Koettelemuksista selviytyminen Dafan voiman ansiosta

Vuonna 1997 lääkärini kertoi minulle ja perheelleni, että minulla oli jäljellä vain vuosi elinaikaa. Vailla mitään toivoa, mieheni ja minä aloitimme Falun Dafa -kirjan lukemisen. Yllätyimme, kun sairauteni hävisi viikon sisällä siitä, kun olimme alkaneet harjoittaa. Samoin katosivat mieheni vakavat sairaudet.

Siitä alkaen olen harjoittanut Dafaa. Aina se ei ole onnistunut niin hyvin, mutta olen sinnikkäästi mennyt koettelemusten läpi Mestarin ja Fa-periaatteiden ohjaamana.

Toipuminen poikani menetyksestä

Vanhin poikani tuli kotiin lomalle armeijasta vuonna 1998. Hän suunnitteli menevänsä naimisiin vuoden loppuun mennessä. Valitettavasti hän kuoli yrittäessään pelastaa poikaa, joka oli hukkumaisillaan lomaillessaan rannalla.

Seuraavana päivänä poikani sotilasyksikön johtaja tuli kotiimme ja tarjosi tukea ja korvausta menetyksemme johdosta. Joku sanoi, että voisimme hakea esimerkiksi paremman talon. Mutta mieheni ja minä ajattelimme, että Dafan harjoittajina meidän ei pitäisi hakea etuisuuksia muilta ihmisiltä, ja niin emme pyytäneet mitään.

Johtajat tervehtivät meitä ja sanoivat: ”Teillä on suuri lempeys ja hyväsydämisyys.”

Matkalla kotiin poikamme hautajaisilta olimme molemmat alakuloisia. Mutta yhtäkkiä näimme kultaisen Falunin pyörivän automme edessä. Laitoimme omat kämmenemme vastakkain ja kiitimme Mestaria tuesta. Jos ei olisi ollut Mestarin ohjausta, emme olisi läpäisseet testiä.

Pidätetty ja vapautettu kolme kertaa

Kun Falun Gongin harjoittajien vaino alkoi heinäkuussa 1999, mieheni ja minä itkimme katkerasti kotona. Sitten päätimme, että Dafa on hyvä ja meidän on jatkettava kultivointia huolimatta siitä, mitä hallitus sanoi. Luimme vähintään kolme lukua Zhuan Falunista joka päivä, ja myöhemmin päätimme mennä Pekingiin puolustamaan Dafaa.

Meidät pidätettiin Tiananmenin aukiolla ennen kuin saimme mahdollisuuden näyttää banderollia, ja heitettiin poliisiautoon muiden harjoittajien kanssa. Matkalla paikalliselle poliisiasemalle kerroimme poliiseille, että Falun Gongin ansiosta meidän sairaudet paranivat ja että Falun Dafa on hyvä.

Aluksi poliisit eivät uskoneet meitä, mutta mitä pitempään he kuuntelivat, sitä enemmän he tulivat vakuuttuneiksi siitä, että olimme puhuneet totta. Lopulta he päästivät meidät menemään ilman mitään rangaistusta.

Kun tulimme takaisin kotiin Pekingistä, järjestimme Fa opiskeluryhmän kotonamme ja pidimme ryhmäopiskelua päivittäin, luimme kirjoja, teimme harjoituksia, ja jaoimme kokemuksia. Kotiimme tuotiin suuria määriä Dafa-materiaaleja, joita sitten jaettiin muille harjoittajille, jotta he pystyisivät jakamaan niitä lähellä oleviin kyliin.

Paikallinen poliisi pidätti yli neljäkymmentä harjoittajaa vuonna 2003. Kun poliisit tulivat kotiini ja kysyivät, harjoitanko Falun Gongia, vastasin heille: "Kyllä. Aion jatkossakin harjoittaa niin kauan kuin elän, koska Dafa antoi minulle toisen elämän."

Ennen kuin poliisi ehti sanoa mitään, vävyni sanoi: "Mikä vika siinä on, että harjoittaa Dafaa ja on hyvä ihminen? Kun meidän ravintolassa joku maksoi laskun väärillä dollareilla, hän poltti väärennetyt setelit ja kärsi tappion itse. Voisitko tehdä samoin? "

Poliisit lähtivät sanomatta sanaakaan

Eräänä päivänä vuonna 2004 minut pidätettiin kotoa ja vietiin aivopesukeskukseen, jossa herjaavia iskulauseita ja banderolleja oli ympäri seiniä. Poliisi pakotti minut lukemaan niitä ääneen. Suljin silmäni sanomatta sanaakaan ja sanoin Mestarille sydämessäni, "minun ei pitäisi jäädä tänne. Minun täytyy mennä kotiin."

Lääkärintarkastuksessa minulla oli diagnosoitu verenpainetauti. Poliisi vapautti minut pelosta, että heitä syytettäisiin kuolemastani. Kun tulin kotiin minä jatkoin Fa opiskelua ja Dafa-materiaalien jakelua aivan kuten ennenkin, ilman mitään verenpaineen oireita.

Muutimme vuonna 2005 kaupunkiin, jossa meidän nuorempi poika asui. Hän vuokrasi talonsa meille, missä pidimme Fa-opiskeluryhmää. Eräänä päivänä, kun puhuimme ihmisille bussissa Falun Gongista, meistä tehtiin ilmoitus poliisille, ja meidät pidätettiin. Kanssaharjoittajien oikeamielisten ajatusten ja poikamme avun ansiosta meidät taas vapautettiin nopeasti.

Yksin, mutta ei yksinäinen, mieheni kuoleman jälkeen

Mieheni kuoli 30. heinäkuuta 2014.

Kun hän lähti, kutsuin lapseni koolle ja sanoin heille: "Isänne kuoli 82-vuotiaana. Minulle kerrottiin muutama päivä sitten, että isä näki talomme olevan täynnä loistavia pyöriviä Faluneita. Hänen lähtö on koettelemus meille kaikille.”

Lapseni olivat hyvin ymmärtäväisiä ja myötätuntoisia. Yksi heistä sanoi: "Isä oli sairaana viikon verran, mutta hänellä ei ollut mitään muita oireita paitsi väsymystä. Hän ei lopettanut Fa opiskelua tai harjoitusten tekemistä. Hän poistui hiljaa ilman kipuja. Jos hän ei olisi kultivoinut Dafaa, olisi vaikea kuvitella kuinka vaikeaa se olisi ollut hänelle, koska hän kärsi aikaisemmin monesta sairaudesta. Teidän esimerkki näytti meille Dafan poikkeuksellisen luonteen."

Jatkoin pitämällä Fa-opiskeluryhmää aamuisin. Aamiaisen jälkeen menin ulos selventämään tosiasioita. Iltapäivällä ja illalla tein harjoituksia ja opiskelin Fa'ta kanssaharjoittajien kanssa.

Minusta tuntui, että minä pystyin toimimaan aikataulun mukaisesti ja rikastin elämääni. Vähitellen kiintymys mieheeni jäi pois. Kerroin myös lapsilleni ettei heidän tarvitse pelätä jättää minua yksin.

En ole yksinäinen, koska minulla on Fa ja monet kanssaharjoittajat ovat kanssani. Olen myös rohkaisut itseäni edistymään kultivoinnissani, enkä tuo häpeää pyhälle tittelille "Fa-oikaisujakson Dafa opetuslapsi", ja pyrin olemaan Mestarin pelastuksen arvoinen.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2015/3/24/149457.html