13-vuotiaan tytön sydäntäsärkevä kertomus (osa 1)

Kolmentoista vuoden ikäinen Li Ying on Falun Gongin harjoittajan Chen Shulanin tytär. Hänen perheensä on kotoisin Zhangjiakoun kaupungista, Hebein maakunnasta. Li Yingin äiti, isoisä ja isoäiti ovat laittomasti pidätettynä koska he harjoittajavat Falun Gongia. Hänen kaksi enoaan ja yksi tätinsä ovat kuolleet vainon uhreina. Kaksi vuotta sitten Changpingin piirikunnan 610-virasto laittoi Li Ying sairaskotiin. Kahden viimeisen vuoden aikana hän on ollut ainoa lapsi siellä, ja häneltä on riistetty vapaus.

Li Yingin eno, Chen Aizhong, lähetettiin Tangshanin ensimmäiselle työleirille 12. syyskuuta 2001. Kahdeksan päivää myöhemmin hän kuoli kidutuksen johdosta. Li Yingin täti, Chen Hongping, vangittiin ja Donghuayuanin poliisiaseman poliisit hakkasivat hänet raa’asti. Hänen molemmat jalkansa katkesivat hakkaamisen johdosta. Hongping lähetettiin sen jälkeen Gangyangin työleirille kidutettavaksi. Hän kuoli 5. maaliskuuta 2003. Li Ying toinen eno, Chen Aili, kärsi vainosta suunnattomasti ja hän kuoli 5. marraskuuta 2004.

Tapasimme Li Yingin juuri ennen kiinalaista uutta vuotta vuonna 2005. Vaikka hän on vain 13 vuoden ikäinen, hänen silmänsä osoittavat varhaista kypsyyttä ja surullisuutta. On selvää että elämän kovuus ja vastoinkäymiset ovat jättäneet lukuisia arpia hänen sydämeensä.

Li Ying on ollut koditon siitä lähtien kun hänen äitinsä kidnapattiin. Viimeisten 25 kuukauden ajan (9.1.2003 – 4.2.2005) hän on joutunut asumaan tässä sairaskodissa Chaofengan aivopesukeskukesen ulkopuoli (paikka on salattu, ulospäin aivopesukeskuksesta ei ole merkkiäkään)

Li Li Ying vietti täällä kolme yksinäistä kuukautta Tuore kuva Li Yingistä Li Ying kävi täällä koulua 1998-2004

Minghuin reportteri: Mikä nimesi on ja kuinka vanha olet?

Li Ying: Nimeni on Li Ying ja olen 13 vuotta vanha

Reportteri: Olen kuullut että olet asunut sairaskodissa Changpingissa. Onko se totta? Mistä johtuu että asut sairaskodissa vaikka olet niin nuori? Missä äitisi on?

Li Ying: "610-virasto" ja poliisi erottivat äitini ja minut. He lähettivät minut sairaskotiin ja veivät äitini pois.

Reportteri: Milloin se tapahtui? Muistatko mitä tapahtui?

Li Ying: Se oli syyskuun 17. päivän aamuna, 2002. Olin koulussa, ja meillä oli kolmas oppitunti sinä päivänä. Opettaja Wang opetusvirastosta vei minut ulos luokasta.

Hän sanoi minulle: ”Sinun pitää mennä opiskelemaan jotain.”

Kysyin: ”Miksi minä? Meneekö joku muu oppilas myös?"

"Mene vain opiskelemaan vähän", hän sanoi vastaamatta kysymykseeni. Hän työnsi minut sen jälkeen odottavaan autoon joka oli koulualueella. Autossa oli neljä aikuista ihmistä. En tuntenut heistä ketään. Olin silloin hyvin peloissani. En tiennyt keitä he olivat ja minne he aikoivat viedä minut. Kukaan heistä ei puhunut kanssani.

Viisitoista minuuttia myöhemmin he pysähtyivät minulle tuntemattomaan paikkaan. Kaksi poliisia vartioi siellä ovea.

Seurasin heitä kun he kävelivät eteenpäin. Kuulin yhtäkkiä äitini äänen. Juoksin ääntä kohti ja näin äitini seisovan eräässä huoneessa. Hänen vaatteensa olivat sekaisin ja hänellä oli jaloissaan tossut. Vähän ajan kuluttua minut jätettiin äitini luo ja poliisi Changpingin turvallisuuspoliisista nimeltään Wang Yue oli siellä. Hän nauhoitti äitini sanat huoneessa.

Sain silloin tietää, että olimme lomamajassa Chaofenganissa Changpingin piirikunnassa. Paikkaa käytetään itse asiassa Falun Gongin harjoittajien aivopesukeskuksena.

Noin kello kahdeksan aikaan illalla he aikoivat viedä äitini pois. Tartuin kiinni äitini käsivarsiin enkä suostunut irrottamaan otettani. Yritin pitää loitolla kaikki jotka yrittivät tulla äitini luo. Potkin ja huusin, taistellen heidän kanssaan aina kun he tulivat lähelle. En halunnut heidän vievän äitiäni pois. He eivät pystyneet tekemään mitä halusivat, joten he menivät ulkopuolelle puhumaan. Jotkut heistä jäivät huoneeseen yrittäen taivutella minua, mutta kieltäydyin kuuntelemasta heitä. En tiennyt minne he aikoivat viedä äitini. Tiesin että he olivat hakanneet enoni kuoliaaksi. Hakkaisivatko he äitini kuoliaaksi? Ajattelin että jos irrotan käteni hänestä, niin en ehkä näe häntä enää koskaan. Olin niin peloissani että pidin tiukasti kiinni äitini käsistä ja kieltäydyin päästämästä irti. En voisi olla ilman äitiäni.

Puolen tunnin jälkeen he alkoivat neuvotella kanssani. He sanoivat että saisin tavata äitiäni kerran kuukaudessa. En suostunut siihen. Sen jälkeen he sanoivat että saisin nähdä hänet kerran viikossa. Lopuksi he veivät hänet pois. Sydäntäni särki kun näin heidän vievän äitini pois pakolla.

Reportteri: Tiedätkö missä äitisi vangittiin?

Li Ying: En tiedä yksityiskohtia. Kuulin isoäidiltäni myöhemmin että se tapahtui kodissamme. Ollessamme aivopesukeskuksessa äidilläni ei ollut mahdollisuutta kertoa minulle mitään.

Reportteri: Onko sinulla muita perheenjäseniä? Missä isäsi on?

Li Ying: Minulla ei ole isää. Siihen aikaan isoäitini oli vankina Huailain piirikunnan pidätysasemalla, enoni Chen Aizhong kuoli vainon johdosta. Isoisäni oli vankina Beijiaon vankilassa Shijiazhuangissa, Hebeissä, ja toinen enoni Chen Aili oli vankina Jidongin vankilassa Hebeissä ja tätini oli vankina Gaoyangin naisten vankilassa Hebeissä. En tiedä minne he veivät äitini.

Vaikka he olivat vieneet pois koko perheeni, ja minulla ei ollut kotia minne mennä, halusin silti pois aivopesukeskuksesta. Olin ainoa lapsi siellä. Olin todella peloissani.

Sinä iltana he yrittivät vuorotellen kääntää minua Falun Gongia vastaan käyttäen propagandaa joka panettelee Falun Gongia. He uhkasivat minua sanoen että en voisi mennä kouluun jos kieltäydyin ”muuntumasta”. Kello oli yli kymmenen illalla ennen kuin he antoivat minun levätä. Paikka oli täynnä terroria. Pelkäsin siellä todella paljon. He eivät antaneet minun mennä kotiin vaan pakottivat minut asumaan siellä.

Sanoin heille: ”Joko annatte minun mennä kotiin, tai opettajani tulee tänne.” Halusin tehdä asiat heille vaikeaksi. En odottanut että he hakisivat peruskoulun opettajani Hu Jingzhian sinne. He järjestivät niin, että hän ja minä sekä yksi toinen henkilö, joka oli vastuussa aivopesustani, olimme yhdessä huoneessa. Olin kiitollinen opettajalleni että hän oli kanssani tämän kauhean ja unohtumattoman yön.

Seuraavana aamuna he pakottivat minut katselemaan videoita jotka panettelevat Falun Gongia. Nämä ihmiset ovat niin kauheita. He veivät äitini pois eivätkä antaneet minun mennä kotiin. He eivät antaneet minun mennä kouluun seuraavana päivänä, ja halusivat että katsoisin valheellisia videoita. Sanoin että olin väsynyt ja kieltäydyin katsomasta. Nainen nimeltään Gao soitti kasetteja ja pakotti minut kuuntelemaan. En halunnut kuunnella. Hän esti minua sulkemasta nauhuria ja uhkaili: ”Jos et ”muunnu” ja kirjoita nimeäsi paperille, emme voi antaa sinun mennä takaisin kouluun.” Hän syytti minua myöhemmin yrityksestä rikkoa nauhuri.

Aivopesukeskuksessa oli mies nimeltään Ren Jiajie tai Ren Jiahuai. Hän oli ollut harjoittaja mutta oli tullut ”muunnetuksi”. Hän auttoi siellä muuntamaan muita. Hän käski minun kirjoittaa lausunnon, jossa kieltäytyisin olemasta tekemisissä Falun Gongin kanssa, mutta kieltäydyin. Joten hän kirjoitti itse yhden ja pyysi minua jäljentämään sen. Kieltäydyin uudelleen. Sanoin hänelle: ”Enoni kuoli ennen kuin hän kirjoitti sen. En aio myöskään tehdä sitä.”

He valvottivat minua kello yhteen tai kahteen asti aamulla. He uhkasivat myös että en voisi mennä takaisin kouluun jos kieltäydyin kirjoittamasta takuulausuntoa tai allekirjoittamasta sellaista. Kaikki nuo aikuiset olivat minun - viidennen luokan oppilaan - ympärilläni, käyttäytyen uhkaavasti. Menetin vapauteni ja oikeuteni mennä kouluun.

Eräänä iltapäivänä he lukitsivat minut huoneeseen jossa oli 4-5 aikuista. He tulivat ympärilleni yrittäen kertoa minulle kieron ymmärryksensä, joten kerroin heille kuinka enoni oli kuollut vainon johdosta. En pystynyt voittamaan kiistelyä heidän kanssaan. Yritin mennä ulos mutta ovi oli lukittu ulkopuolelta. He eivät antaneet minun mennä ulos ennen kuin oli aika syödä illallista. Minne vain menin, kaksi tai kolme ihmistä seurasi minua aina estäen vapauteni.

Kahdeksan päivää myöhemmin he pakottivat minut allekirjoittamaan takuulausunnon voidakseni mennä takaisin kouluun. Mutta he eivät antaneet minun mennä takaisin kotiin takuulausunnon allekirjoittamisen jälkeenkään. He pakottivat minut asumaan Chaofengan aivopesukeskuksessa. Koulubussi vei minut kouluun joka päivä ja toi minut takaisin illalla. Minulla ei ollut yhtään vapautta.

Here is the article in English language:
http://en.clearharmony.net/articles/a25566-article.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.