Falun Gongin harjoittajat pakotetaan tekemään yhä enemmän orjatyötä vaarallisissa olosuhteissa Chaoyanggoun työleirillä, Changchunin kaupungissa

Huhtikuussa vuonna 2001 vartijat Chaoyanggoun työleirillä käyttivät hyväkseen sitä, että kaikkien osastojen vangit tekivät töitä leirin ulkopuolella. Tämä sai heidät orjuuttamaan ja kiduttamaan laittomasti Falun Gongin harjoittajia.

Osasto no 2. vangit käskettiin työskentelemään tehtaassa, jossa tehtiin lattialautoja. Muovipölyn hengittäminen keuhkoihin oli siellä hyvin vakava ongelma ja työntekijöille tarjottiin tuskin mitään suojavarusteita. Harjoittajat pakotettiin tekemään pakkotyötä vaikka heille ei annettu tarpeeksi ruokaa kolmessa päivittäisessä ruoka-annoksessa. Kun he lastasivat ja purkivat PVC materiaalia, kaikkien oli kannettava säkkejä jotka painoivat melkein 50 kiloa tai raskaampia ja ne oli laitettava hyvään järjestykseen. Harjoittajat olivat hiestä märkiä ja he haukkoivat henkeään samalla kun vartijat ja huligaanien pomo huusivat ja kiroilivat harjoittajille, vaatien heitä työskentelemään ahkerammin. He eivät koskaan välittäneet siitä jos harjoittajat kuolivat suuren työtaakan vuoksi. Jotkut harjoittajat olivat hyvin heikkoja ja nääntyneitä kärsimästään kidutuksesta.

Vangit osastolla no 4 käskettiin tekemään työtä leirin länsipuolella olevalla pihalla jossa valmistettiin tiiliskiviä. Työolosuhteet olivat hyvin rankat. Siellä ei ollut mitään työpajaa vaan kaikki tehtiin ulkona ilman suojaa. Tiiliskivien valmistuksen raaka-aineena oli yli kymmenen kasaa jonkinlaista pulverimaista jauhetta. Jauhekasojen keskellä oli useita suuria siivilöitä ja yli kymmenen ihmistä siilasi uunijauheen. Jos joku ei ollut tarpeeksi ahkera, hänelle kirottiin ja häntä lyötiin. Toiset käyttivät jauheen kuljettamiseen kärryjä ja jotkut kuljettivat juuri valmistettuja tiiliskiviä. Kaikkien oli tehtävä työtä hölkkäämällä. Falun Gongin harjoittajat pakotettiin tekemään työtä kymmenen tuntia päivässä työntämällä kärryjä yhteensä kymmeniä tuhansia metrejä. Työtahti oli niin raskas, että tavallinen ihminen ei olisi selviytynyt siitä. Sen lisäksi työvälineet ja laitteet olivat yksinkertaisia ja rikkinäisiä, aurinko oli kiduttavan kuuma ja jauhe ja tomu täytti ilman tunkeutuen kaikkien silmiin, nenään, korviin ja peittäen koko kehon.

Tällainen vahingollinen ja raskas työtapa vahingoitti vakavasti harjoittajien terveyttä. Pitkäaikaisen auringossa olon vuoksi heidän ihonsa tummui ja tuskin saattoi tehdä eroa heidän kasvojen ja hiusten värin välillä. Heidän selkänsä iho oli auringon polttama ja oli hyvin tuskallista kun se halkeili. Raskaasta työmäärästä johtuen heidän selkänsä olivat painuneet kumaraan. Kaikkialla heidän käsissään oli suuria rakkuloita. Kun rakot puhkesivat, he eivät voineet pitää käsiään vedessä pestäkseen omat vaatteensa. Nähdessään, että heitä oli kidutettu siihen pisteeseen asti, heidän perheenjäsenensä pidättelivät kyyneliään ja tunsivat pistävää kipua sydämessään aina kun he tulivat tervehtimään vierailupäivinä. Leirin poliisit uhkailivat heidän perheenjäseniään ja painostivat heitä suostuttelemaan harjoittajia luopumaan vakaumuksestaan Dafaan.

Vangit osastolla no 6 tekivät pääasiassa maanviljelytöitä. Kylvöstä sadon korjuuseen asti heille ei annettu aikaa pitää taukoja. Harjoittajia piinasi koko ajan jano ankarassa auringonpaahteessa, nälkä ja syyhytauti sekä työnteko pelloilla ja julma kidutus vartijoiden tiloissa.

Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2004/5/16/74788.html