"Pidä ensin huolta kansakunnan kohtalosta ja nauti viimeiseksi mukavuuksista"

Fan Zhongyan (AD 989-1052) oli merkittävä konfutselainen oppinut ja poliitikko pohjoisen Song-dynastian ajalta. Hänet tunnettiin parhaiten kuuluisista sanoistaan, "Pidä ensin huolta kansakunnan kohtalosta ja nauti viimeiseksi mukavuuksista".

Kun Fan oli kaksivuotias, hänen isänsä kuoli. Hän joutui kantamaan elämän koettelemuksia jo nuorella iällään. Hänellä oli varaa vain kahteen puuroannokseen päivässä. Äidin lähdettyä, hänen elämästä tuli yhä kurjempaa ja hänen oli haettava majapaikkaa temppelistä.

Temppelissä hän osoitti hämmästyttävää ahkeruutta opinnoissaan. Hän pesi kasvonsa kylmällä vedellä taistellessaan väsymystä vastaan, tai hän otti torkut nojaten seinää vasten. Sanotaan, että hän ei nukkunut viiteen vuoteen. Kun hänen luokkatoverinsa isä kuuli, ettei Fanilla ollut varaa kuin vain yhteen puuroannokseen päivässä, hän lähetti hänelle herkullisia ruokia, mutta Fan ei koskenut niihin. Kun häneltä kysyttiin syytä, hän sanoi olevansa hyvin kiitollinen ystävällisyydestä. Mutta hän oli kuitenkin huolissaan siitä, että jos hän tottuisi liikaa herkulliseen ruokaan, puuro ei enää saattaisi kelvata hänelle tulevaisuudessa.

Vaikka Fan elikin köyhyydessä, hän ylläpiti suoraselkäistä luonnettaan. Kun hän sattumalta löysi huoneestaan maahan haudatun arkun, joka oli täynnä hopeaharkkoja, hän ei ottanut niitä itselleen. Pian Fan läpäisi keisarillisen virkamieskunnan kokeen ja aloitti poliittisen uransa. Myöhemmin Fan otti yhteyttä temppeliin, jossa oli asunut ja kertoi munkeille tarinan hopeaharkoista. Munkit löysivät hopean juuri siitä huoneesta, josta hän oli kertonut. Vaikuttuneena hänen rehellisyydestään, munkit sanoivat, "Hänen ollessa meidän valtiomme virkamies, hyvät ajat ovat vihdoin tulleet".

Fan taisteli korruptiota vastaan ja ehdotti useita poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia uudistuksia. Hän kannatti älymystön valitsemista hallinnolliseen asemaan parantamaan maataloutta. Kuitenkin uudistukset eivät edenneet pidemmälle johtuen konservatiivisten voimien vastustuksesta, joka johtui vallan menettämisen pelosta ja kiinnostuksen puutteesta näitä uudistuksia kohtaan. Fan oli myös pakotettu lähtemään pääkaupungista poliittisista syistä.

Jäädessään eläkkeelle, Fan osti säästöillään suuren alueen viljelysmaata. Maatila tarjosi työpaikkoja paikallisille ihmisille, ja tilan tuotto käytettiin auttamaan paikallisia vähävaraisia nuoria opiskelijoita ja vanhuksia. Myöhemmin Fanin lapset perivät maatilan ja se oli toiminnassa sukupolvien ajan.

Fan Zhongyan eli hyvin yksinkertaista elämää ja antoi suurimman osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Hän omisti suuren ja kannattavan maatilan, mutta ei koskaan rakentanut itselleen suurta taloa. Hänen kuoltua, hänet haudattiin perheen kesken hyvin vaatimattomin menoin. Kuitenkin satoja ihmisiä kävi hautajaisissa ilmaisemassa kiitollisuuttaan ja syvää surua. Kuultuaan Fanin kuolemasta, ihmiset alkoivat rakentaa muistomerkkejä hänen kunniakseen. On olemassa kuuluisa sanonta Song-dynastian ajalta: "Kiitos Fan Zhongyanin, Song-Dynastian keisarillinen hovi voi nauttia rauhasta."