Miksi Falun Gongia vainotaan?

Huhtikuun 25. päivä 1999 yli 10 000 Falun Gongin harjoittajaa oli kokoontunut rauhanomaisesti Fuyoukadulle Pekingissä vedotakseen Kiinan valtionneuvoston valitustoimistoon 45 harjoittajan vapauttamiseksi. Poliisit olivat pidättäneet laittomasti nämä 45 henkilöä Tianjinissa kahtena edellisenä päivänä. Tapahtuma sai välittömästi kansainvälisesti huomiota, koska Fuyoukatu sijaitsee aivan kommunistipuolueen päämajan, Zhongnanhain, vieressä ja monet kuvailivat tapahtumaa Kiinan johtajiston päämajan ”piirityksenä”. Kiinan hallitus käytti sitä myöhemmin hyväkseen syyttämään Falun Gongia ja siten oikeuttamaan vainon. Monet saivat tästä sellaisen väärän kuvan, että tapahtunut olisi ollut suora syy kiellolle.

Miksi 25. huhtikuuta ollut välikohtaus tapahtui? Miksi kielto tapahtui? Tämä artikkeli antaa muutamia mahdollisia vastauksia tärkeisiin kysymyksiin. Siihen sisältyy muutamia Kiinan presidentin antamia ratkaisevia lausuntoja kahdessa salaiseksi leimatussa dokumentissa (pohjautuu informaatioon, jonka eräs korkea-arvoinen Kiinan kommunistipuolueen virkamies paljasti äskettäin). Jiang kehitti nämä silloin kun hän päätti Falun Gongin kieltämisen ja ne ovat lähdetietoina niille, jotka ovat kiinnostuneita saamaan vastauksen kaikkein tavallisimpaan kysymykseen Falun Gongista: ”Miksi Kiinan hallitus teki tämän”?

Väärinkäsityksiä 25. huhtikuuta tapahtuneen välikohtauksen ympärillä

Huhtikuun 25. päivä 1999 sattunut tapahtuma ei ollut yllätys, joka on ihmisten yleisin käsitys. Se ei myöskään ollut poliittinen mielenilmaisu Kiinan johtajistoa vastaan päämajan piirityksellä, kuten Kiinan hallitus haluaa antaa ymmärtää. Kirjallisista hyökkäyksistä, jotka alkoivat välikohtauksen aikana Guangming-lehdessä kesäkuusta 1996 huhtikuuhun 1999 – jolloin alkoivat myös poliisien mobilisointi ja väkivaltaiset pidätykset Tianjinissa – on kehitys ja laajentuminen Falun Gongin vainossa todellakin kestänyt yli viisi vuotta.

Falun Gongin esittely julkisuudelle

Falun Gong on perinteinen kiinalainen kultivointimenetelmä. Se esiteltiin ensi kerran julkisuudelle sen perustajan Li Hongzhi’n toimesta 13. toukokuuta 1992. Kiinan hallitus tuki menetelmää innokkaasti neljä ensimmäistä vuotta johtuen sen suurista myönteisistä vaikutuksista harjoittajien terveyteen, mikä auttoi vaikeuksissa olevaa hallitusta pienentämään sairauskuluja. Useat valtion organisaatiot, kuten Kiinan Qigongin Tieteellinen tutkimusseura ja Kiinan Valtion turvallisuusministeriö ovat myöntäneet palkintoja ja tunnustuksia Falun Gongille ja LiHongzhi’lle.

Vaikka Falun Gongilla ei ole mitään muodollista organisaatiota, kasvoi harjoittajien määrä suullisen informaation avulla nopeasti muutamassa vuodessa miljooniin. Tutkimus, joka tehtiin Kiinan hallituksen toimeksiannosta vuoden 1999 alussa, osoitti että vähintään 70 miljoonaa henkilöä kaikista yhteiskuntaluokista harjoitti Falun Gongia Kiinassa. Falun Gongista on tullut ”suurin vapaaehtoisorganisaatio Kiinassa, jopa suurempi kuin kommunistipuolue”, U.S. News and World raportti helmikuulta 1999.

Vainon kiihdyttäminen Falun Gongia vastaan

Aina ”suuren kulttuurivallankumouksen” päättymisestä saakka 70-luvun lopussa Kiinan huomio on siirtynyt poliittisista sotaretkistä taloudelliseen ja teknologiseen kehitykseen. Tämä poliittisen ilmapiirin muutos on vähentänyt mahdollisuuksia poliittiseen menestymiseen sellaisilla henkilöillä, jotka erikoistuvat poliittiseen propagandaan ja ideologisiin sotiin. Pysyäkseen välttämättöminä komponentteina hallituksessa myös tulevaisuudessa, nämä ihmiset ovat yleensä riippuvaisia poliittisesta epävarmuudesta, jotta he voisivat saada mahdollisuuden nostattaa poliittista valtaansa. Falun Gongin nopea kasvu huomioitiin useissa keskushallituksen osastoissa. He päättivät, että Falun Gong oli juuri sitä mitä tarvittiin.

Nämä henkilöt alkoivat levittää negatiivista informaatiota valtion kontrolloiman median avulla kesäkuun alussa 1996, mustatakseen Falun Gongin ja sen perustajan maineen. Kesäkuun 24. päivä 1996, Kiinan uutistoimisto määräsi maanlaajuisen kiertokirjeen, jossa kaikki Falun Gong -julkaisut julistettiin pannaan. Vuoden 1997 alussa Kiinan valtion turvallisuusministeriö käynnisti koko maata käsittävän tutkimuksen todisteiden keräämiseksi, toivoen voivansa leimata Falun Gongin ”pahaksi lahkoksi”. Tutkimukset päättyivät nopeasti, koska ”todisteita ei löytynyt.” Heinäkuussa 1998 käynnistettiin valtion turvallisuusministeriön määräyksestä toinen tutkimus, jonka lopputuloksena paikallinen turvallisuustoimisto ahdisteli laittomasti Falun Gongin harjoittajia useilla alueilla ympäri maata. Huhtikuun 23. päivä 1999 poliisi määrättiin hakkaamaan ja pidättämään henkilöt, jotka ilmaisivat mielipiteensä Tianjinissa ilmestyvästä sanomalehdestä, joka oli julkaissut Falun Gongia panettelevan artikkelin.

Huhtikuun 24. päivä 1999, kun Falun Gongin harjoittajat Tianjinissa vaativat laittomasti pidätettyjen harjoittajien vapauttamista, he saivat kuulla Tianjinin virkamiehiltä, että Kiinan valtion turvallisuusministeriö oli kytketty tapaukseen ja pidätettyjä Falun Gongin harjoittajia ei voitaisi vapauttaa ilman Pekingin lupaa. Pian tämän jälkeen Falun Gongin harjoittajille ilmoitettiin, että heidän on tehtävä vetoomus Kiinan valtionneuvoston vetoomustoimistoon Pekingissä.

Tämä laukaisi tapahtuman ’25. huhtikuuta’, jolloin Falun Gongin harjoittajat vetosivat Kiinan valtionneuvoston vetoomustoimistoon, jotta Tianjinissa pidätetyt harjoittajat vapautettaisiin. Jälkeenpäin pääministeri Zhu Rongji tuli ulos henkilökohtaisesti valtionneuvoston vetoomustoimiston johtajan ja maan presidentti Jiangin alaisuudessa tavatakseen harjoittajia. Tilanne käsiteltiin ystävällisesti, ja saavutettiin ratkaisu, jonka sekä hallitus että harjoittajat hyväksyivät. Koko tapahtuma oli rauhallinen ja asiallinen. Kaikki harjoittajat jotka olivat kerääntyneet valtionneuvoston vetoomustoimiston ulkopuolelle, poistuivat rauhallisesti ja tyytyväisinä tapaan, jolla pääministeri Zhu käsitteli asian.

Miksi kielto tapahtui?

Jo samana yönä 25. huhtikuuta 1999 Kiinan presidentti otti kuitenkin täysin toisenlaisen asenteen tapahtumaan kuin Zhu Rongji, joka sai sydämelliset bravo-huudot tuhansilta Falun Gongin harjoittajilta tavatessaan heidät seuraavana aamuna. Kirjeessä, joka kirjoitettiin illalla 25. päivä huhtikuuta 1999, otsikolla ”Toveri Jiang Zeminin kirje Politbyron Pysyvälle Komitealle ja muille johtajille”, Jiang leimasi Falun Gongin ”lahkoksi”, ja kysyi, oliko (puolueessa) ”johtavaa suunnittelijaa” joka suunnittelisi ja juonittelisi kulissien takana?” Tällä tavalla presidentti Jiang toi esiin epäilyksensä siitä, että puolueessa oli vihollisia, jotka vehkeilivät häntä vastaan. Luonnollisesti Jiang Zemin ei hyväksynyt ”sosiaalista ryhmää (Falun Gongia), joka käsitti suuren määrän puolueen jäseniä, intellektuelleja, sotilaita, työläisiä, maanviljelijöitä,” jotka eivät olleet puolueen suoran kontrollin alaisena, kuten hän toi asian esille kirjeessään 25. huhtikuuta. Hän tunsi itsensä erityisen uhatuksi mahdollisuudesta, että puolueen sisällä hänen kilpailijoidensa keskuudessa voisi olla ryhmä ns. ”johtavana suunnittelijana.”

Edelleen Jiang paljasti käsityksensä Falun Gongista eräässä kirjeessä 7. kesäkuuta otsikolla ”Toveri Jiang Zeminin puhe Keskuskomiten Politbyron kanssa koskien välitöntä toimintaa ja ratkaisua Falun Gong -asiassa,” jossa hän täysin kehitti ohjeensa kiellolle.

”On itsestään selvää,” kirjoitti Jiang kirjeessään, ”että henkilöllä kuten Li Hongzhi, ei ole niin suurta valtaa. Falun Gong -asialla on paljon syvemmälle menevä poliittinen tausta...” Hän teki johtopäätöksen, että tapahtuma 25. huhtikuuta oli ”vakavin välikohtaus sitten poliittisen turbulenssin vuoden 1989” ja että tehokkaisiin vastatoimiin on ryhdyttävä.

Mitä tapahtui ”poliittisessa turbulenssissa 1989?” Kuten monet yhä muistavat, silloinen kommunistipuolueen johtaja Zhao Ziyang korvattiin Jiang Zeminillä. Samankaltaisen Jiangin painostuksen alla Zhu Rongjin sanottiin olleen pakotettu ilmaisemaan itsekritiikkiä Politbyron jäsenten edessä, vähän sen jälkeen kun hän oli tavannut Falun Gongin harjoittajat vetoomustoimiston edessä.

Jiangin kirje osoittaa selvästi, että hänen näkemyksensä Falun Gongia kohtaan on kuin puolueen poliittisten vihollisten käyttämä työkalu. Jiang teki ilman konkreettisia todisteita väärän taktisen päätöksen vainoamalla Falun Gongia ainoastaan tästä syystä.

”Ei ole mikään salaisuus, että useat Politbyroon jäsenet olivat sitä mieltä, että Jiang käytti väärää taktiikkaa,” sanoi Willy Lam CNN-raportissaan. ”Päästämällä irti Mao-henkisen liikkeen, Jiang pakottaa korkeat virkamiehet sitoutumaan hänen linjaansa,” siteerasi eräs puolueveteraani Lamin raportissa.” Se vahvistaa Jiangin auktoriteettia ja voi antaa hänelle riittävästi voimaa voidakseen ohjata kommunistipuolueen 16. kokouksen kehitystä ensi vuonna.”

Kiellon astuttua voimaan Jiang Zeminin vaikutuksesta heinäkuussa 1999, kymmeniä tuhansia syyttömiä Kiinan kansalaisia on pidätetty siitä syystä, että he harjoittavat Falun Gongia. Tuhansia on kidutettu, lähetetty työleireille ”uudelleenkoulutukseen” ilman oikeudenkäyntiä, suljettu laittomasti mielisairaaloihin ja miljoonat ovat menettäneet kotinsa, työnsä tai heidät on erotettu kouluista. Lyhyessä ajassa Falun Gongin kielto autioitti suuren osan kiinalaista yhteiskuntaa, mikä käsittää maanviljelijöitä, akateemikkoja, liikemiehiä, hallituksen virkamiehiä, sotilaita jne. Todellinen tragedia kiellossa ei kuitenkaan ole sen vaikutukset Kiinan kansaan, vaan se tosiasia, että vainolla Falun Gongia vastaan on itse asiassa hyvin vähän tekemistä Falun Gongin sisällön tai sitä harjoittavien ihmisten luonteen kanssa. Falun Gong on joutunut vain työkaluksi noiden käsiin, jotka tavoittelevat valtaa; jotka haluavat vahvistaa valtaa ja kilpailla siitä. Tässä mielessä Falun Gong on vain olosuhteiden uhri Kiinan monimutkaisessa poliittisessa valtarakenteessa.