Vuosia kestäneen kidutuksen jälkeen uhri haastoi rikoksentekijän oikeuteen

Falun Gongin harjoittaja Nanchangista, Jiangxin maakunnasta, haastoi entisen poliisipäällikön oikeuteen kärsittyään kolmen ja puolen vuoden ajan kidutusta ja pahoinpitelyä Falun Gongin harjoittamisen vuoksi.

Wu oli kuolemaisillaan, kun hänet vapautettiin Jiangxin naisvankilasta maaliskuussa 2019. Hän oli vakavasti alipainoinen ja menettänyt kaikki hampaansa ja näytti ikäistään huomattavasti vanhemmalta. Hän kärsi muistihäiriöistä ja jatkuvasta päänsärystä.

Syyte nostettiin entistä poliisipäälliköä Gu Guohua’a vastaan, joka vastasi Wu'n pidätyksestä ja vangitsemisesta. Gu työskenteli tuolloin Hongchengin poliisiasemalla.

Seuraavassa yhteenveto Wu’n koettelemuksista:

Poliisin tarkkailu ja pidätys

Minut pidätettiin 5. huhtikuuta 2015 sen jälkeen, kun poliisi näki minun jakavan tietoa Falun Gongista. Vapauduttuani 15 päivän jälkeen poliisi seurasi minua edelleen.

Minut pidätettiin uudelleen 5. kesäkuuta palattuani kotiin ruokakaupasta. Kolme Hongchengin poliisiaseman virkamiestä pakotti minut poliisiautoon ja vei asemalle.

Minua kuulusteltiin ja minut pakotettiin lääkärintarkastukseen. Pyysin poliisia vapauttamaan minut, koska minun piti hoitaa sairasta miestäni sekä hänen vuoteenomaa 90-vuotiasta äitiään. Poliisi kieltäytyi vapauttamasta minua.

Seuraavana päivänä he veivät minut Nanchangin kaupungin pidätyskeskukseen ja lähettivät tapaukseni Xihu’n syyttäjälle.

Kolmen ja puolen vuoden vankeustuomio

Syyttäjä vahvisti pidätykseni 19. kesäkuuta 2015. Oltuani pidätyskeskuksessa vuoden ja kolmen kuukauden ajan oikeusjuttuani alettiin käsitellä Xihun käräjäoikeudessa 2. syyskuuta 2016. Asianajajani lupasi, etten saisi syytettä. Pidin oikeudessa myös itse puolustuspuheenvuoron.

Sain kuitenkin kolmen ja puolen vuoden tuomion, ja minut vietiin Jiangxin naisvankilaan.

Kidutus

Vankilan vartijat tarjosivat vangeille palkintoja ja alensivat heidän rangaistuksiaan vastineeksi minun kiduttamisesta ja pahoinpitelystä. Vangit sitoivat usein ranteeni metallitankoon ja nostivat minut sitten ylös ilmaan. Tämän jälkeen he saattoivat pudottaa äkillisesti koko painoni sidottujen ranteiden varaan – kipu oli sietämätöntä.

He laskivat minut lattialle ja peittivät nenäni ja suuni yrittääkseen tukehduttaa minut.

Minut pakotettiin työskentelemään ”hikipajassa”, missä vankilan henkilökunta esitti Falun Gongia herjaavia videoita. Sitten he käskivät minua toistamaan loukkaavat puheet.

Eristäminen ja wc:n rajoitettu käyttö

He asettivat minut eristykseen, missä minulle annettiin yksi kuppi vettä päivässä juomista ja pesua varten. Sain käydä wc:ssä vain kerran päivässä.

Yöllä minut pakotettiin istumaan pienellä jakkaralla kädet ja jalat sidottuina, mitä kesti kahteen asti aamuyöstä. Nukkuminen oli vaikeaa, koska he kahlitsivat minut yöksi kiinni sängyn runkoon. Käsiraudat kiinnitettiin hyvin tiukasti, ja se sattui valtavasti.

Vangittuja Falun Gongin harjoittajia vaadittiin allekirjoittamaan takuulausunto, jossa harjoittaja tuomitsee ja herjaa Falun Gongia. Kieltäydyin kirjoittamasta takuulausuntoa, ja minut lähetettiin takaisin eristykseen.

Jälleen minut pakotettiin seisomaan koko päivän ajan ja ripustettiin kiinni ikkunan kehykseen illalla. Koska en saanut käyttää wc:tä, jouduin tekemään tarpeeni lattialle.

Kerran neljä vankia veti hiuksistani ja löi minua monta kertaa kasvoihin ja päähän. Lyönnit olivat niin voimakkaita, että kipu ei hellittänyt pitkään aikaan. Tämän seurauksena vielä tänäkin päivänä kärsin voimakkaasta päänsärystä.

Aviomieheni ja hänen äitinsä kuolemat

Miehelläni oli kohonnut verenpaine. Koska olin vankilassa vuosia, myös hän eli jatkuvassa pelossa ja oli huolissaan minusta ja kidutuksesta, joka minun täytyi kestää. Hän kuoli pidätykseni jälkeen vuonna 2015.

Kun sain tietää tämän, en voinut hallita tunteitani ja menin vartijoiden luo vaatimaan vapautusta. He eivät välittäneet surustani, vaan minut suljettiin eristykseen kolmannen kerran.

Minut pakotettiin seisomaan päivän ajan ja istumaan kyykkyasennossa yön yli. Vangit löivät minua ja paiskasivat minut toistuvasti lattiaa vasten. Minua pidettiin eristyksessä ja kidutettiin joka päivä kolmen kuukauden ajan.

Vangit pakottivat minut seisomaan 17 tuntia suorana – aamu seitsemästä keskiyöhön – ja kielsivät minulta wc:n käytön, ellen herjaisi uskoani.

Anoppini kuoli myös vankilassa ollessani. Hän oli 90-vuotias ja halvaantunut. Hänen terveytensä huononi sen jälkeen, kun minua alettiin vainota.

Aikaisempi vankilatuomio ja kidutus

Minut pidätettiin lokakuussa 2008 ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi Jiangxin naisvankilaan kesäkuussa 2009.

Vankilassa minua nöyryytettiin julkisesti sitomalla minut tolppaan. Vartijat panivat minut eristykseen myrkyllisten kemikaalien kanssa. Minua huimasi ja minulla oli hengitysvaikeuksia. Tuntui siltä, että sydämeni pysähtyisi.

Minulta evättiin aamiainen ja pakotettiin seisomaan paikallaan tuntien ajan päivittäin. Minua seurattiin myös ympäri vuorokauden.

Pitkäaikaisen pahoinpitelyn seurauksena minulla oli verta virtsassani ja selkäkipuja. En pystynyt seisomaan suorana ja minun piti kävellä kumarassa.


Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2020/2/3/183074.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.