Iltalehti julkaisi verkkosivuillaan 1.11.2018 Jaakko Isoniemen artikkelin otsikolla:
"Kidutettu mies kirjoitti hätäviestin, joka kulki Yhdysvaltoihin, päätyi lehteen ja romutti Kiinan sorto-ohjelman - yksi kirje muutti maailmaa"
Kiinan vainoama Sun Yi on nyt kuollut, mutta hänen rohkeutensa ansiosta sadattuhannet ihmiset vapautuivat työleireiltä.
Sun Yin tarinasta on julkaistu dokumentti ”Letter from Msanja” |
Otteita artikkelista:
Kiinan kansantasavalta käynnisti 50-luvun puolivälissä kansalaistensa ”uudelleenkoulutusohjelman”. Sen nojalla toisinajattelijat ja muut vastaavat hallinnon ongelmina pitäneet tapaukset lähetettiin työleireille.
Tätä jatkui liki 60 vuotta ja järjestelmän läpi kulki miljoonittain ihmisiä. Jokunen vuosi työntekoa aamusta iltaan, seitsemänä päivänä viikossa, niin saadaan tuotettua kunniallisia kansalaisia, ajateltiin.
Loppusyksystä 2012 alkoi järjestelmän sortumiseen johtanut tapahtumaketju, kun Yhdysvaltojen Oregonissa asuva Julie Keith muisti vuotta aiemmin ostamansa Halloween-koristeen.Kiinassa tehdyn styroksikrääsän lisäksi paketista löytyi käsin kirjoitettu kirje.
– Ole kiltti, ja lähetä tämä Maailman ihmisoikeusjärjestölle. Tuhannet ihmiset täällä, joita Kiinan kommunistipuolue vainoaa, kiittävät ja muistavat sinut ikuisesti, kirjeessä luki.
Kirjeen kirjoittaja kertoi työskentelevänsä Masanjian työleirillä 15 tuntia päivässä viikon jokaisena päivänä. Jos työstä yritti kieltäytyä, joutui hakatuksi, haukutuksi ja kidutetuksi. Palkkaa maksettiin reilun euron verran kuukaudessa. Ihmiset oli määrätty pakkotyöhön 1-3 vuodeksi. Allekirjoitusta ei ollut.
– Olin jokseenkin sokissa. En vain uskonut, että jotain tällaista voisi olla täällä, edessäni, Keith muistelee nyt BBC:lle.
Hän yritti ottaa yhteyttä ihmisoikeusjärjestöihin, tuloksetta. Mutkan kautta hän lähestyi paikallislehti The Oregoniania, joka lähetti harjoittelijan tekemään haastattelua. Pari kuukautta myöhemmin, juuri ennen joulua juttu julkaistiin.
Yhtäkkiä USA:n ja kansainvälinen media kiinnostuivat. Tapaus sai maailmanlaajuista huomiota.
Sitten, vuoden 2013 puolivälissä New York Times otti yhteyttä. Kirjoittaja, Sun Yi, oli löytynyt. NYT:n lisäksi Sunin oli löytänyt myös kanadalainen dokumentaristi Leon Lee. Hänen tekemänsä dokumenttielokuva Letter from Masanjia (Suom. Kirje Masanjiasta) julkaistiin hiljattain.
Elettiin alkuvuotta 2008, kun Sun joutui työleirille. Hän kuului hengelliseen Falun Gong -liikkeeseen, jonka Kiinan valtio oli kieltänyt. Vankeudessa hänen työkseen tuli valmistaa styroksisia hautakiviä. Työtä tehtiin aamuneljästä iltayhteentoista, pois lukien ruokatauot.
Niihin aikoihin Sun, öljy- ja kaasuyrityksen entinen insinööri, päätti alkaa kirjoittaa hätäkirjeitä englanniksi. Hän arveli tekemiensä tuotteiden englanninkielisten etikettien perusteella, että valmiit tuotteet lähetettäisiin ulkomaille.
Hän arvioi kirjoittaneensa noin parikymmentä kirjettä vankeusaikanaan. Hän piilotti niitä pakkauksiin ja sai apua myös muilta Falun Gong -vangeilta.
Syksyllä 2010 Sun vapautui.
Loppuvuodesta 2012 sensuuriverkon ohittamisen oppinut mies surffasi englanninkielistä internetiä ja järkyttyi. Hän löysi kirjeestään tehdyn artikkelin.
Joitakin kuukausia myöhemmin kiinalaislehti Lens julkaisi uudelleenkoulutusleireistä laajan jutun, jonka julkaisu jostain syystä sallittiin Kiinassa. Se käsitteli pääosin naisvankien hyväksikäyttöä Masanjiassa. Juttu hävisi päivien kuluessa netistä.
Sitten uusia paljastuksia teki NYT:n entinen valokuvaaja Du Bin, ja pian Sunia haastatteli NYT. Jutussa hän esiintyi nimellä Zhang. Sun kirjoitti NYT:lle kirjeen, joka oli osoitettu Keithille. Siinä hän kiitti naista siitä, että tämä oli tehnyt juuri niin kuin hän pyysi.
Dokumentaristi Leelle hän suostui salakuvaamaan materiaalia, joka nähdään nyt dokumenttielokuvassa. Sun otti hurjan riskin. Lee ei itse voinut matkustaa Kiinaan, sillä hän oli aiemminkin käsitellyt maan ihmisoikeusrikoksia.
Myöhemmin, kun Sun ja hänen ex-vaimonsa suunnittelivat muuttoa pois Kiinasta, valtio aloitti uudet Falun Gongin jäsenten vainot. Sun pidätettiin jälleen. Yhteensä pidätyksiä kertyi kahdeksan. Hänen terveytensä romahdettua hänet vapautettiin ja mies käytti joulukuussa 2016 tilaisuuden hyväkseen ja pakeni Indonesian Jakartaan.
Maaliskuussa 2017 dokumentaristi Lee lennätti Julie Keithin tapaamaan Sunia ja kuvasi kohtaamisen.
Muuttuiko mikään todella, kysyy kirjoittaja ja jatkaa:
Sun Yin ja Julie Keithin teoilla oli suurta merkitystä, sillä negatiivisesta julkisuudesta ja valtavasta mediahuomiosta säikähtänyt Kiinan hallinto päätti joulukuussa 2013 lakkauttaa ”uudelleenkoulutus työn kautta” -ohjelmansa.
Tuolloin leirejä oli ympäri maata Kiinan oikeusministeriön mukaan 351 ja vankeja useita satoja tuhansia.
Ohjelman lakkautuksen jälkeen vangit vapautettiin. Yhden kirjeen vaikutus oli kiistaton ja huomattava.
Kiina ei kuitenkaan muuttunut miksikään. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International julkaisi pian lakkautusilmoituksen ennakkotiedon saatuaan raportin, joka väitti, että ihmisoikeusloukkaukset ja Falung Gongin jäsenten pidätykset jatkuvat lakkautuksesta huolimatta. Leireille annettiin uudet nimet. Osasta tehtiin vankiloita ja toisista ”huumevieroituskeskuksia”.
Viime aikoina mediassa on kerrottu erityisesti uiguurivähemmistön sorrosta. BBC julkaisi hiljattain jutun, jossa arvioidaan, että suurimmalla vankileirillä on noin 130 000 ihmistä.
Artikkeli luettavissa kokonaisuudessaan:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/62e2a58e-c22c-406a-a70c-5f0d6d491cb2_ul.shtml?fbclid=IwAR3gqYsemN_MpUcRP1zWMkdx7zdAzUXobtQFXa9KnyokR3bZ61KVqNF_pgE
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.