Isäni muuttuminen

Isäni on 81-vuotias eläkkeellä oleva upseeri ja maakuntahallinnon vanhempi suunnittelija. Hän liittyi kommunistipuolueeseen vuonna 1950, ja häntä kutsutaan ”vanhemmaksi puoluejäseneksi.”

Isoisäni omisti pienyrityksen ja oppi elämään ”varovaisesti” selviytyäkseen kommunistihallinnon kanssa. Sellaisessa ympäristössä kasvanut isäni oppi luonnollisesti käyttäytymään samoin.

Seuratessaan kymmenen vuotta kommunistihallinnon useita poliittisia kampanjoita ja kulttuurivallankumouksen aiheuttamaa tuhoa ja kauhua omille kansalaisilleen tämä kaikki vaikutti isäni elämänasenteeseen, ja hänen persoonallisuutensa muuttui suvaitsevaisemmaksi.

Isäni työskenteli alunperin yliopiston tutkimusosastolla, mutta 1980-luvun alussa hänet kuitenkin siirrettiin maakuntahallintoon. Kiemuraisessa valtion virastomaailmassa isästäni tuli entistä varovaisempi. Hän työskenteli ahkerasti ja vältti ristiriitoja.

Koska isäni ei ollut imartelija eikä kehuskelija, hän sai periaatteessa tehdä rauhassa työnsä. Tästä syystä hänelle ei koskaan tarjottu ansaitsemaansa ylennystä. Tällä tavoin hän vietti työelämänsä eläkeikään asti.

Voisin kuvitella, että isäni on kokenut vääryyttä, ja että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Onneksi hänen rauhallinen luonteensa säästi hänet todellisilta ongelmilta ja peloilta. Hän ei myöskään kantanut kaunaa niitä kohtaan, jotka olivat häntä vastaan tai aiheuttivat hänelle vaikeuksia. Niinpä isäni pystyi elämään melko rauhallista elämää jäätyään eläkkeelle.

Tikari sydämeen

Heinäkuussa 1999, juuri kun isäni oli päässyt nauttimaan rauhallisesta eläkeläiselämästä, silloinen pääministeri Jiang Zemin päätti aloittaa julman poliittisen vainokampanjan Falun Gongia (tunnetaan myös nimellä Falun Dafa) vastaan perustuslaista piittaamatta. Koska olin Falun Gongin harjoittaja, jouduin kärsimään paljon epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Eläen koko ikänsä nöyränä ja rehellisenä, puoluetta totellen, isäni kärsi paljon siitä, mitä minulle tapahtui.

Työpaikallani olin ensimmäinen, joka alkoi harjoittaa Falun Gongia, ja olin innostunut levittämään menetelmää. Joten kun vaino alkoi, minua pidettiin ”pääkohteena.” Erityisesti silloin, kun esimies pyysi minua ulos ”keskustelemaan”, ja kun selvisi, että pysyisin päättäväisesti omassa vakaumuksessani, minuun kohdistunut vainoaminen kiihtyi. Yhdessä vaiheessa jonkun perheestäni oli ”saatettava” minut työpaikalleni päivittäin.

Muistan kerran, kun isäni sanoi minulle työmatkalla: ”Mieluummin näkisin sinun käyttävän huumeita kuin harjoittavan Falun Gongia!” Isäni sanat hämmästyttivät minua. Oli kuin hän olisi pistänyt tikarilla sydämeeni. Tällaisella hetkellä, jolloin eniten tarvitsin lohtua, kuinka hän saattoi ottaa tällaisen linjan? Jähmetyin kauhusta.

Katsoin hänen tuttuja kasvojaan, jotka olivat niin läheiset, mutta samalla niin kaukaiset. Ne eivät olleet ainoastaan kaukaiset, vaan tunsin hänen olevan täysin vieras. En voinut olla huomauttamatta: ”Kuinka voit sanoa tuollaista minulle?” Hän ei vastannut, mutta hänen ilmeensä kertoi selvästi, että hän ei uskonut sanoneensa mitään väärää.

Vasta sen jälkeen, kun Yhdeksän kirjoitusta kommunistisesta puolueesta -kirjanen ilmestyi marraskuussa 2004, ymmärsin isäni henkisen tilan. Kirjasessa selitetään perusteellisesti, miten kommunistinen puolue on järjestelmällisesti tuhonnut ihmisluonteen ja korvannut sen puolueen luonnolla.

Tiivis perhesuhde repeytyi

Menin Pekingiin lokakuussa 1999 vetoamaan Falun Gongin puolesta, ja minut pidätettiin.

Isälleni, joka oli aina elänyt harkiten ja huomaamattomasti, hänen tyttärelleen tapahtunut oli järkyttävämpi kuin salamanisku. Monen unettoman yön jälkeen vanhempani päättivät palkata asianajajan, mikä oli lopulta tuloksetonta.

Minut tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Jouduin maakunnan naisvankilaan, jossa vangeille sallittiin perhevierailu kerran kuukaudessa. Valitettavasti isäni yritti vakuuttaa minulle, että pysyisin ”puolueen linjassa” ja vetäisin rajan itseni ja Falun Gongin välille, ja tekisin ”yhteistyötä puolueen uudelleenkoulutuksen pyrkimyksissä”, ja niin edelleen.

Nähtyään isäni asenteen vankilaviranomaiset sallivat minulle joitakin erityisoikeuksia. Sain käydä syömässä ulkona isäni kanssa, ja isäni kutsuttiin yksityiselle vankilakierrokselle. Saatoin nähdä isäni olevan hieman hämillään ja kiitollinen saamastaan erityiskohtelusta. Mutta itse tunsin häpeää ja nöyryytystä.

Tästä syystä käytännöllisesti katsoen halveksin isääni ja kysyin häneltä mielessäni: ”Etkö ole huomannut selkeästi oman tyttäresi fyysisiä ja persoonallisia muutoksia sen jälkeen, kun hän alkoi harjoittaa Falun Gongia? Kuinka voit sanoa, että Falun Gong ei ole hyvä vain siksi, että puolue väittää niin?”

Niiden kolmen vuoden aikana, jolloin olin vankilassa, vanhempani voittivat vaikeuden tulla luokseni ja lähettivät minulle tarvikkeita. Olin kiitollinen, mutta en voinut auttaa heitä ja minusta tuntui, että välillämme oli syvä kuilu. En voinut hyväksyä vanhempieni, varsinkaan isäni suhtautumista Falun Gongiin. He puolestaan syyttivät minua jääräpäiseksi ja epäkiitolliseksi heidän rakkaudestaan ja huolenpidostaan huolimatta.

Kommunistihallinnon luoma petollinen mustamaalaaminen ja säälimätön propagandaterrori Falun Gongia kohtaan oli tehokkaasti tuhonnut alkuperäisen läheisyyden ja harmonian, joka oli vallinnut vanhempieni ja minun välillä, ja josta olin nauttinut koko ikäni.

Kun isäni toisti puolueen propagandaa yhä uudelleen ollessaan luonani, minusta tuntui usein, että hänestä oli tullut enemmän puolueen äänitorvi kuin rakastettu vanhempani. Toisaalta, kun itse päättäväisesti pysyin vakaumuksessani, vanhemmistani taas tuntui, että minusta oli tullut tottelematon ja käsittämätön.

Vain aika näyttää

Vankilassa sain esimakua siitä, miltä tuntui olla ”pimeyden kuilussa” ja kun ”päivä tuntui pitkältä kuin vuosi.” Vangit pakotettiin päivittäin fyysiseen paineeseen teettämällä pakkotyötä kymmenen tuntia tai enemmän henkisesti masentavassa ympäristössä. Onneksi minulla oli Dafan periaatteet Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys henkisenä tukenani, joten saatoin pysyä toiveikkaana ja optimistisena.

Kun minut vihdoin vapautettiin, sain selville, että olin saanut laittomasti potkut työpaikkani johtotehtävistä. Päästin nopeasti irti ylpeydestäni ja sain ostoskeskuksesta työpaikan myyjänä ansaiten tarpeeksi huolehtiakseni itsestäni. Tämä toi arvostusta vanhemmiltani, jotka näkivät tyttärensä päättäväisyyden sen jälkeen, kun minut oli lyöty maahan.

Siitä lähtien tein erilaisia töitä muun muassa myyntiedustajana, toimistotyöntekijänä ja opettajana. Ei ollut väliä missä työssä olin, vaan tein parhaani ja ansaitsin esimieheni ja työtovereideni arvostuksen.

Työskentelin kerran konttoristina eräässä yrityksessä, ja sivukonttorin johtaja antoi seuraavan kommentin: ”Nykyään on harvinaista löytää ikäisiäsi nuoria ihmisiä, joilla olisi samoja ominaisuuksia ja omistautumista työhön, kuin sinulla.”

Falun Gongin harjoittamisesta johtuen minulla on edelleen hyvä terveys, näytän nuorekkaalta ja punaposkiselta. En ole tarvinnut lääkkeitä tai sairaalahoitoa yli 20 vuoteen.

Vuosien myötä vankeuteni jälkeen isäni huomasi minun voittaneen kaikki tielleni tulleet esteet, ja että olin säilyttänyt positiivisen asenteen. Työni ja taloudellinen tilanteeni paranivat vähitellen.

Kun äitini joutui auto-onnettomuuteen vuonna 2005, olin hänen luonaan sairaalassa lähes joka yön, kunnes hänet kotiutettiin. Vaikka se, mitä tein, ei ollut mitään erikoista, se lämmitti vanhempieni sydäntä. Puolueen valheet olivat saaneet heidät uskomaan, että Falun Gongin harjoittajat ovat kylmiä ja sydämettömiä eivätkä välitä perheistään. Jokainen sanani ja toimintani kertoivat toista.

Vähitellen isäni käsitys Falun Gongista muuttui positiiviseksi. Hän saattoi nähdä, että Falun Gongin harjoittajat olivat hyviä perheilleen.

Kerran, kun menin käymään vanhempieni luona, keskustelumme johtivat siihen, miten Jiang Zemin aloitti Falun Gongin vainon.

Yhtäkkiä isäni korotti ääntään ja sanoi vihaisesti: ”Jiang on pahin riiviö maan päällä. Mitä väärää Falun Gongin harjoittamisessa on? Mitä väärää siinä on, että harjoittajat haluavat olla terveitä? Mitä väärää siinä on, että yrittää olla hyvä ihminen? Millaista vahinkoa he muka aiheuttavat yhteiskunnalle?”

Isäni kertoi myös, kuinka hän ja hänen vanhat ystävänsä kokoontuivat yhteen ja jakoivat keskinäisen tunteen, että Jiang on todella paha, ja he kaikki halveksivat häntä.

Isäni oli työskennellyt kommunistihallinnon hyväksi puolet elämästään, mutta hänen looginen ja analyyttinen puolensa on täytynyt tietää, että kaikki vainopropagandaan liittyvä oli tekaistua. Isäni oli sortunut puoluekulttuuriin ja niin hänen mielessään kaikui puolueen halventavia iskulauseita Falun Gongia vastaan.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen isäni lopulta puhui Falun Gongin puolesta ja oli samalla puolella kuin periaatteetTotuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys. Miten iloinen muutos!

Isäni hylkäsi puolueen ja kaikki sen alajärjestöt sekä antoi julkilausuman, että jokainen halventava asia, jonka hän oli sanonut Falun Gongista aiemmin, oli väärin, ja että hän tukee Falun Gongia.

Korkein oikeus ilmoitti uudesta toimintapolitiikasta toukokuussa 2015. Siinä ”Jokainen tapaus on arkistoitava, jokainen valitus on käsiteltävä.” Tämä johti haasteiden hyökyaaltoon Jiang Zeminiä vastaan. Yli 200 000 ihmistä Kiinassa ja ulkomailla on nostanut oikeusjuttuja Jiangia vastaan. Isäni sanoi tyytyväisenä: ”Haastaa Jiang? Ehdottomasti!"

Ilo totuuden ymmärtämisestä

Kun isäni muutti asenteensa Falun Gongista, hyviä asioita alkoi tapahtua hänelle. Hän alkoi myös nauttia taloudellisesti mukavasta elämästä ja oli hyvässä kunnossa. Vanhempani saattoivat nyt huolehtia itsestään ilman ulkopuolista apua.

Äitini vilustui vuonna 2014 ja sai yskän. Sairaalassa keuhkoissa todettiin olevan nestettä. Lääkärin mukaan oli suuri mahdollisuus, että se johtui kasvaimesta. Koko perhe oli huolissaan.

Pysyin rauhallisena. Annoin äidilleni Dafa-amuletin ja pyysin häntä lausumaan sanat ”Falun Dafa on hyvä! Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys on hyvä!” Myös isäni tarjosi apuaan osallistumalla sanojen lausumiseen. Äitini tila koheni.

Vuonna 2015 tehty tarkastus osoitti, että varjostumat äidin keuhkoissa olivat melkein kadonneet. Toinen tarkastus vuonna 2016 osoitti kaiken olevan kunnossa.

Nyt vanhempieni kasvoilla on aina hymy. He jatkavat sanojen lausumista joka päivä osoittaakseen kiitollisuutensa Falun Gongin perustajalle Mestari Li’lle.

Vuoden 2016 keskisyksyn juhlassa, kun kaikki Dafa-opetuslapset lähettivät terveisiä Mestarille, kysyin isältäni, mitä hän toivottaisi Mestari Li’lle. Isäni mietti hetken ja sanoi vakavasti: ”Toivotan Mestarille hyvää terveyttä ja pitkäikäisyyttä.” Katsoimme toisiamme ja hymyilimme onnellisina.

Oikeudenmukaisuus on ihmisten sydämessä. Valheet eivät voi pidätellä totuutta ikuisesti. Isäni ja minä uskomme vakaasti, että jonakin päivänä Falun Gongia katsotaan oikeudenmukaisesti Kiinassa, ja että Jiang Zemin saa maksaa teoistaan.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2017/3/31/162677.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.