Toive toteutui: Dafan esitteleminen kouluissa

Olen Dafa-harjoittaja Serbiasta. Olen saanut Fa'n vuonna 2003, mutta aloin harjoittaa vuonna 2005. Olen aina tuntenut katumusta niistä kahdesta menetetystä vuodesta, joten yritän olla ahkera ja tehdä asioita kuin se olisi viimeinen päiväni tehdä niitä, menettämättä yhtään mahdollisuutta. Sittemmin olin mukana erilaisissa Dafa hankkeissa, mutta yksi toive pysyi edelleen toteutumatta.

Kaksi vuotta sitten luin artikkelin Minghui'n suvuilta, jonka oli kirjoittanut australialainen harjoittaja. Se kertoi Dafan esittelemisestä koulussa Intiassa. Artikkelissa oli kuvia Intian maaseudulta, jossa sadoille lapsille opetettiin harjoitusliikkeitä. Se todella teki minuun vaikutuksen, ja ajattelin sitä monta kertaa, toivoen tekeväni saman Serbiassa.

Aiemmin tänä vuonna, kun kiinalainen harjoittaja tuli Serbiaan auttamaan paikallisessa toiminnassa, tunsin Mestarin ohjaavan toteuttamaan saman Serbiassa. Perustimme riippumattoman järjestön ja nimesimme sen "Serbia-Kiina ystävyysseuraksi - Falun Dafa on hyvä". Valmistelin erityisen kirjeen lähetettäväksi peruskouluihin. Ennen asian etenemistä, esittelin suunnitelman ystävälleni koulun rehtorille (ei ole harjoittaja).

Hän tiesi jo vainosta Kiinassa, ja näki omin silmin pahan puolueen häikäilemättömyyden Kiinan vierailun aikana. Hän oli sitä mieltä, että Kiinan suurlähetystö voisi aiheuttaa häiriötä ja hän ehdotti minulle, että ottaisin ensin yhteyttä opetusministeriöön. Yhteistyön etsiminen ministeriöstä ei ollut sitä mitä alun perin olin hakemassa. Se oli hidasta ja byrokraattista. Ystäväni mielestä saattaisimme aiheuttaa harmia rehtorille, jos emme hanki lupaa. Se oli este, joten katsoin sisäänpäin.

Sain nopean vastauksen: Se mitä olemme tekemässä on kaikkein paras (tärkein) asia. Se mitä me olemme tekemässä on auttaa tuntevia olentoja ja ne, jotka voivat auttaa, saavat siunauksen. Esteenämme ovat vain meidän omat kiintymyksemme, joten hankkiudutaan niistä eroon.

Oikeamielisin ajatuksin lähetimme kirjeitä ja muutaman päivän kuluttua joitain kouluja otti meihin yhteyttä. Ensimmäinen koulu oli kaupungissa Etelä-Serbiassa. Siellä olisi kiinalainen kauppa, joten voisimme käydä myös siellä, kun vierailemme koulussa.

Kirjeemme sisälsi perustiedot Dafasta ja sen terveysvaikutuksista, ja rohkaisi oppilaita ja opettajia opiskelemaan Dafa'a. Tässä ensimmäisessä koulussa, vain opettajat tulivat tunnille rehtorin kanssa, joten päädyimme antamaan oppitunnin kahdelletoista opettajalle. Lopetettuamme harjoitukset, jaoimme kokemuksiamme Dafa'sta ja selvensimme totuutta. Minulle oli aina ollut vaikeaa selventää totuutta useammalle kuin yhdelle henkilölle kerrallaan, mutta nämä kaksitoista naista kuuntelivat silmää räpäyttämättä. Rehtori näytti helpottuneelta. Hän tiesi jo vainosta, mutta ei ollut voinut aiemmin ottaa kantaa. Olin iloinen, että olimme voineet auttaa häntä.

Viikkoa myöhemmin meidät kutsuttiin kahteen kouluun maan pohjoisosaan. Tietämättä kuka osallistuisi, olimme melko yllättyneitä saadessamme pitää tunnin kokonaiselle luokalle kymmenenvuotiaita oppilaita. He olivat erittäin tarkkaavaisia, kärsivällisiä ja iloisia tavatessaan meidät, erityisesti kiinalaisen harjoittajan. Tunnin jälkeen kaikki toivat vihkonsa saadakseen muistoksi nimensä kiinankielellä.

Siitä lähtien tästä tuli vakituinen asia jokaisessa koulussa. Opetimme lapsille muutamia kiinalaisia sanoja kuten: "Falun Dafa Hao" ja "Zhen-Shan-Ren". Kuullessamme niin monen lapsen lausuvan kuorossa yhteen ääneen "Falun Dafa Hao" se oli upea asia ja suurin palkkio ponnistuksistamme.

Yksi koulu sijaitsi kylässä melko syrjäisessä osassa maata. Kaikki, yli sata oppilasta, kutsuttiin koolle urheilusaliin. Rehtori liittyi myös seuraan. Harjoitusten jälkeen, jakaessamme kokemuksia rehtorin kanssa, huomasimme, että hän oli varsin kiehtova nainen. Vaikka hänen täytyi opettaa Darwinin evoluutioteoriaa, hän ei uskonut siihen lainkaan. Vaikka hän ei ollut uskonnollinen, hän silti uskoi korkeampiin olentoihin ja korkeampaan järjestykseen. Hän kertoi meille tarinan siitä, kuinka hänen tyttärensä levitoi kirkossa ja hänen kokemuksistaan kuinka olla epäitsekäs ihminen.

Meillä oli tilaisuus selittää ymmärrystämme Dafa'sta, ja että maailmakaikkeus on luonteeltaan hyvä ja niin olivat myös ihmiset kun heidät luotiin. Kun selitimme mitä Zhen-Shan-Ren on, näimme hänen silmänsä loistavan. Hän sanoi innoissaan: "Luulen, että tämä oli ennalta määrätty! Ette ole tekemässä tätä itseänne varten, vaan tulitte meitä varten. Olen hyvin kiitollinen."

Koska osallistujien määrä kasvoi koko ajan, huomasimme erään ongelman: harjoitusmusiikki ei soinut tarpeeksi kovaa. Musiikkitarvikeliikkeestä ostimme vahvistimen, ja sen jälkeen pystyimme pitämään harjoituksia myös ulkona.

Kaksi lähes identtistä tapausta sattui kahdessa eri lukiossa: Ohjelmamme oli suunnattu pääasiassa kouluihin ja maakuntiin, jossa ihmisillä ei ollut mahdollisuutta tietää Dafasta. Minulla oli ennakkokäsitykset siitä, että vanhemmat oppilaat eivät olisi niin kärsivällisiä ja keskittyneitä, siksi vältin tarkoituksella kutsua lukioihin. Mutta sitten tapasin lukion opettajan työpaikallani. Kun olin maininnut suunnitelmastamme, hän lupasi kysyä asiasta koulun rehtorilta. Seuraavana päivänä meidät kutsuttiin pitämään kaksi oppituntia lukioon, jossa paikallis-tv teki lähetystä ja haastatteli meitä lyhyesti. Vastoin odotuksiani lapset olivat melko kurinalaisia ja järjestyksessä. Ensimmäisellä oppitunnilla oli läsnä vain noin 30 oppilasta, mutta kun sana levisi, että Dafa oli siellä, seuraavalla oppitunnilla oli ennätysmäärä oppilaita, lähes 150. Saattaa tuntua vaikealta ylläpitää järjestyksessä niin monia nuoria, mutta kun Dafa-musiikkia soitetaan, he kaikki toimivat kuin todelliset Dafa-opetuslapset.

Jonkin ajan kuluttua kiinalaisen harjoittajan täytyi lähteä maasta. Koska hän oli erittäin suosittu lasten keskuudessa, olin hetken aikaa huolissani, että hänen lähtönsä voisi häiritä projektia. Mutta sitten muistin: "Kultivointi riippuu harjoittajasta, Gongin muuntaa Mestari." Se emme ole me tekemässä mitään, joten miksi huolestua?

Neljän kuukauden aikana esittelimme Dafaa kahdessatoista koulussa yhteensä yli 800 oppilaalle ja opettajalle pienissä kaupungeissa ja kylissä ympäri maata.

Jokaisessa luokassa huomasimme joitakin erityisiä lapsia, erittäin keskittyneitä ja rauhallisia, niin puhtaita, harjoittaen aivan kuin olisivat aina tienneet Falun Dafa’sta. Tunnin jälkeen he tulivat esittämään kysymyksiä kuten: milloin tulemme uudelleen ja "kuinka ilmoittautua Dafa-tunneille" jne. Jokaiselle noista erityisistä lapsista annoimme harjoitus-DVD:n ja kerroimme Falun Gong -kirjasta.

Lahjoitimme Falun Gong -kirjoja koulun kirjastoihin. Saadaksemme pysyviä harjoitusryhmiä kouluihin, yhden opettajista pitäisi ottaa asia hoitaakseen. Toivon, että tulevaisuudessa tämäkin asia ratkaistaan.

Nyt kun pohdin tätä kaikkea, ihmettelen miksi emme tehneet tätä aiemmin ja miksi emme ole opettaneet lapsia kaikissa maissa säännöllisesti. Todennäköisesti tulevaisuudessa Falun Dafaa tullaan harjoittamaan kouluissa. Siihen mennessä meidän pitäisi tasoittaa tietä Dafan leviämiselle tulevaisuudessa.

Kunnianarvoisa Mestari, kiitos.