Eräänä yönä Qihuanin kuningas oli nälissään ja halusi jotain syötävää. Niinpä hänen palvelijansa Yiya valmisti herkullista ruokaa, ruskisti ja paistoi, keitti ja grillasi, ja lopulta tuloksena oli mitä monipuolisin valikoima gastronomisia herkkuja. Kuningas soi mahansa täpötäyteen ja nukkui sikeästi, nukkui vielä aamullakin. Myöhemmin hän sanoi: 'Tulevat sukupolvet johtavat kuningaskunnan taatusti perikatoon herkullisen ruoan vuoksi.'

Yang Zhen oli vastuussa Zhoun läänistä. Hän oli hyvin oikeudenmukainen ja rehellinen, ja koko hänen perheensä eli yksinkertaista elämää. He kävelivät aina ollessaan menossa jonnekin. Hänen ystävänsä yrittivät ylipuhua hänet jättämään hieman omaisuutta jälkeläisilleen. Hän vastasi hymyillen: ”Jätän lapsilleni maineeni, että en ole korruptoitunut virkamies, eikö se ole riittävä rikkaus?”

Perinteinen kiinalainen kulttuuri korostaa moraalin tärkeyttä ja luonnetta sekä opettaa ihmisiä tulemaan hyviksi, oikeamielisiksi ja luotettaviksi. Menneisyydessä Kiinassa ihmisillä oli tapana pitää ”Ahneuden puutetta arvokkaana ominaisuutena”. Se oli tavallinen asenne eri yhteiskuntaluokissa, mukaan luettuna tutkijat, jotka vastasivat siitä, että kulttuuri säilytettiin ja vietiin eteenpäin.

On monia ihmisiä joilla on suuri kunnianhimo, mutta jotka eivät kuitenkaan katso ympärillään olevia pieniä asioita vakavasti. Kaikki onnistuneet suoritukset muodostuvat pienistä asioista. Yksi hyvin merkityksetön asia voi täydellisesti muuttaa henkilön elämän. Kuinka tahansa, ystävällisyyden ja epäitsekkyyden ilmaus voi antaa ihmisille odottamattoman onnen.

"Kauan aikaa sitten eli eräs nuori mies, joka oli laiska ja piti paljon syömisestä. Hän ahdisteli naisia kylässä kokoa ajan, eikä tehnyt elämänsä aikana yhtäkään päivää työtä ansaitakseen toimeentulonsa. Hän säilyi hengissä vain varastamalla tavaroita perheeltään ja naapureiltaan. Lopulta tuli se päivä jolloin hänen kohtalonsa oli kuolla. Hän sai yhtäkkiä mielijohteen tehdä jotain."

On eräs kiinalainen sanonta: ”Taivaallisia olentoja on parin metrin päässä kaikkien pään yläpuolella.” Ihminen onnistuu loppujen lopuksi elämässään, niin kauan kun hän kunnioittaa jumalia ja parantaa moraaliaan, tietoaan ja taitojaan. Aito kulta paljasteltaan lopuksi, ja se kimaltelee kivien keskellä.

Muinaisina aikoina kun henkilö kerran meni kultivoinnin ovesta sisään, häneltä vaadittiin, että hän oli kaukana tavallisista ihmisistä, luopui inhimillisistä haluistaan ja eristäytyi ihmismaailmasta. Sakyamuni kerran kehotti opetuslapsiaan olemaan ankaria itseään kohtaan ja olemaan päättäväisiä ja urhoollisia kuin leijonat ponnistellessaan kultivoida itseään.

Zhuangzi ja Bianji olivat hyviä ystäviä ja molemmat olivat erittäin merkittäviä ja sivistyneitä henkilöitä. Luonteeltaan Zhuangzi ja Bianji kuitenkin erosivat monin eri tavoin. Zhuangzi ei ollut erityisen kiinnostunut maineen ja varakkuuden kartuttamisesta, kun taas Bianji oli pääministeri ja piti arvossa yhteiskunnallista asemaansa. Zhuangzi uskoi, että valaistuneiden ihmisten pitäisi luopua varakkuuden, maineen ja virkojen tavoittelusta.

Kun Zhao palautti mieleensä unen yksityiskohtia hän tunsi olevansa onnekas siitä, että oli kerännyt paljon hyvettä aikaisemmissa elämissään ja että hän oli ollut suunnattoman onnekas kun oli saanut kuunnella Wengchangin keisarillisen jumalolennon kritiikkiä ja neuvoja henkilökohtaisesti. Jos se ei olisi tapahtunut hän olisi jatkanut flirttailua naisten kanssa koko elämänsä ajan tietämättä että on kauhea synti tehdä niin.

Guang Chengzi eli aikana, jolloin Keltainen keisari oli hallitsijana. Hän eli kiviluolassa yksinäisyydessä, Kongtongin vuorella, joka sijaitsi Gansun maakunnassa. Keltainen keisari tapasi kerran henkilökohtaisesti Guang Chengzin ja kysyi häneltä mikä ”suuren tien” ydin oli. Guang Chengzi vastasi: ”korkein tie oli alun perin tyhjyyden ja syvämietteisyyden tila. Sen korkein saavutus oli tyyni ja epäselvä..."

Liu Xiang, oppinut Han-dynastiasta, kertoi kerran tarinan havainnollistaakseen moraalisen opetuksen: Henkilö joka tutkii sisintään vikojensa löytämiseksi, ei syytä ongelmistaan muita. ”Pöllö suunnittelee muuttoa itään” on vertauskuva siitä että yksilön on kohdattava ongelmiensa pohjimmainen syy voidakseen todella ratkaista ne.

Kultainen laulukaskas kasvoi ilman vanhempia ja hänestä tuli munkki buddhalaisessa temppelissä. Kun hän lähti matkalle Länteen pyhien buddhalaisten kirjoituksien vuoksi, hän kohtasi monia onnettomuuksia ja koettelemuksia. Hänen oli oltava päättäväinen ja oli pidettävä yllä voimakkaita oikeamielisiä ajatuksia voidakseen saada Fa’n [Buddha-opin Laki ja periaatteet], oli selvittävä jokaisesta kokeesta ja päästävä jokaisen onnettomuuden yli matkallaan Länteen.

Kerran kun Jumala oli nähnyt, että ihmiset olivat kääntyneet pois pahoista teoistaan, hän muutti mielensä suuresta onnettomuudesta, jonka hän oli valmistanut ja esti väistämättömän tuhon tulemasta heille. Eräs mies porvaristosta tuossa muinaisessa maassa ei ollut tyytyväinen tästä tapahtumien käännöstä. Koska hän katui aikaisempia pahoja tekojaan, hän odotti että häntä rangaistaisiin ja puhui vihaisesti Jumalalle, kertoen hänelle että hän oli onneton tapahtumien käännöstä ja kuolisi mieluummin rangaistukseksi aikaisemmista synneistään kuin jatkaisi elämistään.

Prinsessa Taihua oli keisari Gaozongin tytär Tang Dynastian aikana. On sanottu että hän oli keisari Gaozongin kuningatar edellisessä elämässä. Madame Wu, yksi Keisarin jalkavaimoista murhasi kuningattaren. Kuningattaren kuoleman jälkeen Madame Wu synnytti Prinsessa Taihuan. Vaikka Madame Wu oli hänen äitinsä, joka kerta kun Prinsessa Taihua näki Madame Wun hän tuli hyvin vihaiseksi