et valehtele, et selviydy. En tarkoita, että kaikki kiinalaiset ovat epäluotettavia. Haluan osoittaa, että mitä tulee eri ryhmiin, kiinalaisten joukossa tiedän ketkä ovat luotettavia ryhmiä. Ne ovat Falun Gongin harjoittajat ja Tiibetin buddhalaiset. Ainoastaan nuo ihmiset edelleen ylläpitävät henkistä ja uskonnollista puhtautta ja hartautta, mutta ne ovat pohjimmiltaan selkkauksessa väkivallan, valheiden ja Kiinan kommunistipuolueen puolustaman diktatuurin kanssa.”