Matka Itään: Ruotsalaisen harjoittajan yhteydet Kiinaan (Osa 2)

3. Tosiasioiden selventäminen Pekingissä

Kun Falun Gongin vaino alkoi Kiinassa 1999 maailma järkyttyi. Falun Gong oli juuri alkanut levitä ulkomaille, ja useimmilla ihmisillä ei ollut aavistustakaan, mitä se oli. Äkillinen ja odottamaton käänne tuli yllätyksenä, ja kansainvälinen media ei tiennyt miten reagoida. Ne vain toistivat mitä Kiinan virallisissa tiedotusvälineissä kerrottiin, ja yhtäkkiä negatiiviset raportit Falun Gongista levisivät kaikkialle.

Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) hallinto hyödynsi koko valtiokoneiston mustamaalaamaan Falun Gongia ja aivopesemään ihmisiä ruohonjuuritasolla, ministeriöistä kouluihin, kaupungeista maaseudulle.

Yvonne ajatteli: "Miten tämä on mahdollista? Tämä on täysin väärin! KKP valehtelee pettääkseen maailmaa ja levittää valheitaan ympäri maailmaa!" Falun Gongin harjoittajat Kiinassa olivat valtavan paineen alla, ja joutuivat katastrofaalisiin vaikeuksiin.

Kiinasta tuli jatkuvasti huonoja uutisia, joissa kerrottiin harjoittajien laittomista pidätyksistä. Yvonne oli erittäin surullinen siitä mitä Kiinassa tapahtui. Siitä oli vain vuosi, ja hän muisti ne upeat tapahtumat ja tapaamiset Falun Gongin harjoittajien kanssa Kiinassa. Miten tämä tapahtui niin äkkiä?

”Muistan uudenvuoden juhlan Dalianissa. Siellä oli naispuolinen harjoittaja, joka vei meidät silloin Pekingiin katsomaan oopperaa. Nyt hänet oli pidätetty ja hän kuoli kidutuksen uhrina pakkotyöleirillä. Olin syvästi järkyttynyt hänen kuolemastaan”, sanoi Yvonne.

Näiden tapahtumien käynnistyttyä, harjoittajat Kiinan ulkopuolella astuivat esiin, ja myös Yvonne liittyi mukaan vahvistamaan Fa'ta. He halusivat selventää tosiasiat Falun Gongista maailman ihmisille, ja paljastaa KKP:n valheet.

Koska Kiinan järjestelmä tuhosi kaikki mahdolliset kanavat ulkomaisten kirjeenvaihtajien haastatella Falun Gongin harjoittajia Kiinassa, harjoittajat maan ulkopuolella alkoivat toimia. Monet ruotsalaiset harjoittajat menivät Yhdysvaltoihin puhumaan Falun Gongista kansainväliselle yhteisölle. Yvonne ja muutamia muita länsimaalaisia harjoittajia otti ison riskin ja matkusti Pekingiin.

Kun he pääsivät Kiinaan loppuvuodesta 2000 tilanne oli täysin erilainen, kuin aiemmin. Enää ei voinut nähdä niitä upeita tapahtumia, missä suuri määrä harjoittajia oli tekemässä yhdessä harjoituksia. Käytännössä puistot olivat tyhjiä, pelko ja jännitys täyttivät ilman. Yvonnen sydän oli raskas.

”Pohdimme, mitä voisimme tehdä. Kävimme Tiananmenin aukiolla monta kertaa. Poliisi ei tunnistanut meitä, koska meillä oli erilaiset vaatteet joka kerta. Kävimme myös Kiinan muurilla, ja meillä oli paljon pieniä paperilappuja, joihin oli kirjoitettu viestejä kiinaksi kuten "Falun Dafa on hyvä" ja "Pysäyttäkää vaino". Laitoimme paperilappuja seinien halkeamiin, ja ajattelimme, että jos turistit näkisivät ne, he saisivat tietää tosiasiat. Kun liikuimme taksilla, annoimme paperilappuja kuljettajalle.”

”Kiina on tiukasti ohjattu järjestelmä. Harjoittajat Kiinan ulkopuolella yrittivät käyttää kaikkia mahdollisia kanavia, jotta he voisivat selventää tosiasioita Falun Gongista ja vainosta. Meillä ei ollut keinoja, joista olisi ollut paljon hyötyä käytännössä, mutta vähitellen etenimme askel askeleelta ja autoimme kiinalaisia harjoittajia, ja annoimme heille toivoa”, Yvonne sanoi.

Marraskuussa 2001 useita ruotsalaisia harjoittajia suunnitteli matkaa Pekingiin. Kun he kysyivät Yvonnelta, hän sanoi epäröimättä: "Minä lähden!"

Se oli erittäin riskialtista suunnittelua. He pitivät suunnitelman salassa kaikilta, paitsi niiltä, jotka olivat lähdössä. Jokainen teki oman matkasuunnitelmansa, ja ainoa yhteinen tieto heillä oli aika ja paikka.

”Löysin oman matkatoimiston ja menin Pekingiin turistiryhmän mukana. Tein tavallisia kiertoajeluja Pekingissä. Eräänä päivänä ryhmällämme ei ollut järjestettyä toimintaa, ja sinä päivänä suunnittelimme kokoontumista Tiananmenin aukiolle. Se oli uskomaton sattuma! Huonekaverini oli hiukan ahdistunut, koska olimme menossa osallistumaan johonkin hyvin tärkeään, mutta myös hyvin riskialttiiseen tapahtumaan. Emme tienneet mitä meille tapahtuisi.”

Länsimaalaiset harjoittajat kokoontuivat Tiananmenin aukiolle ryhmänä klo 14, ja avasivat suuren banderollin, jossa oli huomiotaherättävät kiinalaiset merkit "Totuudenmukaisuus – Laupeus - Kärsivällisyys." Ihmiset olivat järkyttyneitä näkemästään. 20 sekunnissa poliiseja ja poliisiautoja ryntäsi aukiolle sireenit ulvoen. Aukio oli hetkessä kaaoksessa.

"Falun Dafa on hyvä! Koko maailma tietää sen! Amerikassa tiedetään! Eurooppa tietää! Falun Dafa on hyvä! ... ... "länsimaalainen harjoittaja irtautui poliisin otteesta ja huusi sydämensä pohjasta. Hänen äänensä kuului koko aukiolla.

”Olimme suunnitelleet avaavamme banderollin ryhmänä, ja sitten menisimme metrolla tekemään ostoksia ja syömään. Emme olleet odottaneet sitä, mitä meille seuraavaksi tapahtui”,Yvonne sanoi.

”Monia poliisiautoja kaahasi meidän luo, samoin kuin suuri valkoinen bussi. Poliisit tulivat joka suunnasta, ja saivat muutaman meistä. Pidin banderollia, kunnes minut työnnettiin bussiin.”

”Yksi harjoittaja muistutti meitä siitä, että meidän ei pitäisi olla siellä. Työnsin jalkani ulos ikkunasta ja hyppäsin ulos. Mietin, kuinka voisin päästä Ruotsin suurlähetystölle hakemaan apua, mutta ehdin ottaa vain muutaman askeleen ennen kuin poliisi työnsi minua takaapäin. Kaaduin muutaman metrin päähän. Monet poliisit hyökkäsivät kimppuuni. He väänsivät käteni selän taakse, mikä aiheutti sietämätöntä kipua”, muistelee Yvonne.

”He työnsivät minut bussiin uudelleen. Olin ainoa harjoittaja ja pelkäsin. Muistin, että meille oli kerrottu, miten paha ja julma Kiinan poliisi voi olla. Pelko alkoi hiipiä minuun. Juuri silloin kaksi miesharjoittajaa työnnettiin sisään. Toinen oli Saksasta, ja toinen Ruotsista. Päätimme pysyä yhdessä vaikka mikä tulisi, emmekä antaisi heidän erottaa meitä.”

Yvonne muistelee bussia: ”Meidät lukittiin sinne vierekkäin ja ikkunan edessä istui poliisi. He estivät meitä näkemästä mitä ulkona tapahtui, ja samalla ulkopuolella olevat ihmiset eivät voineet nähdä meitä. Yritimme puhua poliisille, mutta meidät vaiennettiin. Muistan erään tietyn poliisin, jonka silmät näyttivät armottoman julmilta ja mustilta. En tiedä mikä häntä hallitsi, mutta hän näytti erittäin villiltä.”

”Meidät vietiin poliisiasemalle ja työnnettiin pieneen huoneeseen. Yksi naisharjoittaja aikoi ottaa yhteyttä suurlähetystöihin ja mediaan. Me muut ympäröimme hänet ja pidimme hänet piilossa katseilta. Poliisi kuulusteli meitä yksitellen ja yritti ottaa pois passimme, mutta kieltäydyin antamasta sitä. Olimme vaatineet paikalle jonkun Ruotsin suurlähetystöstä, mutta poliisi ei ottanut pyyntöämme huomioon.”

Nämä länsimaalaiset harjoittajat, jotka asuivat vapaissa, demokraattisissa maissa, eivät olleet koskaan kokeneet mitään vastaavaa. Oli pimeää ja synkkää - kapea kellarikäytävä, pieniä sellejä, joita erotti mustat palkit, ja kuivia veritahroja seinillä. Palkkien toisella puolella joku videoi heitä. Yvonnen valtasi pelko.

”Tiesin vainosta Kiinan harjoittajia kohtaan ja kun mietin mitä he olivat joutuneet kestämään, sydämeeni sattui nähtyäni veritahrat.”

”Ajattelin, että olimme pidätettynä, emmekä tienneet, milloin pääsisimme pois. Kaipasin perhettäni, ja ajattelin, että ehkä en koskaan enää näkisi heitä. Aloin itkeä. Juuri silloin tajusin ettei minun pidä itkeä, ja että minun tulee koota itseni. Heti kun ymmärsin, kaikki pelkoni ja suruni katosivat. Tunsin iloa, että olin voittanut pelkoni.”

Yvonne alkoi miettiä erilaisia tapoja päästä pois. Poliisi oli erittäin töykeä ja kiroili koko ajan harjoittajille. Poliisi tiesi, että useat länsimaalaiset harjoittajat puhuivat kiinaa, joten he panettelivat Falun Gongia provosoidakseen harjoittajia. Yvonne vastusti tällaista provokaatiota. Hän huomasi, että jokaisella poliisilla oli numerotunnus rinnassaan, joten hän ajatteli, "minä muistan heidän numeronsa, ja eräänä päivänä vaadin heidät oikeuteen."

Paperilapuilla poliisin tunnusnumeroita

Hän katsoi poliiseja, kääntyi ympäri, ja kirjoitti ylös heidän numerot pienelle paperilapulle: 013068, 013074, 013029, 013205 ...

Myöhemmin harjoittajat siirrettiin. Jokaista harjoittajaa oli saattamassa kaksi poliisia, ja heidät vietiin hotelliin, jossa heitä kuulusteltiin erikseen. Yvonne yritti päästä pois, mutta se oli mahdotonta.

”Kun minun piti käydä vessassa, naispoliisi seurasi minua, eikä antanut sulkea ovea. Hän seisoi siellä, ja katsoi minua. Pyysin häntä kääntymään ympäri, mutta hän kieltäytyi. Sitten sanoin tiukasti: ”Sinun täytyy kääntyä!” Hän teki niin. Vessassa ei ollut ikkunaa, ja vaikka ovi olisi kiinni, sieltä ei voinut poistua muuta kautta. Täytyy sanoa, että he yrittivät nöyryyttää meitä niin paljon kuin voivat. Itse asiassa he myös nöyryyttivät itseään siinä mitä tekivät.”

Yvonne kirjoitti ylös lisää poliisin numeroita: 013054, 013032, 013074, 013133, 013056, 013230, 013086 ...

Hän piilotti neljä pientä paperinpalaa vaatteisiinsa. Hänen oli tarkoitus viedä ne pois Kiinasta ja saattaa poliisit oikeuteen tulevaisuudessa.

Samana iltana tulivat Ruotsin suurlähetystön virkailijat. Yvonne oli helpottunut. Heidät saatettiin lentokentälle ja sitten koneeseen.

Lentokoneessa Yvonne haastatteli jokaista ruotsalaista harjoittajaa.

Yvonne tallensi haastattelut kasetille

"Nimeni on Pirjo, ja olen sairaanhoitaja. Olen lentokoneessa matkalla kotiin ja tunnen oloni vapautuneeksi. Mieleni on tyhjä. Paljon asioita tapahtui viimeisten 24 tunnin aikana. Henkilökohtaisesti näimme ja koimme pahan vainon. Poliisi kohteli meitä häijysti. Voi helposti kuvitella, miten julmasti ja väkivaltaisesti he kohtelevat kiinalaisia harjoittajia. Henkilökohtaisen kokemuksen kautta ymmärrämme kiinalaisten harjoittajien kärsimykset. Saavumme Kööpenhaminaan muutamassa tunnissa. Olen erittäin hyvilläni, että pääsen pian kotiin."

"Olen Anne. Tämä oli toinen kerta, kun minut pidätettiin Kiinassa. Ensimmäinen kerta oli todella paha – minua pahoinpideltiin. Tiedän, että kiinalaiset kanssaharjoittajat kärsivät sata kertaa pahemmin. Me kaikki tunnemme, että matkamme kannatti, ja kiinalaiset tietävät totuuden tulevaisuudessa."

"Olen Maria Salin. Katso, suurlähetystön virkailija Rigmor odottaa meitä ovella. Hän on erittäin tyytyväinen, että kukaan meistä ei vahingoittunut. He laittavat paljon huomiota ihmisoikeuksiin ja sananvapauteen. Hän kertoi, että he olivat etsineet meitä viime päivinä, mutta eivät odottaneet löytävänsä meidät tällä tavalla."

Yvonne myös nauhoitti oman haastattelunsa: "Hei, tämä on oma nauhoitukseni. Olemme nyt lentokoneessa, ja Kiina on allamme. Kaikki ruotsalaiset harjoittajat ovat koneessa. Useimmille meistä tämä on ollut tapahtumarikas matka, ja se on antanut meille mahdollisuuden päästä irti monista kiintymyksistä. Se on ollut erittäin hyödyllistä. Mielestäni olisi hyvä, jos maailma voisi herätä ... Vaikka meitä on kohdeltu julmasti, se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä kiinalaiset harjoittajat joutuvat kestämään. Jos minulla on mahdollisuus, aion silti vahvistaa Dafaa. Nyt haastattelen muita harjoittajia kuullakseni heidän mielipiteensä."

Itse asiassa, ennen kuin he lähtivät Tukholmasta, Yvonne teki samanlaisen haastattelun, koska hän halusi tietää, mitä jokainen tunsi ennen matkaa Pekingiin. Vastaukset olivat hyvin myönteisiä.

”Tuolloin en tiennyt, miksi tein niin. Se oli vain, että päivää ennen lähtöä nauhoitin ajatuksiani ja tuntemuksiani. Kun kuuntelen äänitystä, ymmärrän, että olimme menossa tekemään jotain hyvin riskialtista.”

4. Elämäni on liitetty Dafaan

Yvonnen elämä liittyi Dafaan sillä hetkellä, kun hän aloitti Falun Gongin harjoittamisen. Hän on muuttunut itsekeskeisestä henkilöstä joksikin muuksi, joka ajattelee aina ensin muita. Hän on selkeä ja avaramielinen. Jotta useammat ihmiset hyötyisivät Falun Dafasta, hän aloitti paikallisessa radioasemassa vapaaehtoisena juontajana. Hän kutsuu ohjelmaansa "Falun Gongin aika." Hän haastatteli Falun Gongin harjoittajia eri alueilla ja keskusteli paikallisten ihmisten kanssa. Hän on sittemmin ottanut toisen työn radiossa. Tämä on tullut tärkeä osa hänen elämäänsä.

Yvonne sanoo, että hän aina pitää Mestaria suurimmassa arvossa sydämessään. Hän näki Mestarin ensimmäisen kerran unessa. Hän on myös nähnyt Mestarin henkilökohtaisesti Washington DC:n kansainvälisessä Fa-konferenssissa.

”Vaikka en ole nähnyt Mestaria läheltä, enkä ole puhunut Mestarille henkilökohtaisesti, tiedän Mestarimme valtavan voiman ja armon. Ei ole mitään mitä Hän ei voisi tehdä. Ei-harjoittajat eivät voi koskaan ymmärtää tätä. Mitä haluan tällä sanoa. Vaikka Mestari ei voi olla kanssamme koko ajan, Hänen opetuksensa näyttävät meille tietä. Mestarin opetusten jälkeen se mitä teemme, on tärkeää! Meidän tulee vain yrittää antaa Dafan juurtua sydämiimme. Kaikki ihmeet ja loisto ovat jo olemassa.”

Yvonne tuntuu olevan todella iloinen, että hän on osa Dafaa. Hänen viimeinen matkansa Tiananmenin aukiolle on jättänyt häneen syvän vaikutuksen. Vaikka hän ei voi enää mennä Kiinaan KKP:n vallan aikana, hän ei koskaan lakkaa ajattelemasta harjoittajatovereitaan, ja sitä, kuinka kaunis se maa on.

”Haluan todella mennä Kiinaan uudelleen, mitä pikemmin sen parempi. Haluan nähdä harjoittajatoverini, mutta en halua mennä sinne pidätettäväksi. Kaipaan uudenvuoden juhlaa, mikä silloin oli Dalianissa. Kaipaan siellä olevia ystäviäni. Tiedän, että monet heistä ovat kuolleet vainon seurauksena. Mutta he, jotka ovat vielä elossa, kuinka hienoa olisi, jos voisimme nähdä toisemme uudelleen! Odotan kaipauksella sitä päivää!”

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2014/12/7/147195.html