Suomi: David Kilgourin esitelmä elinryöstöistä Kiinassa huomioitiin mediassa

Suomen Kuvalehti julkaisi digilehdessään artikkelin Ryöstääkö Kiina mielipidevankien sisäelimiä? – Näyttö rikollisesta bisneksestä on yhä vakuuttavampaa.

Artemis Kelosaaren pitkä kirjoitus keskustelutilaisuudesta, jossa Kanadan entinen apulaisulkoministeri David Kilgour kertoi tutkimuksistaan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa 17.2.2017, julkaistiin Suomen Kuvalehden digilehdessä 6.3.2017.

Tämä kirjoitus käsittelee vain lyhyesti Suomen Kuvalehden digilehdessä julkaisemaa artikkelia.

David Kilgour oli kuullut 1990-luvun lopulla ”vaikeasti uskottavia” väitteitä, että Kiinan vankiloissa tapetaan mielipidevankeja poistamalla näiltä sisäelimiä, jotka myydään hyvään hintaan elinsiirtobisneksessä. Myöhemmin Kilgour sai tehtävän, kun Falun Gongin vainoamisen tutkimista vaatinut yhdistys CIPFG (The Coalition to Investigate the Persecution of the Falun Gong in China) pyysi Kilgouria tutkimaan asiaa. Hän sai kumppanikseen maanmiehensä, ihmisoikeuksiin erikoistuneen asianajajan David Matasin.

”Olemme tulleet siihen valitettavaan johtopäätökseen, että väitteet ovat totta”, Kilgour totesi, kun kaksikko oli koonnut 32 faktaa, jotka tukivat Falun Gongin esittämiä syytöksiä. Löydöistä koottu raportti Bloody Harvest ilmestyi vuonna 2006. Tutkimus herätti huomiota ja keskustelua kaikkialla maailmassa.

Kiinan hallitus kiisti jyrkästi kaiken – mutta ei myöskään esittänyt todisteita, jotka olisivat kumonneet Kilgourin ja Matasin väitteet. Itse asiassa Kiina oli aiemmin kieltänyt kaksikon pääsyn maahan tutkimaan asiaa.

KANADASSA Kilgour on pyrkinyt tekemään laittomaksi niin kutsutun elinturismin eli matkustamisen ulkomaille siirtoelimen ostoa varten. Esimerkiksi Japanista ja Koreasta käydään paljon Kiinassa hakemassa helppoja ja nopeita elimiä. Elinturismi on laitonta tällä hetkellä vain Espanjassa, Belgiassa, Israelissa ja Taiwanissa. Suomestakin olisi täysin laillista lähteä Kiinaan ja lähteä sieltä uuden sydämen kanssa. Mikään ei takaisi, ettei kyseinen sydän olisi vielä viikkoa aikaisemmin sykkinyt vangissa, jonka ainoa rikos oli ollut suorittaa vääriä hengellisiä ja fyysisiä harjoituksia – ja joka tapettiin suomalaista potilasta varten.

Jo aikaisemmin on ollut tiedossa, että Kiinassa kerätään talteen teloitettujen rikollisten sisäelimiä myymistä varten. Kansainvälisen painostuksen takia Kiina kuitenkin julisti vuonna 2014 lopettavansa käytännön. Kilgour suhtautuu lupaukseen äärimmäisen skeptisesti. ”Kiinassa lait eivät merkitse yhtään mitään”, hän sanoi Pikkuparlamentissa.

Suomen Amnestyn maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen ei liioin katso voivansa vahvistaa eikä kiistää Kilgourin ja Matasin väitteitä. Lehdessä kerrottiin hänen sanoneen muun muassa, ”Kantamme elinryöstöihin liittyviin väitteisiin on lähinnä se, että kaikki väitteet tulisi tutkia perusteellisesti”, Tuukkanen sanoo. ”Tämä ei tarkoita, että sanoisimme ettei näitä ihmisoikeusloukkauksia voisi tapahtua, vaan että Amnesty järjestönä ei oman tutkimustietonsa perusteella ole kyennyt väitteitä vahvistamaan ja siksi aihe ei ole ollut kampanjointimme kohteena.”

Suomen Falun Gong -harjoittajien aloitteesta keskustelutilaisuuden järjestänyt eduskunnan Ihmisoikeusverkoston puheenjohtaja Eva Biaudet sanoo elinryöstöasian olevan hänelle uusi, joskin ihmiskauppa eri muodoissaan on asia, jonka vastustamiseksi hän on tehnyt paljon työtä. ”Ja Kiinan ihmisoikeustilanne on katastrofaalinen muutenkin.” Hän tarkoittaa muun muassa teloituksia Kiinassa. Biaudet’n mukaan ihmiskauppa yleensäkin on vaikeasti jäljitettävä asia. Kiina ei ole avoin yhteiskunta, siellä ei ole elinluovuttajien rekisteriä eikä sieltä saa myöskään luotettavia tilastoja elinsiirroista tai teloituksista.

Työleireillä kuolleiden mielipidevankien ruumiit hävitetään polttamalla, eivätkä omaiset yleensä saa nähdä ruumiita ennen sitä – joskin Kilgour ja Matas onnistuivat tavoittamaan useita kuolleiden omaisia, jotka olivat onnistuneet näkemään ruumiit ja jotka kertoivat niiden olleen moneen kertaan auki leikeltyjä.

Samoin shenyangilaisen kirurgin ex-vaimo kertoi, että ruumiit poltettiin ”todisteiden tuhoamiseksi”.
Falun Gongin vainoaminen on kiistaton tosiasia, jota myös Amnesty on nostanut esiin. Kilgour vertaa Falun Gongista Kiinassa käytettyä epäinhimillistävää, demonisoivaa retoriikkaa siihen, miten juutalaisista puhuttiin natsi-Saksassa tai tutseista 1990-luvun Ruandassa.

Digilehdessä kerrottiin, että myös muut tutkijat ovat alkaneet selvittää kiinalaisen elinkaupan epämääräisyyksiä ja tulleet samankaltaisiin tuloksiin. Yksi heistä on Ethan Gutmann, joka vuonna 2014 kirjoitti löydöistään kirjan The Slaughter: Mass Killings, Organ Harvesting, and China’s Secret Solution to Its Dissident Problem (Teurastus: Joukkosurmat, elinryöstöt ja Kiinan salainen ratkaisu toisinajattelijaongelmaan).

Lehdessä kerrotaan myös miten Leon Lee kävi dokumenttielokuvassaan Human Harvest (2014) läpi suuren osa näytöstä elinryöstöjen puolesta. Yhdessä järkyttävimmistä kohtauksista kiinalaispoliisi kertoo yksityiskohtaisesti, miten mielisairaalaan suljetulta Falun Gongin harjoittajanaiselta oli leikattu sydän ja sen jälkeen muut arvokkaat elimet tämän ollessa täysin tajuissaan.

Leen dokumentti on voittanut arvostetun Peabody-palkinnon. Sen jälkeen on ilmestynyt useita muitakin elinryöstödokumentteja. Digilehdessä oli mahdollista katsoa Human Harvest -dokumentin traileri.

Teloitettujen rikollisten elinten käytön lopettaminen merkitsee Kilgourin mukaan valitettavasti sitä, että yhä enemmän mielipidevankeja käytetään tulevaisuudessa elävinä sisäelinpankkeina.

Niin EU-parlamentti kuin Yhdysvaltain kongressikin ovat ottaneet Kilgourin ja muiden tutkijoiden väitteet vakavasti ja vaatineet Kiinaa välittömästi selvittämään oletetut ihmisoikeusloukkaukset. Vuonna 2016 EU vahvisti aiempaa jäsenmailleen suunnattua kehotustaan tiedottaa kansalaisilleen kiinalaisten mielipidevankien karusta kohtalosta.

”Meidän täytyy ylläpitää tietoisuutta ja keskustelua tästä asiasta”, Biaudet sanoo. ”Tämä todistaa, miten tärkeää kansainvälinen valvonta on.”

Suomen Kuvalehti käsittelee ajankohtaisia kotimaan ja ulkomaan tapahtumia, yhteiskunnallisia asioita, talouden ja politiikan aiheita, kulttuuri-ilmiöitä ja tiedettä.