Ming-dynastian keisari Yonglen arkkitehtuuriset saavutukset

Kiinan historiassa kullakin dynastialla on ollut oma, ainutlaatuinen tyylinsä niin arkkitehtuurissa, pukeutumisessa, kulttuurissa kuin taiteessakin. Tämä artikkeli kuvaa kolmea tiettyä rakennelmaa Ming-dynastian keisarin ajalta.

Zhu Di:ssä syntynyt keisari Yongle (1360-1424) oli Ming-dynastian ajan (1368-1644) kolmas keisari. Hallintoaikanaan (1402-1424) hän rakennutti nykyisen Pekingissä sijaitsevan Kielletyn kaupungin, taolaista arkkitehtuuria olevan rakennuskompleksin Wudang-vuorille ja Nanjingin posliinitornin. Kaikissa näissä oli rakentamiseen käytetty kirkkaita, värikkäitä ja kiiltäviä posliinilaattoja, mikä erotti ne perinteisistä rakennuksista valkoisine seinineen ja tummine laattoineen.

1. Värikkään lasituksen kauneus – Nanjingin posliinitorni

Keisari Yonglen rakennuttamassa Nanjingin posliinitornissa, kirjaimellisesti käännettynä "temppeli, jolla on maksettu takaisin kiitollisuutta", oli käytetty värillisiä, lasitettuja tiiliä.

Ihmsille ovat tuttuja kivestä tai puusta rakennetut talot, joten on todella harvinaista, että koko rakennus on tehty lasista. 9-kerroksinen torni oli läpileikkaukseltaan kahdeksankulmion muotoinen, tyvestään 29 metriä leveä, ja sen huippu kohosi 78 metrin korkeuteen. Se oli rakennettu lasitetuista posliinitiilistä sekä sisältä että ulkopuolelta. Rakenteessa ei ollut käytetty puuta, lukuun ottamatta pylvään kärkeä. Lasitetut, värikkäät posliinitiilet sovitettiin yhteen muodostamaan rakennelma sekä sisältä että ulkoa, mikä oli harvinainen rakennustapa.

Lasitettu posliini oli valittu ensisijaiseksi rakennusmateriaaliksi loistonsa ja kiiltonsa vuoksi, joka taiteellisesti heijastuu komeudessaan.

 

Nanjingin posliinitorni antiikin taiteilijoiden piirtämänä ennen sen tuhoa 1850-luvulla Taipingin kapinan aikana.

Taiteilijoiden toimesta posliinitiilet saivat freskot, joihin kuului kuvia lootuksen kukista, jumalista ja taivaallisista olennoista ym. Tiiliä käsiteltiin sen jälkeen korkeassa lämpötilassa, mikä sai aikaan värikkään, ainutlaatuisen kiillon lasitukselle. Kaikissa tiilissä oli monivärinen lasite.

Lasitetun freskon tekeminen on ihan erilaista kuin luonnos paperilla tai öljykankaalla. Ei ollut käytettävissä laajasti tilaa kuten Sikstuksen kappelin katossa. Oli taiteellisesti vaativaa luoda lukuja ja kohtauksia kapeaan tiileen. Huolimatta haasteista monia lumoavia kohtauksia tuotettiin. Tunnemme länsimaisesta taiteesta siivekkäitä enkeleitä ja siivekkäitä hevosia. Harva kuitenkaan on tietoinen siitä, että nämä kuvat olivat melko yleisiä lasitetuissa tiilissä, joista posliinitorni koostuu. Freskoissa kuvattiin taivaallisia, siivekkäitä olentoja, lentäviä, taivaallisia hevosia, jumalallisia olentoja siipineen, majesteettisia leijonia, norsuja sekä lootuksen kukkia ja lehtiä. Nämä kuvat olivat eläviä ja hienoja.

Antiikin aikaan ihmiset kiinnittivät paperia ikkunoihinsa, jotta valo loistaisi sen läpi. Jotkut varakkaat perheet käyttivät kangasta. Simpukankuoria käytettiin posliinitornin ikkunoissa ‒ todellakin, simpukankuoria. Ne hiottiin niin ohuiksi, että ne voivat suodattaa valon. Niille annettiin nimi "kirkkaat laatat", ja ne olivat parasta valaistusmateriaalia ennen länsimaisen lasin käyttöönottoa. Ming- ja Qing-dynastioiden aikana torni oli kokonaan valaistu yöaikaan. Unenomainen valo suodattui läpinäkyvistä simpukankuorista, joten se näytti satulinnalta. Tornin saattoi nähdä Nanjingin joka suunnalta, ja sen visuaalinen vaikutus nosti ihmisten tietoisuutta buddhalaisesta kulttuurista.

Nanjingin posliinitornin valmistuttua kiinalainen kulttuuri herätti entistä enemmän kiinnostusta ulkomaisten diplomaattien keskuudessa. Qing-dynastian aikana (1644-1912) torni oli laajalti tunnettu Euroopan aristokraattien keskuudessa, joista monille oli elinikäinen unelma nähdä sen loisto henkilökohtaisesti.

2, Taolaisen rakennuskompleksin katot muodostuvat lasitetuista, sinivihreistä laatoista

 
Sinisen lasitteen kauneus ‒ taolainen arkkitehtoninen rakennuskompleksi Wudang -vuorilla

Taolaisen arkkitehtonisen rakennuskompleksin rakennutti keisari Yongle. Lasitettuja sinisiä laattoja käytettiin laajasti rakentamisessa. Sinivihreät laattakatot saavat nämä taolaiset rakennukset erottumaan selvästi puhtaassa ja rauhallisessa vuoristossa. Ne korostavat taolaista loistoa. Näissä rakennuksissa räystäät ovat tyypillisesti kerroksittain ja pilarit sekä palkit maalattuina, missä yhdistyy luonnon rauhallisuus komeaan loistoon. Wudang-vuorten taolaisen arkkitehtonisen temppelikompleksin laajuus oli omiaan lisäämään taolaisuuden suosiota Ming -väestön keskuudessa.

 

Veistos siivekkäästä hevosesta hengittämässä ulos taolaisen rakennuksen seinällä Wudang-vuorilla

Hämmästyttävintä ovat hevoset taolaisen rakennuksen seinällä. Hevoset ovat siivekkäitä ja hengittävät ulospäin ja siten herättävät vieraiden ihailua ja kunnioitusta jumalallisia maailmoja kohtaan.

Lasitettujen, sinisten laattojen lisäksi rakennuskompleksin kuparivaletut komponentit on päällystetty kullalla. Kultainen Wudang -vuorten palatsi oli siihen aikaan suurin kupariin valettu ja kullalla päällystetty rakennus. Altistuttuaan yli 500 vuoden ajan auringonpaisteelle ja myrskyille, se silti pysyy yhtä loistavana kuin silloin, kun se rakennettiin.

Kultainen palatsi rakennettiin tarkasti ja tukevasti metalliosista. Muotoilu on verrattavissa posliinitorniin (koottiin lasitetuista tiilistä). Yksikin epäsuhta pienessä palassa mitätöisi koko rakentamisen. Nykyään ihmiset hämmästelevät muinaista viisautta, joka itse asiassa oli jumalallisten olentojen inspiroimaa.

Kirkkaan, keltaisen lasin kauneus – Pekingin Kielletty kaupunki

Keisari Yonglen rakennuttama Kielletty kaupunki Pekingissä on varustettu kirkkaan keltaisilla laatoilla. Legenda kertoo, että taivaalliset palatsit ovat rikkaita, rakennukset ja erilaiset rakenteet, kuten paviljongit, tornit, laiturit ja parvekkeet kukoistavat maailman palatsiarkkitehtuuria. Palatseilla, kiskoilla, käytävillä ja paviljongeilla Kielletyssä palatsissa on nämä taivaallisten paratiisien ominaisuudet. Sen huikeista rakennuksista, maalatuista pilareista ja palkeista sekä värikkäistä, lasitetuista laatoista ‒ kaikesta välittyy keisarillinen komeus.

Päätelmä

Keisari Yongle käytti enemmän aikaansa, energiaansa ja resursseja rakennuttaessaan posliinitornia ja taolaista arkkitehtonista rakennuskompleksia kuin mitä hän käytti rakennuttaessaan Kiellettyä kaupunkia itselleen. Säästäväisenä ihmisenä keisari pidättäytyi viinasta, käytti paikattua kylpytakkia ja oli ahkera hallinnoidessaan maata. Hän kantoi vastuuta tavallisista ihmisistä, jotka menestyivät hänen hallituskautensa aikana. Hän oli halukas rakentamaan buddhalaisen Nanjingin posliinitornin ja Wudang -vuorten taolaisen arkkitehtonisen rakennuskompleksin korkealaatuisimmista materiaaleista ja parhaista luonnoksista ilmaistakseen niillä Buddhan ja jumalien loistoa.


Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2014/8/18/2560.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.