Kultivointi ja peloista irti päästäminen

Arvoisa Mestari, kanssaharjoittajat

Nimeni on Nicolas ja olen Dafa-opetuslapsi Ruotsista. Aloitin kultivointini vuonna 2011.

Kesäkuussa 2011 sain puhelun eräältä ystävältäni. Hän kertoi tytöstä, joka tarvitsi oikeusapua, ja minähän olen asianajaja. Noin 2 viikkoa myöhemmin puhuin hänen kanssaan puhelimessa noin 20 minuuttia. Sain tietää, että hän oli naimisissa Uudesta Seelannista kotoisin olevan miehen kanssa, ja he asuivat vain yhden korttelin päässä minusta. Päätimme tavata pari päivää myöhemmin ja päädyimme juomaan teetä ja puhumaan noin 8 tai 9 tunniksi. Hänen miehensä pyysi minua mukaansa seuraavana päivänä läheiseen puistoon kokeilemaan Falun Gong -harjoituksia. Suostuin. Seuraavana aamuna suihkussa ollessani tunsin vahvan energian melkein nostavan minut maasta, ja minusta tuntui kuin kylpisin valossa. Välittömästi tilasin kopion Zhuan Falunista ja luin kirjan reilussa viikossa. Elämäni muuttui sen jälkeen monella tapaa, ja olen ollut Dafa-harjoittaja siitä asti.

Näiden viiden vuoden aikana kultivoijana minulla on ollut ilo työskennellä kaikissa medioissamme, NTD, Epoch Times ja SOH Network; olen ollut mukana useissa kansainvälisissä projekteissa, mukaan lukien Washington DC:ssä perustettu Dafa-lakitiimi.

Pidän itseäni hyvin onnekkaana ihmisenä. Minulle on annettu monia lahjoja ja mahdollisuus kehittyä valtavasti tiedoissa ja taidoissa siitä lähtien, kun olin nuori poika. Katsoessani taaksepäin elämääni, äitini on tehnyt kaikkensa mahdollistaakseen minulle hyvän itseluottamuksen ja auttanut minua kehittämään melko vapaan asenteen pelkoihin elämää kohtaan. Kaikesta tästä huolimatta minulla on aina ollut kalvava tunne sisälläni, pelko epäonnistumisesta. Tämä pelko on ollut minulla jo pienestä pojasta asti. Tämän pelon takia olen ajanut itseäni eteenpäin ankarasti menestyäkseni. Halusin olla paras kaikessa. Älä koskaan luovuta! Taistele aina, oli syy mikä tahansa! Koulussa, urheilussa, musiikissa ja työssä kamppailin ja taistelin.

Kun 30-vuotiaana sain Fa'n, ymmärsin mistä tässä pelon tunteessani oli kyse. Koin mitä tärkeimmäksi tehtäväksi auttaa Mestariamme Fa-oikaisussa ja tuntevien olentojen pelastamisessa. Nyt tiesin, miksi olin viettänyt niin monta vuotta peläten epäonnistumista. Kultivointini aikana tämä pelko on ollut koetuksella monta kertaa. Seuraavassa kertomuksia joistakin pelkoon liittyvistä haasteista, joita olen kohdannut kultivoijana.

Tosiasioiden selventäminen kasvotusten

Ensimmäinen koetus tuli noin 2 kuukauden jälkeen siitä, kun aloin harjoittaa. Minut kutsuttiin erään ystäväni syntymäpäiväjuhlille, joissa oli paljon uusia ihmisiä. Istuin pöydässä suunnilleen minun ikäistäni naista vastapäätä. Aloitimme keskustelun puhumalla elämästä ja keskustelun puolivälissä kysyin häneltä, tiesikö hän Dafasta ja vainosta Kiinassa. Heti kun olin sanonut sanat Falun Gong, hänen silmänsä tummuivat, ja hän näytti raivostuneelta. Hän sanoi: "Ne ovat ihmisiä, jotka polttavat lapsia!"

Kävi ilmi, että hän oli asunut Kiinassa vuonna 2001, jolloin vaino oli pahimmillaan. Vaikka olin uusi harjoittaja, ymmärsin että minun pitäisi selventää hänelle tosiasiat. Pysyin rauhallisena ja selitin hänelle, että olin Falun Gongin harjoittaja, ja mitä hän olikaan nähnyt, kysymyksessä olivat todennäköisesti salaiset agentit, jotka hallitus oli lähettänyt halventamaan Dafaa. Hän katsoi minua ymmällään. Katsoin häntä suoraan silmiin ja jatkoin rauhallisella äänellä: "Olet väärässä, nämä toimet ovat kommunistipuolueen järjestämiä tarkoituksena saada kaikki ajattelemaan, että Falun Gong ei ole hyvä, mutta sanon sinulle, olen harjoittaja. Jos haluat tietää, mistä Falun Gongissa on kyse, voit tulla ja kokeilla harjoituksia kanssani ja nähdä itse." Hänen silmänsä kirkastuivat, ja hän tuntui olevan sanaton. Hetken kuluttua hän katsoi minua, hymyili ja sanoi: "Ok, haluan tulla kokeilemaan harjoituksia kanssasi. Mennään tänä viikonloppuna!"

Katsoessani taaksepäin tiedän, että tässä tapauksesta Mestari oli paikalla ja antoi minulle voimaa auttaa tätä tyttöä kuulemaan totuus Dafasta.

Sairauskarman poistaminen

Kultivoituani noin 6 kuukautta kohtasin seuraavan suuren koettelemuksen. Istuin töissä kirjoittamassa tietokoneella, kun tunsin kasvojeni oikealla puolen pistelyä ja hieman kuumotusta. Se oli hyvin epätavallinen ja epämiellyttävä tunne. Seuraavana aamuna herätessäni koko oikea puoli kasvoistani oli halvaantunut. En voinut niellä kunnolla, ja oikea silmäluomeni ei liikkunut lainkaan. Oli vaikeaa edes puhua sammaltamatta. Kun saavuin työpaikalleni, jokainen siellä reagoi voimakkaasti ulkonäkööni, ja jotkut vanhemmat naiset ajattelivat, että minulla oli ollut aivohalvaus. Yhtäkkiä kaikki olivat ”lääkäreitä” ja sanoivat, että minun piti mennä sairaalaan hoidettavaksi. Esimiehenikin tuli huoneeseeni ja melkein uhkasi minua, että jos en mene sairaalaan hänen täytyisi ryhtyä toimiin puolestani työnantajanani.

Seuraavan kahden kuukauden aikana jouduin päivittäin käyttämään aikaa vakuuttaakseni uusille ihmisille, että olin kunnossa ja ettei minulla ole ollut halvausta. Jopa ihmiset, joita en tuntenut, näyttivät huolestuneilta, kun he kysyivät, mitä kasvoilleni oli tapahtunut.

Tässä koettelemuksessa ymmärsin alusta alkaen Mestarin luentojen kautta (Zhuan Falunissa), sairauskarman merkityksen. Jokainen reaktio elimistössä on hyvä, koska se on vain karmaa, joka työntyy ulos. Tiesin tämän, ja vaikka ihmiset ahdistelivat minua terveyteni takia, minä vain hymyillen sanoin heille, että tunnen kehoni ja kaikki on hyvin.

Noin kahden kuukauden kuluttua halvaus oli poistunut, ja näytin normaalilta. Saatoin taas sekä puhua että räpyttää silmiäni. Koko tämän koettelemukseni ajan ylläpidin vahvat oikeamieliset ajatukset ja sain tukea joiltakin paikallisilta harjoittajilta, mikä auttoi minua pysymään rauhallisena ja rohkeana kohdatessani pelkoni. Uskoani Fa'han vahvistettiin valtavasti tämän koettelemuksen myötä.

Pelon kerrostumien hylkääminen

Kultivointini edistyessä näyttää siltä, että pelkoon liittyvät koettelemukseni ovat vähentyneet. Kuitenkin, kun niitä tulee, ne vaikuttavat olevan paljon voimakkaampia kuin ennen.

Aiemmin tänä vuonna minut kutsuttiin suureen yrittäjien seminaariin Tukholmassa. Tässä seminaarissa oli noin 100 osallistujaa, joista jotkut alueen suuryrityksistä. Kun istuimme alas, ja seminaari alkoi, kuulin, että yksi luennoitsijoista oli erikoistunut kauppasuhteisiin kiinalaisten kanssa. Hän aikoi Ruotsin liike-elämän suosituksesta pitää luennon siitä. Kuunnellessani hänen puhettaan tajusin, että tämä olisi minulle suuri mahdollisuus selventää tosiasioita koko yleisölle. Muutamalla hyvin esitetyllä kysymyksellä pystyisin ohjaamaan keskustelua oikeaan suuntaan. Istuessani siellä ajattelemassa tunsin yhtäkkiä voimakkaan pelon tulevan esille. Tuntui kuin jokin olisi painamassa minua alas vasten tuoliani, tehden minut kykenemättömäksi liikkumaan tai puhumaan. Hiljaisena katselin, kuinka hetki kulki ohitseni, ja sitten seminaari oli ohi.

Seminaarin jälkeen meillä oli ruokaillessa mahdollisuus seurustella. Liikkumalla ripeästi paikasta toiseen onnistuin selventämään tosiasioita noin 10 ihmiselle ennen kuin meidän piti poistua paikalta. Kävelin kotiin tuohtuneena, koska olin antanut periksi pelolle ja jättänyt väliin mahdollisuuden auttaa Mestaria pelastamaan 100 henkilöä. Kun tulin kotiin, istuuduin lähettämään oikeamielisiä ajatuksia ja vannoin siinä paikassa, että tästä lähtien kuljen pelkoa kohti ja hyväksyn sen aina, kun se ilmenee riippumatta sen koosta.

Ymmärrettyäni tämän aloin tutkia pelkoa jokapäiväisessä elämässäni. Olen huomannut kuinka yleistä on kokea pieniä, harmittomilta tuntuvia pelkoja, mutta kun ne lasketaan yhteen, niistä voi muodostua malli, jonka mukaan valitsisi helpoimman tien sen sijaan, että haastaisi itsensä kapealla tiellä. Kultivoijana on erittäin tärkeää olla tästä tietoinen. Se voi tarkoittaa eroa siinä, ottaako pelon haltuun tai antaako sen voittaa.

Viidennen harjoituksen aiheuttaman kivun voittaminen

Sen jälkeen, kun minusta tuli kultivoija, suurin jatkuva koettelemukseni on ollut meditaatioharjoituksen aikana ilmenevä kipu jaloissani. Paras tapa kuvaamaan jalkojani on kuvitella kaksi betonipylvästä, joissa nivelet ja luut ovat rautapylväitä ja lihakset konkreettisesti niiden ympärillä. Ensimmäisestä meditaatiostani lähtien olen kokenut erittäin voimakasta kipua istuessani meditoimaan. Kahdella ensimmäisellä kerralla meditoidessani Uudesta Seelannista olevan harjoittajan kanssa istuin puoli tuntia. Kolmannella kerralla minun oli äärimmäisen vaikea istua koko aikaa. Kipu oli sietämätöntä, ja ihmettelin, miksi puoli tuntia tuntui niin pitkältä. Kävi ilmi, että kanssaharjoittaja oli puijannut minut istumaan koko tunnin.

Tunsin niin suurta tuskaa joka kerta meditaatiossa, että minulle kehittyi pelko siitä. Tiesin, että se olisi erittäin rankkaa, ja minun pitäisi istua koko tunti, koska olin tehnyt niin jo kerran. Joskus tuntui siltä kuin olisin pyörtymässä kivusta. Joskus sain kovan kuumeen jälkeenpäin, jolloin minun oli mentävä nukkumaan pariksi tunniksi.

Vuoden kuluttua tajusin, että tämä ei menisi ohi nopeasti, ja joutuisin taistelemaan kipua vastaan monet kerrat voittaakseni sen. Ainoa tapa minulle selvitä siitä, oli päästää irti pelosta ja sanoa itselleni joka kerta: "Tämä sattuu, mutta paljon karmaa ja huonoja asioita poistuu kehostani!" Tästä tuli minulle rutiini ennen jokaista meditaatiota. Sietämättömän kivun aikana olen myös lausunut Lunyu'a.

Noin vuosi sitten, kestettyäni 4 vuotta kipua meditaation aikana, saatoin vihdoin laittaa jalat täydelliseen lootusasentoon, ja tällä hetkellä voin istua hieman yli puoli tuntia. Sietämätöntä kipua on esiintynyt, mutta nyt erona on se, että en pelkää kipua enää. Tiedän, että tämä on käytävä läpi saavuttaakseni korkeimman tasoni, ja tiedän, että kehoni puhdistuu joka kerta.

Ajattelen usein Mestarin sanoja Zhuan Falunin 9. luennossa: "Kun kohtaatte onnettomuuden tai olette vaikeuksien keskellä, yrittäkää sitä. Kun jokin vaikuttaa mahdottomalta, tai sen sanotaan olevan vaikeaa, voitte ainakin kokeilla ja ottaa selvää, onko se tosiaan mahdotonta. Jos todella pystytte siihen, huomaatte, että ohitettuanne varjoisat pajut näette kukkien loiston ja seuraavan kylän taivaanrannassa!"

Nämä sanat todella antavat minulle mielenrauhan. Epävarmoina hetkinä, jolloin saattaa ilmetä pelkoa, tiedän, että niin kauan kuin olen vahva Fa'ssa, voin voittaa jokaisen testin ja koettelemuksen tielläni.

Saatuani tämän suurenmoisen Dafan haluan sanoa: "Kiitos Mestari. Kiitos koko sydämestäni."