Muistoja matkoista Mestarin kanssa (osa 2)

Osa 1: http://www.fi.clearharmony.net/articles/200502/2421.html

Toimituksen huomautus: Tämän artikkelin kirjoittaja oppi Falun Gongin harjoitukset ja opetukset henkilökohtaisesti Mestari Li’ltä aivan alkuaikoina Mestarin alettua opettaa Fa’ta (1). Koska tämä harjoittaja ei ollut opiskellut Fa’ta hyvin pitkään aikaan, hän joutui sivuteille kultivoinnin tiellään sen jälkeen kun vaino alkoi. Jokin aika sitten hän tajusi virheensä ja kirjoitti nämä kertomukset. Julkaisemme artikkelin, jotta useammat harjoittajat voisivat hyötyä kertomuksista Mestarista, oppia ymmärtämään kuinka kunnioittaa Mestaria paremmin, ja pitää arvossa tätä aikaa jolloin Dafaa levitetään maailmassa. Toimikaamme kaikki hyvin ollaksemme Mestarin laupean pelastuksen arvoisia, ja sijoittakaamme itsemme hyvin tulevaisuutta varten.

6. ”Ihmisten rauhallinen kuunteleminen kunnes he lopettavat puhumisen osoittaa kunnioitusta heitä kohtaan”

Kun alussa aloin seuraamaan ja avustamaan Mestaria hänen opettaessaan Falun Gongia julkisesti, minulla oli tapana keskeyttää toisia keskusteluiden aikana, koska xinxingini (tarkoittaa mm. ”luonne”, ”sydämen luonne”) ei ollut kunnolla kehittynyt, koska olin nuori ja impulsiivinen. Joskus tyrkytin ymmärryksiäni ja tunteitani muille tai joissakin muissa tilanteissa teeskentelin tietäväni kaiken, johtuen ylimielisyydestäni. Mestari sanoi minulle, että ihmisten rauhallinen kuunteleminen siihen asti kunnes he päättävät puhumisen osoittaa kunnioitusta heitä kohtaan. Sinun täytyy myös kiinnittää huomiota siihen mitä ihmiset sanovat. Käytä Fa`ta arvioimaan asiaa ja katso onko se yhtä Dafan kanssa. Analysoituasi huolellisesti mitä he sanovat, voit sitten kärsivällisesti sanoa mielipiteesi. Sinun pitäisi yrittää kuunnella enemmän ja puhua vähemmän. Kuunnella hiljaa kaikkea mitä toinen haluaa sanoa, eikä olla niin impulsiivinen, se on ystävällistä kohteliaisuutta ja itse-kultivointia.

Olin syvästi liikuttunut Mestarin sanoista. Menneen yli kymmenen vuoden aikana olen käyttänyt usein näitä sanoja tutkimaan itseäni. Kun olen huomannut, että kanssaharjoittajat, erityisesti nuoret miespuoliset harjoittajat ovat olleet kärsimättömiä ja mielivaltaisia, välittämättä käytöstavoista kanssakäymisissä muiden kanssa, olen rauhallisesti kertonut heille mitä Mestari sanoi minulle. He kaikki ovat tunteneet saavansa suurta hyötyä kuultuaan nämä sanat.

Fa`n opettamisen lisäksi Mestari sanoi harvoin ylimääräistä kurssien aikana

7. Aina kun Mestari näki oppilaan tai vieraan lähtevän, hän odotti aina kunnes ei enää nähnyt tätä ja palasi sitten huoneeseensa.

Mestari on erittäin arvokas päivittäisissä toimissaan, mm kävelemisessä, seisomisessa ja lepäämisessä. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen ja hänellä on myös lämmin ja ystävällinen luonne. Jopa niin monien vuosien jälkeen, en ole koskaan nähnyt Mestarin istuvan jalat ristissä tai nojaavan taakse kun hän istuu sohvalla tai tuolilla. Mestari osoittaa suurta kunnioitusta puhuessaan vanhempien oppilaiden kanssa ja hänen äänensävynsä on erittäin kunnioittava. Joka kerta kun hän näkee oppilaan tai vieraan lähtevän, Mestari seisoo ovella ja odottaa kunnes vieras on lähtenyt ennen kuin hän palaa takaisin huoneeseensa. Tämä pieni yksityiskohta on juurtunut mieleeni niin monien vuosien ajaksi.

Aina väsymätön opettamisesta

Mestari on usein pitänyt Fa-luentojen aikana kokoontumisia kysymyksiä ja vastauksia varten. Mestari käytti kymmenennen luennon erityisesti vastaamaan oppilaiden kysymyksiin. Joka kerta oppilaat jättivät paljon kysymyslappuja. Oli aina oppilaita jotka kysyivät kysymyksiä joihin oltiin jo vastattu useita kertoja aiemmin. Joka kerta oli paljon uusia oppilaita lukuisilta eri alueilta osallistumassa luentoon. Mestari sanoi, että hän ei halunnut toistaa vastauksia joihinkin kysymyksiin säästääkseen aikaa, mutta oppilaat silti esittivät samanlaisia kysymyksiä uudelleen. Kun samoja kysymyksiä silti esitettiin, Mestari vastasi kärsivällisesti niihin. Erityisesti vasta-alkajat eri kaupungeista kysyivät aina samankaltaisia peruskysymyksiä. Joskus kokeneemmat harjoittajat tulivat hermostuneeksi, mutta useiden vuosien aikana eri paikoissa, Mestari näki lukuisia oppilaita ja vastasi aina kärsivällisesti heidän kysymyksiinsä niin selvästi ja yksityiskohtaisesti kuin mahdollista. Mestarin suurta armoa ei voi sanoin kuvailla.

Joissakin tilanteissa menetin melkein malttini. Esimerkiksi, vasta-alkajat halusivat minun aina korjaavan heidän liikkeitään. Kun he pyysivät minua koko ajan neuvomaan liikkeiden tekemisessä, tunsin oloni vähän ajan päästä hermostuneeksi. Mutta kun muistin Mestarin kärsivällisyyden, omat valitukseni katosivat saman tien. Joku sanoi, että uusia asioita ei opi tavatessa uusia harjoittajia, joten kannattaa olla aina kokeneiden harjoittajien kanssa, jotka ovat kultivoineet korkeammalle tasolle. Itse asiassa tämä ei pidä paikkaansa. Todellinen harjoittaja voi kehittää itseään kaikissa olosuhteissa. Kaikki heijastuu oman kultivoinnin kehityksessä, kun harjoittaja on kanssakäymisissä uusien harjoittajien kanssa, jolloin hänen täytyy osoittaa kärsivällisyyttä, olla hyväsydäminen ja poistaa kiintymystään itseensä. Esimerkiksi kun nyt selvennämme totuutta vainosta, ja pidämme oikeuksiamme yllä, meidän täytyy kohdata pahuuden häirintä selventäessämme totuutta ihmisille jotka on pahoin aivopesty. Kun kohtaamme väärinkäsityksiä joita ihmisillä on, kyky hallita tunteitaan ja olla ystävällinen ja kärsivällinen, kaikki ilmenee kun todellinen harjoittaja murtautuu läpi itsekkyydestä ja kehittyy nopeasti.

Mestari on sanonut,

”Myötätunto tulee henkilön kultivoinnista, eikä se ole jotain jota näytellään, se tulee syvältä sisältä, ja se ei ole jotain jota tehdään näyttääkseen toisille. Se on jotain joka on olemassa ikuisesti, eikä se muutu ajan kuluessa tai olosuhteiden muuttuessa.”

(”Opettamassa Fa`ta 2003 vuoden Washington DC:n Fa-konferenssissa”)

Joka kerta kun luen tämän kohdan Fa`sta, muistan kuinka liikuttunut olin Mestarin myötätunnosta ja kärsivällisyydestä kun hän opetti Fa`ta ja ohjasi oppilaita alkuaikoina.

9. Todistin Mestarin hiljaisuuden voiman

Vuonna 1993 eräs henkilö Qigong instituutista kutsui Mestarin pitämään kurssia kotikaupunkiinsa Liaochengiin, Shandongin maakuntaan. Hän väitti, että halusi esitellä hyvän harjoituksen kotikaupunkinsa ihmisille, mutta itse asiassa hänen todellinen tarkoituksensa oli tienata rahaa yhdessä paikallisen Qigong yhdistyksen kanssa. Kun oppitunnit olivat ohi, sopimuksen mukaan (sopimus oli sama Mestarin monilla muilla luennoilla) Mestari otti vain 30-40% tuloista, kun taas paikallinen järjestäjä sai 60-70% kerätyistä tuloista. Mestari piti luentojaan erittäin halvalla. Itse asiassa Falun Gongin kurssit olivat siihen aikaan halvimmat kaikkiin muihin Qigong-kursseihin verrattuna. Lippu oli 40 yuania ja kauemmin harjoittaneet oppilaat pääsivät sisään puoleen hintaan, ja joka kerralla Mestarin luennoille osallistui paljon kokeneita harjoittajia. Aina kun kurssit järjestettiin, jäljelle jäi tuskin senttiäkään auditorion vuokra-, ruoka- ja hotellimaksujen jälkeen.

Kurssien jälkeen Shandongin paikallisen qigong yhdistyksen organisoija valitti, että Mestari oli asettanut lippujen hinnan liian alhaiseksi. Kun yksi heistä vei autolla Mestarin Jinanin rautatieasemalle, hän valitti Mestarille lakkaamatta yli tunnin ajan.

Istuin takapenkillä ja kuuntelin. Aluksi yritin olla hiljaa, mutta lopulta en voinut pitää kärsivällisyyttäni. Koska en voinut enää suvaita hänen herjaamista Mestaria kohtaan, huusin, ”Ole hiljaa. Jos vielä jatkat, emme tarvitse kyytiäsi asemalle. Jäämme kyydistä ja menemme sinne omin päin.” Mestari kääntyi ja katsoi minuun. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta tunsin, että hän oli löytänyt vikaa minusta ja ilmaisi, että minun ei pitäisi puhua enää, vaan istua hiljaa. Mestarin laupeus ja vakavuuden olemus rauhoitti välittömästi pillastuneita tunteitani. Tämä voima näytti vaikuttaneen myös kuljettajaan, eikä hän muutaman sanan jälkeen puhunut enää mitään. Tapauksen jälkeen Mestari ei selittänyt mitään. Koko matkan aikana Mestari ei sanonut sanaakaan. Kuitenkin kaikki jotka olimme läsnä, mukaan luettuna qigong yhdistyksen organisoija, tajusimme virheemme ja puutteellisuutemme.

Ymmärrykseni on, että ”kärsivällisyyden rajojen ylittäminen” on opetettu Dafa harjoittajien valaistuneelle puolelle, jotta he voisivat hävittää pahuutta ja oikaista Fa`n. Sitä ei ole tarkoitettu että voisimme tyydyttää ihmispuolemme poistamattomia kiintymyksiä. Meidän täytyy rajoittaa ihmispuolemme hyvin ja kultivoida xinxingiämme koko ajan. Valaistunut puolemme pystyy sitten käyttämään täysin yliluonnollisia voimia, eikä ole ihmispuolen estämänä. Siihen mennessä, jumalien voima näyttäytyy ja osallistuu Fa-oikaisuun ja pahojen voimien tuhoamiseen.

10. Mestarin katse oli kuin peili joka paljasti kaikki pahat ajatukseni

Mestari piti Falun Dafa-luennon Zhenzhoussa 1994. Osallistujia oli paljon enemmän kuin oltiin osattu odottaa ja paikallisen isännöijän vuokraama auditorio oli huonossa kunnossa. Penkkien rakennelevyt pursuilivat ulos ja joistakin ikkunoista puuttui kokonaan lasi. Olin huolissani ja kysyin paikalliselta tapahtuman isännältä olisiko kurssipaikkaa ja äänentoistolaitteita mahdollista vaihtaa. Keskustellessani hänen kanssaan, epäonnistuin pitämään yllä xinxingini ja menetin malttini.

Mestari pyysi minut luokseen. Olin ollut Mestarin mukana siitä asti kun olin saanut Fa`n ja tämä oli ensimmäinen kerta kun Mestari puhui minulle ilman hymyä. Ennen kuin Mestari edes puhui, polveni tutisivat ja tunsin Mestarin hallitsevan läsnäolon. Mestarin katse oli kuin hohtava peili ja kaikki ajatukseni paljastuivat. Aloin tutkiskelemaan asioita joita en ollut aikaisemmin ymmärtänyt. Mestarin mahtia ja arvokkuutta ei voinut sanoin kuvailla.

11. Mestari kääntyi puoleeni ja katsoi silmiini yli 10 sekuntia sanomatta sanaakaan

Kesällä 1993 seurasin Mestaria Wuhaniin, missä hän piti luentoja. Päiväsaikaan menin Mestarin kanssa vierailemaan Guiyuanin temppeliin Hankouhon. Toinen käsi pystyssä rinnan edessä, Mestari seisoi arvokkaasti Sakyamunin patsaan edessä. Seisoin Mestarin takana oikealla, myös toinen käsi rintani edessä. (Minun olisi pitänyt yhdistää käteni yhteen rintani eteen Heshi asentoon) Seisoessani Buddha patsaan edessä mielikuvitukseni karkasi ja ajattelin, ”Sakyamuni on vain Tathagata. Korkeampi Buddha katsoo Tathagataa kuin tavallista ihmistä ja tasoni on korkeampi.” Huomaamattani käteni luisui alas rintani edestä. Antaessani mielikuvitukseni juosta villinä, Mestari kääntyi yhtäkkiä puoleeni ja katsoi silmiini yli kymmenen sekunnin ajan sanomatta sanaakaan. Olin niin pelästynyt, että kylmä hiki virtasi ja yhtäkkiä ymmärsin.

Olin ajatellut olevani yliopisto-opiskelija vilkaistuani yliopiston oppikirjaan. Paisunut egoni sai mieleni kehittämään demoneja, enkä tiedostanut sitä. Jotkut kokeneet harjoittajat ovat pudonneet juuri tähän samaan ansaan ja lopulta kieltäytyneet tunnustamasta Mestaria. Opetukset ovat olleet haudanvakavia.

12. Totuus syytöksestä, ”apua ei tarjota elämää uhkaavissa tilanteissa”

Ennen jokaista luentoa Mestari sanoi paikallisten qigong-yhdistysten isännöitsijöille että, ”vakavasti sairaita henkilöitä” ei pitäisi päästää luennoille. Luennoilla Mestari sanoi myös, että emme olleet paikalla parantaaksemme sairauksia. Jos joku osallistui saadakseen sairautensa parannetuksi, palauttaisimme hänelle takaisin osallistumismaksun, jos hän oli jo ilmoittautunut luennolle. Paikallisten qigong yhdistysten isännöitsijät eivät usein kunnioittaneet tätä pyyntöä koska he halusivat tienata rahaa.

Harbinissa 1994 järjestetyllä luennolla, jossa oli 4000 osallistujaa, muutama henkilö Jinzhousta kantoi stadionille ylipainoista miestä. Mies oli hajamielinen ja menettänyt täysin kykynsä liikkua. Hänen perheenjäsenensä kantoivat häntä sisään ja ulos jokaiselle luennolle. Mies kannettiin luennolle vaikka hän ei voinut edes nostaa päätään ja hänen täytyi ”kuunnella” luentoa makuuasennossa. Luentojen aikana Mestari pyysi toistuvasti, että kriittisessä tilassa olevat potilaat poistuisivat stadionilta ja teki selväksi, että ”luento ei ole sairauksien parantamiseen.” He eivät kuunnelleet.

Eräänä iltapäivänä mies kuoli hotellihuoneeseensa. Hänen perheenjäsenet kantoivat ruumiin auditorion ulkopuolelle ja pyysivät Mestaria pelastamaan hänet. Mestari oli samaan aikaan luennoimassa. Henkilökunta jutteli lyhyesti Mestarin kanssa ja Mestari meni nopeasti ulos, eikä tullut takaisin vähään aikaan. Kun hän tuli takaisin, Mestari kertoi, että mies oli kuollut pari päivää sitten. Jos hän olisi ollut vielä elossa, hänet olisi ollut mahdollista pelastaa, mutta mies oli jo kuollut.

Miehen perheenjäsenet alkoivat syyttää Mestaria, että hän ei ollut tarjonnut apua kun miehen henki oli ollut vaarassa. Muutama ”harjoittaja” myös syytti Mestaria ja yksi heistä sanoi, ”en harjoita enää,” ja heitti Falun merkin maahan. Mestari sanoi ”Et ole soveltuva.” Myöhemmin Mestari sanoi, ”Tämä henkilö oli jonkun riivaamana. Olisin pahoillani jos hän olisi aito harjoittaja.”

(1) Fa: Laki ja periaatteet; Falun Dafan opetukset

Lähde: http://minghui.ca/mh/articles/2005/1/25/94172.html

Käänetty: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2005/2/7/57276.html