Prinsessa Wencheng – Tang-Kiinan rakastetuin prinsessa avioitui Tiibetin kuninkaan kanssa

Kautta Kiinan historian avioliittositeet muiden valtioiden kanssa olivat strateginen käytäntö ylläpitämään valtioiden välistä rauhaa Han-dynastian alusta lähtien (200 eKr). Avioliitto prinsessa Wenchengin ja Tiibetin Zanpun välillä keisari Taizongin hallitsijakaudellaTang-dynastiassa oli yksi menestyksekkäimmistä esimerkeistä.

Vuonna 632 eKr Songtsan Gambo, joka oli erittäin lahjakas nuori Tiibetin kuningas, yhdisti Tiibetin, ja hänestä tuli kansallissankari. Hänen sotilaalliset saavutuksensa Kiinaa vastaan eivät kuitenkaan onnistuneet. Tiibetiläiset katsoivat, että keisari Taizongin alaisuudessa Kiinasta oli tullut voimakkain ja vaurain maa maailmassa. Tiibetin kuningas päätti kosia kiinalaista prinsessaa uudelleen. Hänet oli hylätty ensimmäisellä kerralla, kun hän valtakunnassaan esitteli kiinalaista kulttuuria, joka tuolloin oli saavuttanut huippunsa. Tiibetiläisten tarinoiden mukaan hän oli täysin työllistetty vahvistamaan valtakuntaansa, joten hän lähetti älykkäimmän ministerinsä edustajakseen. Mukana hänellä oli sata erilaista aarretta ja yli sata eliittijoukkojen vartijaa. Hänen matkansa kulki Chang'aniin (Tang-Kiinan pääkaupunki) ehdottamaan avioliittoa.

Prinsessa Wencheng oli tunnettu kauneudestaan, älykkyydestään ja eleganssistaan, joten siellä oli muista valtakunnista kymmenittäin lähettiläitä, jotka olivat tulleet Chang'aniin samassa tarkoituksessa kuin Tiibetin lähettiläs. Jotta asia olisi oikeudenmukainen, keisari Taizong päätti järjestää kilpailun, jossa on viisi käytännön tehtävää (tai kuusi Tiibetin tarinoiden mukaan), ja ilmoitti, että avioliitto hyväksyttäisiin sen monarkian lähettilään eduksi, joka ensimmäisenä ratkaisee tehtäväsarjan.

Tiibetiläisten tarinoiden mukaan ensimmäinen tehtävä oli saada silkkilanka pujotettua helmen mutkaisen tunnelin läpi. Tiibetin lähettiläs siveli hunajaa tunnelin toiseen päähän. Sitten hän sitoi silkkilangan muurahaiseen ja laittoi sen tunneliin puhaltaen varovasti. Muurahainen seurasi hunajan tuoksua ja vei silkkilangan tunnelin läpi.

Toinen tehtävä oli saattaa yhteen sata varsaa emänsä kanssa. Tiibetin lähettiläs erotti tammat varsoista ja antoi niiden olla nälissään yhden päivän. Toisena päivänä hän päästi varsat ja tammat jälleen yhteen. Nälkäiset varsat juoksivat emonsa luokse imemään, joten niiden ”äiti-lapsi” suhteet oli helposti tunnistettavissa.

Taitava Tiibetin lähettiläs ratkaisi tehtävät, kunnes viimeisessä tehtävässä oli tunnistettava prinsessa Wencheng satojen kaunottarien joukosta. Kukaan lähettiläistä ei ollut nähnyt prinsessa Wenchengiä aikaisemmin, mutta terävä-älyinen Tiibetin lähettiläs oli kerännyt tietoja tapaamaltaan naiselta. Nainen oli aikoinaan palvellut prinsessaa, ja näin lähettiläs onnistui lopulta tunnistamaan prinsessa Wencheng ryhmästä.

Keisari Taizong oli niin vaikuttunut Tiibetin lähettilään kyvyistä, että hän tarjosi virka-asemaa Tang-dynastiassa, mutta lähettiläs hylkäsi sen varovasti. Keisari oli edelleen hyvin tyytyväinen ja sanoi: ”Kuninkaan, jolla on näin lojaali, taitava ja uskollinen avustaja palvelemassa häntä, on oltava viisas!"

Buddhalaisuuden seuraajana prinsessa Wencheng halusi nähdä avioliittonsa edistävän rauhaa Tiibetin ja Tang-dynastian välillä. Hän pyysi keisari Taizongilta, että saisi ottaa mukaansa arvokkaan Buddha-patsaansa edistääkseen buddhalaisuutta Tiibetissä, jotta siitä tulisi rakastettavampi, suvaitsevaisempi ja rauhaa rakastava valtio. Keisari antoi myötäjäisinä prinsessa Wenchengille kultaa, jalokiviä ja hienoja huonekaluja. Lisäksi prinsessa pyysi mukaansa erityisesti siemeniä, maataloustyökaluja, silkkiä, musiikkisoittimia, posliinia ja lääketieteen kirjoja. Prinsessa halusi kehittää maatalouden osaamista ja viljelymenetelmiä nomadi-kulttuurille, joka tuolloin vallitsi Tiibetissä. Kuultuaan tämän keisari Taizong hymyili tyytyväisenä: "On onni, että Tiibetin kuningas menee naimisiin kanssasi. Se tuo ihmeitä koko Tiibetiin."

Kun prinsessa Wencheng saattueineen matkasi kohti Tiibetiä, Songtsan Gambo johti armeijansa rajalle toivottaakseen morsiamensa tervetulleeksi. Songtsan Gambon ja prinsessa Wenchengin häillä oli syvä vaikutus Tiibetin ja Tang-Kiinan välillä. On laajalti tunnustettu, että Tangin prinsessa Wencheng ja Nepalin prinsessa Bhrikuti Devi, jotka molemmat olivat naimisissa Songtsan Gambon kanssa, toivat buddhalaisuuden Tiibetiin. Pieni Jokhangin luostari rakennettiin nimenomaan Buddha-patsasta varten, jonka prinsessa Wencheng toi mukanaan. Siemenet, jotka valittiin ylätasangon ympäristöä varten, istutettiin Tiibetissä, ja ne itivät. Tangin käsityöläiset ottivat käyttöön kehittyneempiä maatalouden menetelmiä, joilla parannettiin tuottavuutta Tiibetin paimentolaiskulttuurissa. Käsityöläiset opettivat tiibetiläisille kutomataidon sekä paperin- ja musteen valmistuksen. Rauha kesti hyvin pitkään, ja silkkitiestä tuli turvallinen ja kiinteä yhteys Tang-Kiinan ja Tiibetin välille.

Kun prinsessa Wencheng kuoli 680 jKr, Tiibetissä järjestettiin suuret hautajaiset rakastetulle prinsessalle, ja Tang-dynastia lähetti lähettiläänsä Tiibetiin suremaan. Monet myytit ja legendaariset tarinat prinsessa Wenchengista ja Songtsan Gambosta levisivät ympäri Tiibetiä. Vielä tänäkin päivänä prinsessa Wenchengin patsas on jäljellä. Se valmistettiin 1300 vuotta sitten ja sitä palvotaan Lhasassa. Prinsessa Wenchengiä nähdään joskus palvottavan armeliaisuuden jumalattarena Tiibetin buddhalaisten keskuudessa. Tiibetissä vietetään yhä prinsessan syntymäpäivää ja päivää, jolloin hän saapui Tiibetiin.