Asianajaja Gao Zhichengin avoin kirje Kiinan kansankongressille (osa 2)

Osa 1: http://fi.clearharmony.net/articles/200503/2525.html

“Joulukuun 27. päivä 2004, me kaksi asianajajaa menimme Shijiazhuangin välioikeuteen ja jätimme asiaan kuuluvat dokumentit sekä valituksen – Huang Wein kanteen Shijiazhuangin kaupunkinhallitusta vastaan toimimatta jättämisestä, koska kaupuginhallitus ei vastannut Huangin vetoomukseen. Oikeus kieltäytyi laittamasta oikeusjuttua luetteloon. Kello 8.30 seuraavana aamuna, 28. joulukuuta 2004, me palasimme oikeuteen ja yritimme nostaa kanteen uudelleen. Oikeuden sihteeri kieltäytyi jälleen laittamasta juttua luetteloon. Shijiazhuangin välioikeuden hallinto-oikeuden tuomari suostui kuitenkin tapaamaan meidät. Hän neuvoi meitä nostamaan kanteen Xinhuan piirioikeudessa.

“Kello 9.20 samana päivänä, saavuimme Xinhuan piirioikeuteen, jossa tapasimme hallinto-oikeuden tuomarin nimeltä Miao. Katsottuaan dokumentteja hän sanoi: ”Olemme saaneet esimiehiltämme määräyksen olla kuulematta mitään Falun Gongiin liittyviä tapauksia. Emme voi laittaa juttua luetteloon ja ottaa sitä virallisesti vastaan.” Selvitettyämme asiaan liittyvät, olemassa olevat lait ja rajoitukset tuomarille, hän kertoi meille että ”määräykset” tulivat heidän esimiehiltään ja että he vain seurasivat ohjeita. Tuomari kehotti meitä keskustelemaan esioikeuden tuomarien kanssa. Katsottuaan materiaalimme, esioikeuden kaksi naispuolista virkailijaa sanoivat tunnepitoisesti: ”Meillä on dokumentteja esimiehiltämme, jotka osoittavat toimintamme selvästi: Emme ota vastaan mitään Falun Gongiin liittyviä juttuja, emmekä seuraa esioikeuskäytäntöä.” Kehotimme näitä kahta virkailijaa seuraamaan maan lakeja päättäessään siitä, otetaanko juttu vastaan vai ei. Olemassa olevat lait syrjäyttävät mitkä tahansa ”dokumentit”, joilla ei ole laillista pohjaa. Silloin nuorempi virkailija sanoi meille kiihtyneenä: ”Jos uskotte että olemassa olevat lait syrjäyttävät esimiestemme dokumentit, silloin teidän tulisi vedota kansankongressiin lakien muuttamiseksi!” Sanottuaan tämän, tuomari (virkailijat kutsuivat häntä ”oikeuden johtajaksi”) tuli huoneeseen ja sanoi meille: ”Ette luultavasti ole puolueen jäseniä, joten ette luultavasti ole lukeneet puoluejäsenten kongressin ohjeita. Lakimiehillä ei ole lupaa ottaa käsiteltäväksi tällaisia juttuja. Ettekö tiedä sitä? Kaikki oikeusistuimet kuuluvat kommunistiseen puolueeseen, ja kommunistinen puolue myös saattaa lait voimaan. Jos esimiehemme (kommunistinen puolue) käski meitä olemaan vastaanottamatta tällaisia tapauksia, silloin meidän ei tarvitse ottaa niitä vastaan. Saatte puhua kenelle tahansa tai vedota minne tahansa aivan niin kuin haluatte.” Tämän jälkeen meille ei annettu lisäselvityksiä.”

”Selvitimme asiaa lisää. Tuomari kehotti meitä menemään Changanin piirioikeuteen. Siellä hallinto-oikeuden tuomari otti meidät vastaan. Kun tuomari kävi läpi aineistoamme, selitimme että juttu liittyi Falun Gongin harjoittajaan. Kuultuaan tämän tuomari palautti aineiston meille välittömästi ja kieltäytyi ottamasta juttua vastaan, vedoten täsmälleen samoihin, edellä mainittuihin syihin. Tuomari kertoi meille myös: ”Te asianajajat olette tekemässä jotain todella vaarallista. Jos jatkatte yritystänne, kirjoitamme oikeudellisen esityksen, vaatien että teitä rangaistaan.” Tähän mennessä yrityksemme valituksen jättämiseksi kolmelle eri oikeudelle kahdella eri tasolla ovat epäonnistuneet täysin.”

”Yrittäessäni viedä aktiivisesti eteenpäin Huang Wein asiaa, sain selville ilmiön, joka kiertää ja horjuttaa täysin sanontaa ”hallitse maata lailla”, jota kannatetaan, tuetaan, kehitetään ja toteutetaan kaikissa nykyaikaisissa sivistyneissä järjestelmissä. Kaikista pahin umpikuja on oikeudellisella kentällä. Aikomus toimia vallitsevien lakien ulkopuolella saa yksilön haukkomaan henkeään kauhusta, ja saattaa yksilön epätoivoon. Asianajajana ja Kiinan kansalaisena, en voi enää pysyä ääneti!”

”Olemassa olevien lakien periaatteiden alla Falun Gongin harjoittajien rankaiseminen on täysin olemassa olevien Kiinan lakien ja periaatteen ”maan johtaminen lailla” vastainen.”

”Erityisesti:

1. Minkä tahansa maan rikoslaki käsittelee asioita tietyissä mittakaavoissa –
kuten ihmiset, asiat ja aineellinen ympäristö – ja säädetään ja valvotaan sinä aikana, jolloin nämä lait ovat voimassa. Teoriassa Kiinan kansantasavallan säätämät lait eivät ole poikkeus. Yksi rikosoikeuden perusperiaatteista on, että näitä lakeja ei voi käyttää takautuvasti. Toisin sanoen, lait eivät päde asioissa, jotka tapahtuivat ennen kuin kyseessä olevat lait säädettiin. Lokakuun 30. 1999 kansankongressi hyväksyi päätöksen ”kieltää pahat kulttijärjestöt ja iskeä pahojen kulttien aktiviteetteja vastaan.” (”päätös”) Tämän jälkeen Falun Gongin harjoittajien rankaiseminen perusteltiin enimmäkseen heidän toimillaan ennen kuin ”päätös” oli hyväksytty. Huang Wein tapaus on yksi esimerkki: hänet määrättiin pakkotyöhön marraskuussa 1999. Nämä tapaukset (kuten Huang Wein tuomio) rikkoivat Kiinan rikosoikeuden perusperiaatteita ennennäkemättömässä mittakaavassa pitkän aikaa. Toisin sanoen, suurin osa Falun Gongin harjoittajista (Kiinan kansalaisia) vangittiin voimassa olevien rikoslakien vastaisesti.”

”2. Kaikkien maiden rikoslait voivat vain koskea ihmisten toimia, eivät heidän mieltään tai identiteettiään. Periaate pohjautuu havaintoihin siitä, kuinka tämänkaltaiset lait vaikuttavat yhteiskunnan jäseniin. Monet Falun Gongin harjoittajat tuomittiin vain heidän identiteettinsä perusteella, ja Huangin tapaus on hyvä esimerkki. Nämä toimet ovat rikoslain tarkoitusta vastaan. Edellä mainitut toimet ovat seurausta lain tarkoituksen muuttamisesta mielivaltaisesti. Tällaiset toimet tuottavat välitöntä ja pitkäkestoista haittaa maalle sekä periaatteelle ”hallitse yhteiskuntaa lailla”.

”3. ”Päätös” ei määritellyt ”pahoja kulttijärjestöjä” tarkkaan. Mitä ovat ”pahat kulttijärjestöt”? Mikä “Falun Gong –järjestöjen” suhde on ”pahoihin kulttijärjestöihin”? Mitkä Falun Gongin harjoittajien ja ”Falun Gong –järjestöjen” toimet kuuluvat ”pahojen kulttien rikoksien” kategoriaan? ”Päätös” ei vastaa mihinkään edelle olevista kysymyksistä, ja se on epäselvä nykyisessä muodossaan. Tämän johdosta Falun Gongin harjoittajien oikeudenkäynneissä ei ollut käytettävissä ennakkopäätöksiä, joihin tuomio olisi voitu perustaa. Falun Gongin harjoittajat tuomittiin yleensä ”pahojen kulttijärjestöjen käyttämisestä valtion lakien valvonnan vahingoittamiseen.” Tuomiossa ei käsitelty ratkaisevia kysymyksiä kuten: oliko olemassa paha kulttijärjestö jota olisi saatettu käyttää, vahingoittivatko harjoittajat lakien valvontaa, tai se kuinka he ovat vahingoittaneet lakien valvontaa. Syy Huang Wein kahteen tuomioon oli vain ”pahojen kulttijärjestöjen käyttäminen valtion lakien valvonnan vahingoittamiseen.” Tällaisen soveltamisen alla todellista ja selvää rangaistusta ei voida antaa, mikä asettaa kansalaiset vaaraan, ilman mitään turvallisuudentunnetta.”

”4. Joillakin alueilla Falun Gongin harjoittajien mielivaltainen tuomitseminen pakkotyöhön on todella järkyttävää. Kirjoittaessani tätä kirjettä, Wuhanin kaupungin asukas Du Wenli, joka synnytti lapsen kolme kuukautta sitten, kirjoitti minulle kirjeen. Kirjeessään rouva Wenli kuvaa epätoivoisena sitä, kuinka hänen aviomiehensä Ni Guobin oli vangittuna kolme vuotta ja pääsi äskettäin vapaaksi. Sitten, 13. heinäkuuta 2004, jotkut tuntemattomat ihmiset sieppasivat hänet. Kymmenen päivää myöhemmin hänet toimitettiin takaisin, hän oli kuolemaisillaan. Myöhemmin rouva Du sai selville että hänen miehensä siepanneet henkilöt olivat valtion turvallisuusosastolta. Joulukuun 3. päivä Ni siepattiin jälleen, ja hänen olinpaikkansa on tuntematon.”

”Falun Gongin harjoittajien tuomioiden syyt sisältävät mm.: ”kieltäytyy muuttumasta”, ”kieltäytyy parantamasta tapojaan” jne. Pakkotyöjärjestelmän pelkkä olemassaolo rikkoo selvästi perustuslain artikloja 5, 33, 37 ja 38; ”Kiinan kansantasavallan hallinnollisen rangaistuslain” artiklaa 10 (hallinnolliset säännöt voivat johtaa hallinnolliseen rangaistukseen, paitsi henkilökohtaisen vapauden rajoittamisen tapauksessa) ja ”lainsäädäntölain” artiklaa 8.”

”Oikeudenkäyntien ja asiaan liittyvien tuomioiden aikana näiden kansalaisten henkilökohtainen vapaus riistetään useiksi vuosiksi. Heille ei anneta mahdollisuutta kuvailla tapauksia, puolustaa itseään, tai tuoda esiin todistajia. Heti kun tuomio pakkotyöstä on annettu, tuomitut kiidätetään pakkotyöleirille. Sivistyneessä yhteiskunnassa tämä on mieletöntä. Sen jälkeen kun nämä ihmiset on suljettu pakkotyöleireille, lailliset keinot heidän pelastamisekseen ovat pelkkiä muodollisuuksia. Huang Weille ei annettu mahdollisuutta puolustaa itseään sen jälkeen kun hänet oli tuomittu pakkotyöhön vuonna 1999. Sen jälkeen kun hän oli ollut työleirillä toisen kerran, Huangin täytyi mennä nälkälakkoon useiden päivien ajaksi jokaisessa vetoamisprosessin vaiheessa.”

”Kansalaiset, poliisi mukaan lukien, ovat täysin tietoisia siitä, että pakkotyöjärjestelmä rikkoo perustuslakia ja jopa kaikkein perustavanlaatuisimpia lakeja, ja on täysin kestämätön modernissa yhteiskunnassa. Kiina maksaa aina vain suurempaa hintaa, niin kauan kuin pakkojärjestelmä on olemassa, ja ottaen huomioon tämänhetkisen oikeudenvastaisen ja kulttuurinvastaisen ilmapiirin.”

(jatkuu)

Here is the article in English language:
http://en.clearharmony.net/articles/a24410-article.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.