Toive täyttyi: Dafa’a esiteltiin kouluilla

Kaksi vuotta sitten luin australialaisen harjoittajan kirjoittaman artikkelin Mighuin web-sivulta. Siinä mainitaan kuinka Dafan harjoitusta esiteltiin kouluissa Intiassa. Se sisälsi kuvia, joissa harjoittajat opettavat menetelmää sadoille lapsille Intian maaseudulla. Se teki minuun vaikutuksen. Sittemmin ajattelin sitä useaan otteeseen, ja halusin tehdä saman omassa naapurustossa, mutta en oikein tiennyt miten. Viimeksi, kun se tuli mieleeni, olin suunnittelemassa tapahtumia kiinalaisten harjoittajien kanssa, jotka olivat jonkin aikaa alueella auttaakseen paikallista toimintaa. Silloin se oli toive eikä oikeastaan mikään suunnitelma.

Viisumin saamiseksi kiinalainen harjoittaja tarvitsi virallisen syyn oleskeluunsa, joten hän sai työskennellä vapaaehtoisena perustamassamme kiinalaisten ystävyysseurassa – ”Falun Dafa Hao". Säännöllisen toiminnan lisäksi ystävyysseuralla ei ollut erityistä ajatus siitä, miten hyödyntää tätä kansalaisjärjestöä, emmekä keskustelleet, että sen avulla esittelisimme Dafaa kouluissa. Kuitenkin, ystävyysseuran perustamisen jälkeen, mieleeni juolahti yhtäkkiä, että kirjoittaisin erityisen kirjeen ja lähettäisin sen peruskouluihin. Kirje sisältäisi perustiedot Falun Dafasta ja sen vaikutuksista, ja menetelmän esittely on ilmaista.

Ystäväni, joka ei ole harjoittaja, on koulun rehtori, joten kysyin häneltä neuvoa asiassa. Hän jo tiesi vainosta ja oli ollut henkilökohtaisesti todistamassa pahan puolueen häikäilemättömyyttä äskeisellä Kiinan-matkallaan. Kun esitin ajatukseni hänelle, se tuntui hänestä epämukavalta: "Minusta sinun ei pidä lähettää näitä kirjeitä - sinun on saatava lupa opetusministeriöltä. Muuten koulujen rehtorit voisivat joutua vaikeuksiin."

Pari päivää myöhemmin meillä oli haastattelu ulkomaalaisten asioita hoitavan poliisiosaston kanssa koskien kiinalaisen harjoittajan viisumia. Sattumalta tunsimme työvuorossa olevan poliisin aikaisemmista info-päivistä Kiinan suurlähetystöllä - olimme jo selventäneet totuuden hänelle ja hän vaikutti avuliaalta. Haastattelun aikana hän oli kuitenkin pikkutarkka ja kyyninen. Hän halusi tietää kansalaisjärjestön (NGO) tarkan toimintasuunnitelman, ja niin mainitsin säännölliset toimintamme ja joitakin muita asioita, jotka tulivat mieleen - myös "Dafan esittelyn kouluissa". Välitön kysymys oli: "Oletko saanut luvan opetusministeriöstä?" Kysyin: "No ... Onko se välttämätöntä." Hän vastasi: "Ehdottomasti, jotkut ihmiset halusivat opettaa joogaa kouluissa myös, mutta ilman lupaa se ei ollut mahdollista."

Jouduin pohtimaan asiaa. Yhteistyön tekeminen ministeriön kanssa ei tullut ensimmäisenä mieleeni. Vaikka he eivät olisikaan KKP:n vaikutuksen alaisia, he ovat niin hitaita ja byrokraattisia - mitä järkeä on pyytää heidän tukeaan? Toisaalta, mitä jos rehtorit todella joutuvat vaikeuksiin meidän vuoksi? He voivat jopa menettää työpaikkansa, jos KKP häiritsee, siis teemmekö oikein? Minun täytyi painaa jarrua, ja katsoa sisäänpäin. Saamani nopea vastaus, on luultavasti ainoa vastaus, jonka Dafan harjoittaja voisi saada: Se, mitä teemme, on todella parasta, olemme pelastamassa ihmisiä, ja ne jotka voivat auttaa, saavat siunauksia. Se, mikä estää meitä, on kiintymyksemme, joten meidän pitäisi päästä niistä eroon. Lähetimme ensimmäiset kirjeet.

Kahden päivän kuluttua kaksi koulua otti meihin yhteyttä. Ensimmäinen oli kaupungissa maan eteläosassa, jossa on iso Kiina-marketti, joten voisimme järjestää Tuidang-tapahtuman ja käydä koululla samaan aikaan. Kirjeessä kutsuimme sekä opiskelijat, että opettajat oppimaan Dafaa. Ensimmäisessä koulussa vain opettajat osallistuivat koulun rehtorin johdolla. Niinpä teimme harjoitusliikkeet 12 naisen kanssa. Kun lopetimme harjoituksen, kerroimme heille kokemuksistamme Dafa’sta ja selvensimme heille totuuden harjoittajien vainosta. Minulle on ollut vaikeaa selvittää totuutta usealle henkilölle samaan aikaan, mutta nämä 12 naista kuuntelivat tarkkaan. Rehtori tuntui helpottuneelta - hän jo tiesi vainosta, mutta ei voinut ottaa kantaa siihen aikaisemmin. Olin iloinen, että meitä autettiin.

Viikon kuluttua meidät kutsuttiin pitämään esitelmä kahdessa koulussa maan pohjoisosassa. Koska emme tienneet ketkä kouluissa osallistuisivat, olimme varsin yllättyneitä, kun 10-vuotiaden lapsien koko luokka osallistui, eikä monet opettajat. Lapset olivat hyvin tarkkaavaisia, kärsivällisiä ja erityisen iloisia tavatessaan kiinalaisen harjoittajan. Tunnin jälkeen he kaikki halusivat nimensä kirjoitettavan kiinaksi - muistoksi. Aikanaan tästä tulee säännöllinen tapahtuma kouluissa sekä opetamme heille joitakin kiinalaisia sanoja, kuten "Falun Dafa Hao" ja "Zhen-Shan-Ren". Se oli upeaa kuultavaa ja kuulosti kuin kuorolta, kun niin monet lapset huusivat yhteen ääneen Falun Dafa Hao, se oli suurin palkinto järjestelyillemme.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2012/8/3/134767.html