"Ei virheitä" – mitä brittiläinen harjoittaja näki Shen Yun -esityksen aikana (osa 2)

(Jatkoa osasta 1)

Viimeisen Shen Yun -esityksen aikana Northamptonissa Isossa-Britanniassa sunnuntaina 21. tammikuuta näin monia kohtauksia muissa ulottuvuuksissa. Haluan jakaa niistä yhden hyvin koskettavan.

Viimeisen laulun aikana yleisön kehoista nousi mahtavia vanhan ajan kuninkaita ja kuningattaria, joilla oli kruunut ja upeat kaavut, ja jotka istuivat valtaistuimillaan suuret kultaiset sädekehät päänsä ympärillä. Jokainen oli kooltaan teatterin korkuinen. He kuuntelivat laulua tarkkaavaisesti, kumartuivat ja vuodattivat kyyneleitä laulun sanoista ja laulajan suuresta myötätunnosta liikuttuneina. Kun he itkivät, sadoittain olentoja nousi kiitäen heidän sädekehistään ylöspäin mennen taivaallisiin koteihinsa. Myös nämä kuninkaat ja kuningattaret olisivat voineet kohota ylös, mutta he halusivat viipyä täällä kuuntelemassa koko laulun, koska he eivät olleet koskaan kuulleet tällaista myötätuntoa. Mutta heidän olentonsa lensivät ulos heidän sädekehistään takaisin kotiin kuin kiehuvasta vedestä ponnahtavat kuplat. (En itse voinut lopettaa itkemistä laulun valtavan myötätunnon vaikutuksesta ja näiden kauan unohdettujen kuninkaiden ja kuningattarien ilmestymisen vuoksi, jotka pelastuivat koko olemuksineen.)

Laulun viimeisessä virkkeessä "taivaallinen polku aukeaa", kultainen portti avautui ja mahtavat kuninkaat ja kuningattaret valtaistuimillaan nousivat heti taivaaseen kultaisessa virrassa. Mutta jotkut viivyttelivät yleisön yläpuolella henkilön päätietoisuuden pidätellessä heitä.

Esirippu laskeutui ja juontajat ilmestyivät ja ilmoittivat viimeisen kappaleen. Mutta yksi juontajista teki pienen virheen lauseessa, jolloin joidenkin yleisön jäsenten päätajunta menetti hetkeksi keskittymisensä ja irrotti itsensä taivaan portin kultaisesta virrasta. Kun tämä tapahtui, kuninkaat ja kuningattaret (ja heidän olemuksensa) juuttuivat epävarmuuteen – hämmentyneinä, jumiutuneina, eivät taivaassa eivätkä maan päällä – eivätkä voineet päästä virtaan mennäkseen kotiin. Vasta kun katsojan päätietoisuus oli keskittynyt ja pystyi hyväksymään esityksen sanat, se astui taivaan portin virtaan, jolloin heidän kuninkaansa ja kuningattarensa pääsivät lentämään ylös.

Esityksen viimeisessä osassa, kun Buddha ilmestyi ja pyöritti kultaista pyörää, nämä kuninkaat ja kuningattaret ampaisivat nopeasti taivaalle. Sitten miljoonia olentoja tuli ulos ihmisten huokosista tiiviinä joukkoina astuen kultaisen portin virtaan kuin painekattilasta tuleva höyry, joista jokainen oli kuin yksi höyrymolekyyli – kaikki ampaisten ylös taivaaseen lentävinä kultasäteinä.

Lähde: https://en.minghui.org/html/articles/2024/1/23/214398.html