(Minghui.org) Sen jälkeen, kun artikkeli "avunpyyntö orjatyöleiriltä Kiinassa kannusti Yhdysvaltain hallitusta tutkimaan asiaa" (http://en.minghui.org/html/articles/2012/12/28/136806.html) julkaistiin Minghuin web-sivulla artikkeli, jossa monet vainon kohteeksi joutuneet, ulkomailla asuvat Falun Gongin harjoittajat, ovat vahvistaneet orjatyövoiman käytön Kiinan vankiloissa ja pakkotyöleireillä. Alla Falun Gongin harjoittajien omakohtaisia kokemuksia brutaalista pakkotyöstä Kiinan työleireillä ja pidätyskeskuksissa.
”Desinfioitujen ” syömäpuikkojen pakkaaminen
  |
 |
Lu Fang Pekingistä alkoi harjoittaa Falun Gongia vuonna 1995. Vuonna 1998 hän sai merkittävän palkinnon palvelevana virkamiehenä. Kun hänet pidätettiin laittomasti uskonsa vuoksi syyskuussa, hän toimi silloin laatu- ja suunnitteluosaston osastopäällikön sijaisena.
"Minut pidätettiin Pekingissä Mentougoun poliisin toimesta 23. syyskuuta 2001 ja tuomittiin 18 kuukaudeksi pakkotyöhön ilman oikeudellisia menettelyjä tai oikeudenkäyntiä.
"Niin kutsutun uudelleenkoulutuksen työleireillä" Falun Gongin harjoittajat pakotetaan luopumaan uskostaan fyysisen ja henkisen kidutuksen avulla. Ollessani pidätettynä Pekingin pakkotyöleirillä, ihmisten perustarpeet, kuten nukkuminen ja sosiaalitilojen käyttö oli laiminlyöty, mutta meidän oli silti pakko suorittaa intensiivistä pakkotyötä joka päivä.
"Minulle määrättiin 8000 kertakäyttöisen syömäpuikon pakkauskiintiö päivässä. Kiintiöt vaihtelivat henkilöiden mukaan 7000 ja 10 000 välillä. Työskentelimme klo 07:00 - 22:00 ja sinä aikana oli yksi noin kymmenen minuutin ruoka-aika, jolloin piti syödä ja myös siivota. Vain harvat olivat tarpeeksi nopeita saamaan kiintiönsä täytettyä. Jos joku ei saanut kiintiötään täyteen, kukaan ei saanut mennä takaisin selliin. Vaikka jouduimme tekemään pakkotyötä joka päivä, emme saaneet mitään palkkaa.
"Desinfioitu" oli merkitty kunkin sarjan syömäpuikkojen käärepaperiin, mutta hygieniaolot olivat erittäin huonot pakkauspaikalla. Pakkaamattomat syömäpuikot pinottiin lattialle suojaamattomina. Emme saaneet mennä vessaan ilman lupaa, ja oli myös aikaraja, jolloin vessaa voitiin käyttää. Monilla ei ollut aikaa pestä käsiään vessassa käynnin jälkeen, joten oli aivan normaalia, että pakkasimme syömäpuikkoja likaisilla käsillä. Meille sallittiin suihkussa käynti kuukauden päästä. Monille kehittyi syyhy tällaisissa hygieniaolosuhteissa. Myös minulla oli syyhy. Kun jollakin on syyhy, heidän ihonsa on hyvin kutiava. Joillakin syyhy kehittyi märkärakkuloiksi. Meidän piti jatkaa syömäpuikkojen pakkaamista raapimisen jälkeen, koska käsien pesuun ei ollut mitään mahdollisuutta. Kun minut vapautettiin, en enää uskaltanut käyttää kertakäyttöisiä syömäpuikkoja."
Synkkä totuus Tiantangin sateenvarjoista
 |
 |
Huang Zhijiao, joka asuu nykyään Kanadassa, pidätettiin kolme kertaa Kiinassa, koska hän harjoitti Falun Gongia. Häntä pidettiin Laodongyuen pidätyskeskuksessa kahden viimeisen pidätyksen aikana. Vaikka hän oli pidätettynä, hänet pakotettiin tekemään kuuluisia Tiantang- sateenvarjoja (tai taivaallinen paratiisi).
Huang oli valmistumassa opettajaksi tunnetusta taideakatemiasta. Kun Falun Gongin vaino alkoi vuonna 1999 hän ei saanut opettaa. Elokuussa 2000 Shangchengin piirikunnan poliisi Hangzhoussa, murtautui hänen kotiinsa verukkeella, että he suorittavat väestönlaskentaa. Huang vietiin Laodongyuen pidätyskeskukseen.
"Ymmärrän oikein hyvin kuvaillut tilanteet ja Masanjian pakkotyöleiriltä lähetetyn vetoomuskirjeen, koska minäkin tein siellä pakkotyötä", sanoi Huang.
"Tiantang-sateenvarjojen sisäpuoli on maalattu myrkyllisellä kolloidihopealla ultravioletti-suojauksen vuoksi. Kun teimme sateenvarjoja, kätemme koskivat myrkylliseen hopeaan, mikä tunkeutuu elimistöön rikkinäisen ihon kautta. Koska meillä oli jatkuvasti paljon työtä, kätemme olivat usein verillä, ja meidän piti tehdä 50-60 sateenvarjoa päivässä ja työaika oli yli 15 tuntia. Jos joku oli hidas, häntä hakattiin tai pisteltiin neuloilla tai saksilla.
"Kaikkea ohjaa voitontavoittelu Kiinassa. Kiinassa hyödynnetään pidätyskeskuksissa olevia vankeja käyttämällä heitä orjatyövoimana palkatta, joten yritykset tuottavat voittoa teettämällä työtä pidätyskeskuksissa. Vanginvartijat hyötyvät tällaisesta liiketoiminnasta. Vankien ”pomot” valvovat, että muut vangit tekevät orjatyötä, ja vastineeksi ”pomoilta” lyhennetään vankeusrangaistusta. Osakkaat pyrkivät vain tuottamaan voittoa hyödyntäessään vankeja. Normaalisti minun piti tehdä yli 50 sateenvarjoa päivässä. Kun olin vangittuna ensimmäisen kerran, Shangchengin piirikunnan poliisi Hangzhoussa kielsi käyttämästä silmälaseja. Koska olin hyvin likinäköinen, he tiesivät, että voisivat pakottaa minut ompelemaan. Oli hankalaa yrittää tehdä laadukasta työtä ilman laseja. Tämän seurauksena ”päävangit” kävivät usein kimppuuni suullisesti ja fyysisesti. Yksi tietty päävanki (nainen) oli erityisen julma. Jos tein väärin, hän läpsi minua kasvoihin, nipisteli tai pisteli neuloilla tai saksilla. Pahoinpitelyyn käytettiin mitä tahansa käsissä olevaa.
"Henkilö, joka oli samassa sellissä kanssani, ei jaksanut tehdä kovaa työtä. Eräänä päivänä, kun kukaan ei ollut katsomassa, hän nielaisi pienet sakset, ja aikoi tappaa itsensä töiden jälkeen. Päävanki ei uskonut, että hän oli niellyt sakset, vaan alkoi raivokkaasti pahoinpitelemään sellitoveriani paksulla bambukepillä, kunnes keppi hajosi. Uhrin päästä vuoti verta. Hän oli päättänyt kuolla, joten hän ei itkenyt eikä valittanut, kuinka pahasti häntä vain lyötiin. Sitten vanginvartija määräsi hänet tekemään haarahyppyjä kunnes sakset alkoivat pistää vatsassa. Seuraavaksi vartija pani hänet kyykkyyn. Lopulta uhri antoi periksi ja rukoili armoa.
Pidätyskeskukset, vankilat ja pakkotyöleireirit ovat maanpäällinen helvetti Kiinan kommunistisen puolueen vallan alla. Kyseisissä paikoissa jokainen päivä tuntui vuodelta. Mutta vangitut Falun Gongin harjoittajat ovat joutuneet kärsimään monin verroin julmempaa kidutusta kuin tavalliset vangit."
Huang lisäsi, että Tiantang-sateenvarjolla on suuri markkinaosuus. Pyrittäessä suuriin voittoihin, Tiantang-sateenvarjoja toimittava yhtiö on allekirjoittanut useita sopimuksia pidätyskeskuksien kanssa. Sopimusten allekirjoittamisen jälkeen vanginvartijat määrittävät työn jokaiselle sellille, ja niiden on täytettävä sopimuksissa mainitut tilaukset. Saadakseen vankeutensa lyhennettyä, päävankien on varmistettava, että sopimukset on täytetty ajoissa. Sen vuoksi he työskentelevät raivokkaasti saadakseen vangit täyttämään kiintiönsä.
Huang osallistui vuoden 2003 joulukuussa kanadalaisen yhtiönsä puolesta suositun tuotemerkin näyttelyyn Pekingissä. Nähdessään, että Tiantang-sateenvarjo oli yksi näytteilleasettajista, hänelle tuli tuskallinen muisto pidätyskeskuksesta.
"Muistelin mitä muut vangit olivat kertoneet minulle: ”Jos meillä olisi mahdollisuus päästä pois täältä, paljastaisimme Tiantang-sateenvarjon tekemiseen liittyvät rikokset, kun vain tulee mahdollisuus siihen."
Jalkapalloja ja yrttejä vientiin
 |
| Kiinan rakennusministeriön entinen insinööri He Lizhi |
He Lizhi oli kolme ja puoli vuotta vangittuna, koska hän kirjoitti ystävälleen tärkeitä tosiasioita Falun Gongista. Vangittuna hän joutui kärsimään lukemattomia kidutusmenetelmiä, tästä esimerkkinä Tšadin vankila Tianjinissa, missä hän ompeli jalkapalloja useita kuukausia vuonna 2001. Hänelle kerrottiin, että pallot valmistetaan vietäviksi Etelä-Koreaan vuoden 2002 FIFA World Cup’iin. Valmistusprosessi vaatii naskalin ja ohuen langan (jänteen) jopa kymmenien palasien yhdistämiseen, jotta saataisiin kokonainen pallo. Kädet olivat usein veressä naskalin pistoista. Pitkään jatkunut jänteen vetäminen aiheutti sormien vääntymisen.
"Kun SARS levisi Kiinassa, meidän oli pakko olla suljetuissa tiloissa koko päivän", sanoi He. "Asuntolaa desinfioitiin jatkuvasti jodihapolla, mutta emme saaneet avata ikkunoita. Myrkkykaasut vaikuttivat silmiin, kurkku oli kuiva, ja hengittäminen oli vaikeaa, varsinkin, kun keuhkoni olivat jo vahingoittuneet edellisestä kidutuksesta. Samassa solussa ollut Falun Gongin harjoittaja melkein menetti näkönsä toisesta silmästään SARS:n varotoimissa. Noina kuukausina vankila ei ollut yhteydessä ulkomaailmaan.
"Falun Gongin harjoittajien oli myös pakko pakata yrttisekoitusta moksibustio-hoitoon [kiinalainen lääkehoito], jota vietiin Etelä-Koreaan. Meidät pakotettiin käärimään päivittäin jopa 80 00 - 10 000 yrttitikkua tällaisessa ympäristössä. Emme saaneet ruokaa emmekä saaneet nukkua, jos emme saavuttaneet kiintiötämme. Jos etsit hakusanoilla, "Korea, savuton yrttitikku", löydät tietoa täsmälleen samoista yrttitikuista joita jouduimme käärimään vankilassa."
Rikollisuuden symboli – Kiinassa valmistetut muovikukat
 |
| Muovikukkia |
Guangzhousta Torontoon muuttanut Falun Gongin harjoittaja Jane kertoo: "Kimppu Kiinassa valmistettuja muovikukkia maksaa 1,99-9,99 Kanadan dollaria, mutta kukaan ei tiedä miten ne valmistetaan Kiinassa", hän sanoi. "En tiennyt minäkään ennen vuotta 1999. Opintoni oli päättyneet Kiinassa, kun minut pidätettiin ja vangittiin syyskuussa 1999 Falun Gongin harjoittamisen vuoksi. Minut vietiin pidätyskeskukseen, ja siirrettiin myöhemmin pakkotyöleirille, jossa jouduin tekemään muovikukkia pitkän aikaa. Joten nyt tiedän omakohtaisesti, miten näitä muovikukkia tehdään. Ne ovat symboli Kiinan kommunistisen puolueen rikoksista.
"Jouduin tekemään työtä pidätyskeskuksessa aamukuudesta iltayhteentoista. Meiltä vietiin kaikki vapaudet. Kukkia tehtiin ankarissa olosuhteissa, ja ravinto oli niukkaa. Huoneessa oli vain hämärä valaistus ympäri vuorokauden. Sanat eivät riitä kuvaamaan olosuhteiden vaikeutta.
"Eräänä päivänä pidätyskeskuksen vartija Zhu tuli huoneeseen hyvin vihaisena. Hän osoitti Falun Gongin harjoittajia ja alkoi huutaa. Kun me huomautimme hänen harhaluuloistaan, hän potkaisi vieressäni istuvaa naispuolista harjoittajaa kurkkuun. Hän menetti välittömästi puhekyvyn. Sanoin ääneen: "Älä lyö ihmisiä." Vartija huusi: "Olet kipakka suustasi, minä näytän sinulle väkivaltaa." Hän pyysi useita miespuolisia vartijoita laittamaan raskaat kahleet minulle ja toisille harjoittajille. Kahleet painoivat yli 10 kiloa, ja kävellessä meidän piti liikkua samaan tahtiin. Kun vartijat tulivat kuulustelemaan minua seuraavana päivänä, muiden harjoittajien oli lähdettävä mukaan. Käytävä oli noin 32 metriä pitkä, mutta kävelymatka kuulusteluhuoneeseen kesti 20 minuuttia. Vartija virnisteli nähdessään meidä liikkuvan vaikeasti. Siitä on jo 11 vuotta, mutta minä muistan silti tämän tapahtuman. Toivon, että kaikki Falun Gongin harjoittajat Kiinassa vapautetaan mahdollisimman pian. Toivon myös, että kaikki ihmiset maailmassa, joilla on omatunto, työskentelevät yhdessä lopettaakseen tämän pahan vainon."
http://en.minghui.org/html/articles/2013/1/7/136997.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...