Värien merkitys perinteisessä kiinalaisessa kulttuurissa

Tämä uskomattoman värikäs maisema löytyy Zhangye Danxian luonnonpuistosta Gansun maakunnassa.

Kiinalaiset ovat tuhansien vuosien ajan käyttäneet kirkkaita värejä, lukuun ottamatta Pre-Qin-ja Qin-dynastioita. Nykyään punainen on hyvin suosittu väri Kiinassa. Mutta muinaisessa Kiinassa ennen Ming-dynastiaa punaiseen väriin ei juuri kiinnitetty huomiota.

"Yan Se" tarkoittaa väriä nykypäivän Kiinassa. Muinaisessa Kiinassa sillä kuitenkin oli toinen merkitys, mikä poikkesi tämän päivän ilmaisusta. "Yan Se" tarkoitti oikeastaan "kasvojen ilmettä”. Esimerkiksi Yu Fu mainitsee kirjassaan Chu Ci lauseen: "Yan Se Qiao Cui" (väsyneen näköinen). Shuo Wen Jie Zi:n kirjassa (selitetään merkkien ilmauksien esittäminen) "Yan" -sanalla viitataan kulmakarvojen väliin, ja "Se" tarkoittaa qi’tä (energiaa). Tutkija Duan Yu Cai sanoo kommenteissaan: "Kaikkea häpeää, katumusta, iloa ja huolta kutsutaan Yan Se’ksi (kasvojen ilme), koska sydämen qi saavuttaa kulmakarvat." Joten on selvää, että aluksi "Yan Se’llä" viitattiin kasvojen väriin, eikä sillä tarkoitettu maailman asioiden väriä.

Vasta Tang-dynastian aikana "Yan Se" sai värimerkityksen. Esimerkiksi Tang-dynastian runoilija Du Fu kirjoitti runossaan "The Bottoms of the Flowers (Kukkien perusta)", "Tuntea selkeästi hyvät värit, eikä tyytyä olemaan hiekkaa tai mutaa." Kiinalainen idiomi "Wu (viisi) Yan Liu (kuusi) Se", jota käytetään kuvaamaan lukemattomia värejä, kuvaa myös merkityksen, että "Yan Se" tarkoittaa värejä.

Noin 5000 vuotta eaa. Huang Di’n (Keltainen keisari) aikana ihmiset palvoivat yhtä väriä. Huang Di’n ja läpi Shang-, Tang-, Zhou- ja Qin-dynastioiden keisarit valitsivat värisymboleja, jotka perustuivat viiden elementin teoriaan. Viisi elementtiä ovat seuraavat: vesi, tuli, puu, metalli ja maa. Näitä vastaavat värit ovat musta, punainen, turkoosi, valkoinen ja keltainen. Perustuen teoriaan, että ”värit ovat täällä luonnostaan, ja että musta ja valkoinen ovat ensimmäiset ilmestyneet värit”, ihmiset loivat vähitellen värien ja viiden elementin välille yhteyden, joka ohjaa taivaiden ja taivaisen Taon luonnollista liikettä. Ihmiset valitsevat myös vaatteet, ruoan, kuljetukset ja asumisen vuodenaikojen mukaan.

Mustaa pidettiin taivaan värinä Yi Jingissä (Muutosten kirja). Sanonta "mystisen musta taivas ja maa" juurtui muinaisten ihmisten uskomukseen pitkän aikaa. He ajattelivat, että Tian Di (Taivaallinen keisari) on Pohjantähdellä. Siksi mustaa pidettiin kaikkien värien kuninkaana muinaisessa Kiinassa. Se on myös ainoa väri, jota palvottiin muinaisessa Kiinassa. Muinaisen Kiinan taiji-symbolissa mustaa ja valkoista on käytetty edustamaan yinin ja yangin ykseyttä.

Muinaisessa Kiinassa värikonseptissa valkoinen tarkoittaa monia asioita. Viiden elementin teorian mukaan valkoinen vastaa kultaa, mikä osoittaa, että muinaiset kiinalaiset tunsivat valkoisen symboloivan kirkkautta ja luokittelivat sen perusväriksi, joka edusti puhtautta, kirkkautta ja täydellisyyttä.

Kiinalaisille punainen symboloi onnea ja iloa.

Keltainen on keskuksen väri ja symboloi maata. Kiinassa on sanonta: "Keltainen synnyttää yinin ja yangin", koska keltainen on keskusta kaikille väreille. Keltainen on ortodoksinen (perinteinen) väri, sijaitsee keskellä ja on neutraali. Se sijoitetaan ruskean värin yläpuolelle ja sitä pidetään kauneimpana värinä.

Turkoosi symboloi kevättä, jolloin kaikki on täynnä elinvoimaa ja tarmoa.

Pre-Qin -kauden aikana antiikin Kiinan symboliset värit alkoivat osoittaa taipumusta monipuolistumiseen. Zhou-dynastian seremonioiden tukemiseksi Konfutse määritti värit: keltainen, vihertävän sininen, valkoinen, punainen ja musta vakioväreiksi ja paremmiksi väreiksi. Hän yhdisti viisi väriä hyväntahtoisuuteen, hyveellisyyteen ja ystävällisyyteen ja sisällytti ne virallisiin seremonioihin. Zhou-dynastian aikana palvottiin punaista väriä. Lao Zi sanoi toisaalta, että "viisi väriä tekee ihmiset sokeiksi", joten Tao-koulu valitsi mustan symboliksi.

Tuona ajanjaksona eri värien symboliikka liittyi laajasti vuodenaikojen ja ilmansuuntien nimeämiseen. Jokaiselle vuodenajalle annettiin väri ja ilmansuunta. Kevättä edusti turkoosi/sinivihreä aurinko. Siitä huolehti valvoja-jumala, sinivihreä lohikäärme ja sen ilmansuunta oli itä. Kesää edusti punertava kirkkaus, jota vartioi punainen varpunen, ja sen ilmansuunta oli etelä. Valkoinen väri edusti syksyä, ja sitä suojeli valkoinen tiikeri, ja sen ilmansuunta oli länsi. Musta edusti talvea, jota suojeli musta kilpikonna, ja sen ilmansuunta oli pohjoinen. Keltainen symboloi muinaisen Kiinan viittä legendaarista keisaria. Kiinassa keltaisella värillä oli erityinen symbolinen merkitys. Se oli viiden värin keskipiste ja symboloi maata.

Vuonna 211 eaa. Qin Shi Huang yhdisti Kiinan. Hän seurasi edelleen esi-isiensä perinteitä havainnoimalla esineitä ja valitsemalla symboleja, erottaen mustan valkoisesta, kunnioittaen vettä ja päätti, että lokakuu oli talven alku ja sen väri oli musta. Kun Qin Shi Huang nousi valtaistuimelle, vaatteiden ja lippujen väri oli musta.

Qin-dynastian jälkeen värit saivat vähitellen merkitystä koristeena, ja muinaisen Kiinan väreissä alkoi tapahtua rikasta ja värikästä kehitystä. Han-dynastian jälkeen, läpi dynastioiden, keltaisesta tuli kuninkaallisen hovin erityinen symbolinen väri sen loistokkuuden takia, koska sen loisto ja sävy muistuttivat kultaa. Tavalliset ihmiset eivät saaneet käyttää keltaisia vaatteita. Kautta dynastioiden eri tasoilla olevien virkamiesten vaatteet olivat myös eri värisiä. Yleensä ihmiset pitivät viittä väriä toissijaisina väreinä. Han-dynastian aikana kirkasta violettia pidettiin usein äärimmäisen arvokkaana ja harvinaisena värinä. Tang-dynastiassa violettia käytettiin ylempien virkamiesten vaatteissa, esimerkiksi tuomioistuinten jäsenet suosivat tätä väriä.

Kiinalaisessa kulttuurissa värin ja eri taidemuotojen ja tapojen välinen suhde oli hyvin läheinen ja murtumaton.

Värejä käytettiin laajalti kaupunkisuunnittelussa, seinämaalauksissa (muraaleissa) ja piirroksissa. Esimerkiksi Ming-dynastian jälkeen vain ne, joilla oli yhteyksiä Keisariin, voivat asua taloissa, joissa on punaiset seinät ja keltaiset kattotiilet. Tavalliset ihmiset saivat käyttää taloissaan vain sinisiä tiiliä seinissä ja katolla. Kuitenkin veistetyt palkit ja pylväät olivat erittäin värikkäita. Useissa taloissa oli mustat kattotiilet ja valkoiset seinät.

Dun Huangin luolissa, vuodelta 1 500, on yli 10 000 harvinaista seinämaalausta. Seinämaalauksissa käytetyt värit ovat eri ajanjaksoilta, ja ne ovat erilaisia. Esimerkiksi seinämaalauksissa, jotka maalattiin Pohjoisen Wei-dynastian aikana, punainen ja ruskea olivat keskeiset värit, joita täydennettiin sinisellä ja mustalla. Tang-dynastian ajalta olevissa maalauksissa keltainen oli pääväri, ja värien käyttö vaihteli myös. Ne olivat kirkkaita ja upeita. Song-dynastian aikana maalatuissa seinämaalauksissa sininen ja vihreä olivat hallitsevia värejä.

Kiinan maalauksissa kuvan romanttinen viehätys on pääosin ilmaistu musteen vahvuudella. Menetelmää kuvataan nimellä: "musteella on viisi väriä" ja "edetä nerokkaasti ilman kirkkaiden värien käyttöä". "Musteella on viisi väriä" viittaa viiteen erilaiseen sävyyn: hiiltynyt, vahva, tuhka, ohut ja selkeä. Maalarin silmissä veden väri on selvästi erilainen ilmaistuna neljänä vuodenaikana, kuten se ilmaistaan Guo Xi’n kirjassa Lin Quan Gao Zhi (Kirja maalaamisesta), "Vesi on keväällä vihertävää, kesällä sinivihreää, talvella taas vesi näyttää mustalta." Kiinalaisissa perinteisissä maalauksissa käytetään erilaisia värejä. Muinaiset kiinalaiset olivat hyviä valmistamaan värejä erilaisista mineraaleista ja kasveista. Tämän vuoksi kiinalaisten maalausten värit muuttuivat entistä enemmän systemaattisiksi ilmaisten runsaasti kirkkautta ja rikkautta.

Kiinalaisilla runoilla ja maalauksilla on sama alkuperä. Niillä on usein suhde, jota kuvataan seuraavasti: "maalaus lausuu runon ja runo piirtää maalauksen". Runot ovat usein täynnä eloisia värejä, ja monet runoilijat olivat asiantuntijoita kuvatessaan värejä. Runo Cui Hu loi upean taiteellisen käsityksen väreillä. Kaksi riviä hänen runostaan ”Ti Du Cheng Nan Zhuang” (Eteläinen kylä pääkaupungissa), on hyvin tunnettuja.

Monilla kiinalaisilla värisävyjä kuvaavilla merkeillä on perussanana silkki. Shuo Wen Jie Zi’n kirjan mukaan noin 24 merkkiä, joita käytetään kuvaamaan silkkikankaiden värejä. Kaikki värisävyt osoittavat, miten poikkeuksellista muinaisen Kiinan silkinvalmistus oli. Silkkiä käytettiinkin Kiinassa maalauskankaana ennen paperin keksimistä.

Kiinalaisessa keramiikassa ja lakatuissa esineissä käytetään voimakkaampia värejä. Keksintö värillisestä lasista antoi loistavan ja kiiltävän ulkomuodon. Kuuluisasta Tang San Cai’sta (kolmivärinen lasitettu keramiikka Tang-dynastian ajalta), viiden värin lasitettuun keramiikkaan, kalpeanvihreistä valkolakattuihin esineisiin, sinivalkoisesta posliinista loistavan värikkääseen keramiikkaan, eri väreillä on ensiarvoinen merkitys kauneutensa vuoksi. Muinainen värikäs kiinalainen keramiikka ja mustat savityöt edustavat ensimmäistä keramiikkateknologiaa antiikin Kiinassa. Antiikin kiinalainen värillinen ja musta keramiikka edustavat ensimmäistä huipputasoa, muinaisen Kiinan keramiikan valmistuksessa käytettyä teknologiaa. Antiikin kiinalaisessa lakkamateriaalissa ja tekstiileissä oli myös kauniita kuvioita ja upeita värejä. Sotaisan kauden aikana lakatut koriste-esineet saavuttivat ennennäkemättömän tason. Qi:n valtio oli erityisen tunnettu kirkkaista väreistään kangas- ja silkkituotteissa. Monet silkkituotteista, jotka löydettiin muinaisista haudoista, olivat säilyttäneet alkuperäiset värinsä, muun muassa ruskea, punainen, musta, violetti ja keltainen.

Kiinalaisessa kansanperinteessä värien kulttuuri on vielä rikkaampaa. Keltainen on keisarien väri. Kuninkaalliset palatsit, kuninkaalliset alttarit ja kuninkaalliset temppelit käyttivät usein keltaista väriä. Keltainen myös edustaa vapautumista maallisista murheista. Siksi se on myös buddhalaisuuden käyttämä väri. Munkkien asut ovat keltaisia samoin kuin temppelit. Punainen on yksi kiinalaisten rakastamista väreistä. Punaista käytettiin muun muassa uudenvuoden juhlissa, ja kokoontumisissa punainen väri on melkein ”pakollinen”. Purppura on sopuisuuden ja juhlallisuuden väri. "Valkoinen on surun väri”, ja ihmiset pukeutuivat valkoisiin vaatteisiin ja hattuihin surressaan kuolleita. Tätä perinnettä harjoitetaan vielä tänäkin päivänä.

Nykyään, varsinkin kun Kiinan kommunistinen puolue otti vallan, punaista väriä käytetään laajalti, ja se on alkanut edustaa vaaraa, verta, väkivaltaa ja radikaaleja tapahtumia.

http://fr.clearharmony.net/articles/a27994-Le-role-des-couleurs-dans-la-culture-traditionnelle-chinoise.html#.WhGvgkpl_IU

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.