Ji Gong, legendaarinen munkki Song-dynastian ajalta

Ji Gong (1130-1207) syntyi varakkaaseen perheeseen Eteläisen Song-dynastian alkupuolella. Ollessaan kahdeksantoista vuotias, molemmat hänen vanhempansa kuolivat. Pian tämän jälkeen hän aloitti elämän munkkina Lingyinin temppelissä, joka oli buddhalainen luostari Hangzhoun kaupungissa. Hän sai nimeksi Dao Ji, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "auttaa ja tarjota ihmisille pelastus Taolaisuudessa".

Nuorempana munkkina Ji valmisti aterioita toisille munkeille luostarissa. Hän työskenteli ahkerasti ja väsymättä, mutta toisin kuin useimmat munkit, hänen vaatteensa olivat kuluneet ja hän söi joskus jopa lihaa. Kerran hän jopa otti ja myi hyvin kalliita vaatteita, jotka kuuluivat vanhemmalle munkille. Lyhyesti sanottuna hänellä oli hieman erikoinen luonne, ja hänen luonteenpiirteensä ärsytti toisia munkkeja. Tämä vuoksi hänellä oli lempinimi "Hullu munkki Ji".

Ainoastaan iäkäs apotti pani merkille hänen hyvän synnynnäisen perustan ja suojeli Ji'tä, kun hänet karkotettiin luostarista. Apotti kutsui häntä “Ji,ilosta järjiltään oleva munkki". Huolimatta omalaatuisesta persoonastaan, Ji oli vilpitön, sydämellinen ja hyvin perillä buddhalaisista opetuksista.

Ji tunnettiin avustaan hädässä olevia kohtaan, ja joskus hän jopa pelasti heidän henkensä. Ihmiset kutsuivat häntä nimellä Ji Gong tai "Mestari Ji", ja monet kiinalaiset kansantarinat kuvailevat hänen urotöitään. Yleisesti hänet on kuvattu munkkina, jolla on kuluneet vaatteet ja leveä hymy kasvoillaan. Oikeassa kädessään hänellä on rikkonainen palmunlehtiviuhka, jolla on maagisia ominaisuuksia. Vasemmassa kädessään hänellä on kurpitsapullo, jossa on viiniä tai buddhalainen rukousnauha.

Puunrunkoja kaivosta

Yksi suosittu tarina kertoo, kuinka Ji Gong käytti yliluonnollisia kykyjään vetäessään puunrunkoja ylös kaivosta. Hangzhouhun täytyi rakentaa temppeli ja tarvittiin kipeästi puuta. Parhaat puut löydettiin vasta noin 1500 kilometrin päästä Sichuanin maakunnasta. Munkit olivat epätoivoisia.

Mutta se ei pysäyttänyt Ji Gongia. Hän käytti yliluonnollisia voimiaan ja nosti tukit ylös kaivosta yksi toisensa jälkeen. Toiset munkit pinosivat ne, kunnes laskemisesta vastannut munkki huusi: "Riittää!" Ji Gong oli jo lähettänyt uuden puunrungon matkaan, mutta kuullessaan munkin huudon, hän pysäytti sen. Tämä viimeinen tukki jäi puoliksi uponneena kaivoon, ja myöhemmät sukupolvet rakensivat sen päälle paviljongin nimeten sen "Jumalalliseksi teleportaatio-kaivoksi".

Auttoi iäkästä pariskuntaa "Viuhkan kujalla"

Nimi "Viuhkan kuja" Hangzhoussa muistuttaa meitä toisesta tarinasta:

Eräällä kujalla, jolla ei ollut silloin vielä nimeä, asui monia köyhiä ihmisiä. Heidän joukossaan oli iäkäs pariskunta, jotka pyörittivät pientä viuhkakauppaa myyden ja korjaten niitä. Heidän rahansa tuskin riittivät mihinkään, ja he kärsivät nälästä ja köyhyydestä.

Eräänä päivänä munkkiparka kuluneissa vaatteissaan käveli pieneen puotiin ja jätti viuhkan korjattavaksi. Vanha mies katseli rikkonaista viuhkaa karvas hymy kasvoillaan. "Se on liian kulunut korjattavaksi," hän sanoi. Munkki oli jo kuitenkin poistunut puodista. Vaikka pariskunta oli hyvin köyhä, he tunsivat myötätuntoa varatonta munkkia kohtaan ja he päättivät korvata viuhkan uudella kertomatta siitä hänelle.

Kun munkki palasi pari tuntia myöhemmin, vanha pariskunta palautti hänelle uuden viuhkan vanhan sijaan. Munkki yllättyi uudesta viuhkasta ja jätti rahaa korjauksesta. Astuttuaan ulos kaupasta, munkki kääntyi ympäri ja kuiskasi hymyillen jotain ovella.

Iäkäs pariskunta huomasi säeparin ilmestyneen ovelleen, siinä luki "Erinomainen käsityö tehdään kovalla työllä ja hyvällä sydämellä ja kaunis viuhka tuo vaurautta ja onnea".

Tarina levisi ja monet ihmiset alkoivat käymään iäkkään pariskunnan kaupassa. Heidän liiketoimintansa koheni ja heidän ei enää tarvinnut olla huolissaan elannostaan.

Ihmiset ymmärsivät, että varaton munkki oli ollut Ji Gong, ja katua on siitä alkaen nimitetty "Viuhkan kujaksi".

Ji Gong. Kuvittaja: Yeuan Fang