Eräs iltapäivä Puolassa jolloin kuusi Falun Gongin harjoittajaa toi totuuden esille Kiinan lähetystön työntekijöille

“Yksi oikea voittaa sata väärää”

Kunnioitettu Mestari, arvostetut kanssaharjoittajat

Kun luin Bostonin harjoittaja M:n vetoomuksen mennä Puolaan Kiinan valtionjohtajan Hu Jintaon sekä kauppaministeri Bo Xilain valtiovierailun tapahtumaan, tiesin että minun oli mentävä tukemaan muutamaa paikallista harjoittajaa auttamalla heitä selventämään tosiasiat. Minulla näyttää olevan erikoinen yhteys Puolaan. Kolme vuotta sitten olin myöntynyt saman harjoittajan pyyntöihin kun hän aloitti Dafa-toimintoja kotimaassaan Puolassa.

Muut kiireiset asiat saivat minut epäröimään ja tekemään päätöksen viime hetkellä. Löysin siitä huolimatta suhteellisen halvan lentolipun. Se oli tarkoitettu niin. Saavuin täsmällisesti klo 10.00 lehdistökokoukseen loistavassa auringonpaisteessa. Saatoin kuulla julkiset syytökset ministeri Bo’ta vastaan, jossa häntä syytetään kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kidutuksesta, samalla kun paikalla ollut media kuunteli. Tätä seurasi virallinen dokumenttien vaihto valtion oikeuskanslerin yleisen syyttäjän toimistossa. Meitä oli vain kuusi – kolme harjoittajaa Puolasta, harjoittaja Bostonista, yksi harjoittaja Saksasta ja minä. Meidän oli voitettava pelkomme pahuudesta seuraavien tuntien aikana. Vaikka olimme lukumääräisesti pieni ryhmä, emme olleet peloissamme emmekä avuttomia, koska olimme varmoja tehtävästämme ja saatoimme tuntea toisten harjoittajien oikeamielisten ajatusten tuen.

Neljä tuntia myöhemmin, klo 14.00 matkalla presidentin palatsiin, valtiovierailun tapahtumapaikkaan, sää muuttui äkkiä. Satoi kaatamalla. Olimme läpimärkiä muutamassa minuutissa. Kaksi hyvin hienosti pukeutunutta kiinalaista naista meni ohitsemme. Heidän alkuperäinen reaktionsa yhteydenottooni heihin oli ystävällinen, mutta he kieltäytyivät ehdottomasti ottamasta vastaan tiedotetta jota tarjosin heille. En halunnut Dafan tulevan torjutuksi tällä tavalla, joten kysyin heiltä syytä heidän kieltäytymiseensä, mutta he eivät vastanneet. Sitten eräs ajatus iski minuun ja sanoin keskustelusävyllä, “Oi, olette varmasti Kiinan salaisesta poliisista”. Olin arvannut oikein! He menivät kadun yli erään ryhmän luo, jossa oli hyvin konservatiiviset puvut, ja johon lisävahvistukset tulivat hetken päästä kolmella bussilla yhtä konservatiivisesti puettujen kiinalaisten miesten muodossa. Salaliitto tiivistyi.

Seisoin kadun reunalla tarkoituksella, että ihmiset voisivat lukea kirjaimet keltaisessa Dafa- takissani. Useita poliiseja saapui ja he jäivät kahden metrin välein kadun ja tien välille varmistamaan aluetta. Seisoimme kadun reunalla ja pidimme banderollin korkealla jossa luki “Falun Dafa – Zhen, Shan, Ren” sekä toinen jossa luki “Viekää Jiang oikeuteen”, jonka voi lukea banderollin molemmin puolin puolan kielellä. Yksi poliisi tuli luoksemme heti. Vaikka en ymmärtänyt mitä hän sanoi, näytin hänelle juuri saatua kirjallista lupaa. Hän luki sen tarkkaan, näytti hämmästyneeltä, nyökkäsi päätään meille ja meni pois.

Sen jälkeen palkattu tervetulokomitea saapui paikalle. He olivat pukeutuneet konservatiivisesti, ja pitivät käsissään pieniä tuttuja punaisia lippuja sekä myös nippua suunnattoman suuria punaisia kiinankielisiä banderolleja. Samalla hetkellä ukonilma ilmestyi taivaalle, ryöpyttäen suuria vesipisaroita. Kiinalaiset halusivat juosta suojaan, mutta me emme aikoneet lähteä mihinkään. Koska emme lähteneet pois, he eivät myöskään voineet lähteä pois! He sijoittivat itsensä eteemme, epäkohteliaasti työntäen meitä kyynärpäillään vielä kauemmaksi taaksepäin. Emme halunneet taistella heidän kanssaan joten yritimme etsiä uuttaa paikkaa. Mutta ei ollut väliä mihin menimme, hienosti puetut, banderolleja kantavat kiinalaiset miesagentit sijoittivat itsensä meidän eteemme. Nostimme lippumme ja he nostivat omansa edessämme peittäen meidän. He käsittelivät taitavasti sateenvarjojaan meidän ja banderollimme edessä ja hyppivät koko ajan edessämme ja takanamme.

Yritimme parhaamme mukaan säilyttää Dafan arvokkuuden eikä osallistua heidän peliinsä. Ainoa päämäärämme oli saapuva delegaatio ja kamerat voivat ainakin nähdä kirjaimet Falun Dafa. Onnistuimme tässä kuten näimme sanomalehdissä seuraavana päivänä.

Kiinalaiset agentit tulivat enemmän ja enemmän fyysiseen kosketukseen kanssamme, mutta poliisi joka huomioi meitä ei liikuttanut sormenpäätäkään. Yhtäkkiä tunsimme kovan nykäyksen tukevasti rakennettua banderollia kohti, jota kaksi meistä piti käsissään. Joku sieppasi sen meiltä pois takanamme. Huomasimme myöhemmin, että varas oli eräs matkustaja virallisessa diplomaattisessa limousinessa! Lentävällä harppauksella hän riuhtaisi molemmat banderollit käsistämme ja juoksi presidenttilinnan suuntaan. Käännyin heti poliisin puoleen, joka oli läheisyydessä ja oli todistanut koko tapahtuman pyytäen heidän apuaan. He jättivät minut täydellisesti huomiotta. Onneksi kahdella paikallisella harjoittajalla oli kaksi banderollia varalla.

Sade alkoi laantua. Ohikulkija tarjoutui avuksi pitämään banderolleja ylhäällä. Tämä vapautti yhden meistä jakamaan enemmän informaatiota. Toinen saksalainen harjoittaja jatkoi oikeamielisten ajatusten lähettämistä. Eräs miespuolinen ohikulkija, jolla oli pieni lapsi kantoliinassa rinnallaan, kysyi mistä oli kysymys, hän oli katsellut tapahtumia. Hänen ei tarvinnut mennä kotiin syöttämään lastaan, sillä eräs ohikulkija oli antanut lapselle rintaa. Sen vuoksi mies saattoi jäädä kanssamme. Paikalliset ja muualta tulleet ohikulkijat tekivät positiivisia huomautuksia rauhallisesta käytöksestämme.

Nuo ihmiset, sekä myös lehtimiehet kyselivät mitä siellä tapahtui, sillä hekin olivat huomioineet mielettömät tapahtumat. Mikä suurenmoinen tilaisuus selventää totuus heille! He ymmärsivät nopeasti. Monet ilmaisivat harminsa kiinalaisten epäkohteliaasta käytöksestä ja halusivat tietää mitä Falun Gong oli. Kukaan ei puhunut kiinalaisille, jotka olivat läsnä vaikka he puhuivat kiinaa ja puolaa ja olisivat voineet vastata. Sen sijaan kaksi nuorta kiinalaista naista huusi täysin keuhkoin, että tuhosimme ystävyyden Kiinan ja Puolan välillä, että sijoitimme itsemme kahden maan välille.

Kiinalainen naisagentti joka oli pukeutunut eleganttiin mustaan pukuun kääntyi myös ohikulkijoita kohti ja huusi ja kirkui ja yritti saada meitä näyttämään huonoilta. Hän kääntyi lasta kantavaa isää kohti luullen että hän oli harjoittaja ja huusi ryhmälle koululapsia kertoen heitä todistamaan kuinka huonosti hän pitää huolta lapsestaan.

Toinen, hyvän näköinen nainen vaalean sinisessä vapaa-ajan puvussa huusi melkein taukoamatta purkaen kiukkuaan meihin ja poliiseihin, huutaen suuttumuksensa ja kasvot vääristyneinä kiukusta. Hän huusi liikkumattomalle poliisille, “Miksi ette suojaa meitä heiltä?” tarkoittamalla meitä kuutta harjoittajaa. Laitoin kaiken tämän muistiin, mutta en antanut sen vaikuttaa sisäisesti kuten muutkin harjoittajat tekivät. Kun siniseen pukeutuneen oli pidettävä tauko vuodatuksessaan, sanoin hänelle rauhallisesti, “Emme ole Kiinaa vastaan, emmekä ole Kiinan hallitusta vastaan. Haluamme vain, että kunnioitetaan ihmisoikeuksia jotta ihmisiä ei laiteta kidutuksen alaisiksi heidän vakaumuksensa vuoksi, erikoisesti heitä jotka seuraavat Falun Gongia.” Kadotin naisen näkökentästäni vähäksi aikaa ja näin hänet uudelleen kun hän astui sisään mustaan diplomaattilimousineen.

Naisen hysteerinen kiljuminen ja minun rauhalliset selitykseni toistuivat useita kertoja. Kun tilanteen naurettavuus valkeni minulle huomasin suuren muutoksen itsessäni. Tunsin suuren myötätunnon nousevan heitä kaikkia kohtaan – tunteen joka pian tunkeutui koko kehon läpi. Siitä lähtien verhosin heidät myötätunnollani. Ymmärsin, että propaganda oli selvästi myrkyttänyt heidän mielensä ja säälin vain heitä. Tämä heijastui tapaan jolla voin keskustella heidän kanssaan. Sillä hetkellä he huomasivat puhtaan aikomuksemme ja ilmapiiri muuttui huomattavasti.

Vauvan isä meni “virallisten” kiinalaisten luo listojen kanssa joita WOIPGG oli valmistanut ja joissa yksityiskohtaisesti kerrottiin rikoksista joita oli tehty Falun Gongia kohtaan ja harjoittajille Liaoningin maakunnassa. Paikallisen sanomalehden kysely vahvisti Kiinan lähetystön tiedosta, että useimmat “viralliset” kiinalaiset, jotka seisoivat kadulla, olivat lähetystön työntekijöitä tai työntekijöiden sukulaisia tai tuttuja. Useat heistä menivät isän ja lapsen ympärille katsomaan koottuja listoja kuolleista. Yksi ja toinen kosketti silloin tällöin lapsen jalkaa ja siveli sitä.

Jatkoin heidän kaikkien verhoamista myötätuntoni peittoon. Sydämeni kasvoi suureksi kun mietin valheita, joita heidän hallituksensa oli syöttänyt heille ja jolla heidät oli täytetty. Näin aran hymyn ja inhimillisyyden ilmestyvän heidän kasvoilleen. Tunsin että he halusivat paeta tästä valheiden ja petoksen vankilasta. Se voisi olla mahdollista, koska he myös tunsivat vilpittömyytemme. Puhuin uudelleen vaalean siniseen pukeutuneen naisen kanssa, joka ei enää yrittänyt mennä läheltäni pois. Laitoin lempeästi käteni hänen käsivarrelleen ja sanoin vakuuttavasti ja toistuvasti, että emme olleet Kiinaa, emmekä Kiinan hallitusta, eikä ketään Kiinan kansalaista vastaan, ja että minulla oli useita kiinalaisia ystäviä, että olin käynyt Kiinassa useita kertoja, mutta vaadin että ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa.

Hän muuttui myös rauhallisemmaksi ja saattoi huomata vilpittömyyteni ja sanoi eräänä hetkenä jotain, “Niin, uskon sinua. Olet todella hyvä ihminen.” Oli liikuttavaa nähdä, että jotain hänen sisimmässään alkoi hajota pois. Mustapukuinenkin alkoi vähitellen rauhoittua. Kun olin aikaisemmin kysynyt häneltä mitä hän hautoi mielessään Falun Gongin vastaan, hän teki liikkeen antaen ymmärtää, että Falun Gongin harjoittajat ottavat elämänsä ja tappavat myös toisia. Kuin kysyin oliko hänellä oli todisteita tästä olettamuksesta, hän oli hiljaa. Kun selitin hänelle, että meillä on useita valokuvia kidutuksesta jota on tapahtunut ja tapahtuu yhä, hän oli vihaisesti hiljaa. Mutta nyt hän sanoi myös minulle, “Uskon että olette hyvä nainen (hän sanoi nainen, ei sanonut ihminen) ja kun tulette Kiinaan olen varma että perheeni pyytää teidät luoksemme.” Muuttiko hän taktiikkaa? Ehkä.

Esimerkiksi, kun viralliset sireenit lähestyvistä diplomaattiautoista alkoi kuulua ja kun kiinalaiset uudelleen halusivat laittaa itsensä eteemme kuten aikaisemmin, hän sanoi ystävällisesti mutta itsevarmasti, “Me menemme vasemmalle, te menette oikealle, se on silloin tasa-arvoista.” Kiinalaiset eivät edes levittäneet suunnatonta banderolliaan! Aurinko paistoi kun poistuimme tapahtumasta klo 18.30.

Jätimme syytteen sinä iltana koskien varastettuja Falun Gongin banderolleja. Syyte on tähän mennessä saapunut Puolan syyttäjän toimistoon, koska vahinkojen arvo ylitti sata USA:n dollaria. Toimitsija joka otti vastaan tiedon, kirjoitti sen yksityiskohtaisesti ylös. Haastattelumme hänen kanssaan kesti kaksi tuntia, koska hän halusi tietää enemmän ja enemmän vainosta, yksityiskohtaisesti! Olimme onnellisia sinä iltana, ei pelkästään hänen vuokseen. Sinä päivänä oli tullut suuri tilaisuus monille Puolan ihmisille ottaa kantaa. Saimme myös nähdä kaikuvat tulokset siitä mediassa.

Seuraavana päivänä näimme pitkän etusivun raportin Puolan suurimmassa sanomalehdessä, Gazeta Wyborsza’ssa, suuren valokuvan kera. Laajalti luettu sanomalehti Varsovassa, Metropol, seurasi mukana yhtä vaikuttavalla artikkelilla. Heidän kuvansa näyttivät “viralliset” kiinalaiset banderollit jotka peittivät Falun Dafan banderollit, dobre, dobre tarkoittaen puolaksi “suurenmoinen”. Mukana ollut raportti ei jättänyt epäilyksiä siitä, että puolalaiset olivat nähneet kiinalaisten metkujen läpi. Gazeta Wyborsza julkaisi sen lisäksi artikkelin samasta aiheesta nimellä, “Bo Xilain vangitseminen” ja kirjoitti yksityiskohtaisen tarkasti hänen rikoksistaan.

Kaksi tunnettua TV-asemaa tekivät haastattelun Bostonin harjoittajan ja minun kanssani. Lähetimme vuorotellen oikeamielisiä ajatuksia samalla kun toista haastateltiin. Reporttereiden järkevästi tehdyt kysymykset saivat meidät paljastamaan paljon pahoja tekoja. Yksi naisreportteri oli sinä aamuna yrittänyt saada puolentoista tunnin ajan tietoa syyttäjältä koskien haastettamme ministeri Bo’lle. Vastaus jonka hän sai, “Emme ole ottaneet vastaan sellaista syytettä.” Sen jälkeen kun TV-asema oli lähettänyt vastaanottokuittimme haasteen tekemisestä, syyttäjä halusi antaa haastattelun. Se keskustelu lähetettiin vieläkin laajemmalle!

Luulen että nämä tosiasiat puhuvat omasta puolestaan. Pahuus pelkäsi ja pelkää näitä kuutta harjoittajaa ihan kuin he olisivat koko armeija. Mutta tiedämme liiankin hyvin, että “Yksi oikea voittaa sata väärää”. Olemme kokeneet sen itse!

Kun jäin pois lentokoneesta Frankfurtissa paluumatkallani näin “mustapukuisen naisen” muutamia metrejä minusta. Katselimme toisiamme. Hymyilin hänelle hänen paluumatkalleen – hän hymyili takaisin.