Falun Gongin valokuvanäyttely kiertää Pohjois-Suomen kirjastoissa Osa 4.

Kuusamon kirjasto sai Falun Gongin valokuvanäyttelyn syksyn lähestyessä Pohjois-Suomea. Aurinko valaisi pohjoisen maisemaa ja päivät olivat yhä lämpimiä.

Valokuvanäyttelylle oli varattu Kuusamon kirjaston lasivitriineistä tilat, jotka olivat kaikkien nähtävillä sisään tultaessa. Pienen miettimisen jälkeen aloimme sommitella tauluja, jotka kokonsa puolesta juuri mahtuivat vitriinin sisälle. Paperiset lootuskukat antoivat oman hohtonsa näyttelylle.

Olin uppoutunut asettelemaan pöydälle vieraskirjaa ja muuta materiaalia, joissa kerrotaan Falun Gongista ja harjoittajiin kohdistuvasta vainosta Kiinassa, kun tunsin jonkun katselevan meitä. Kaksi nuorta tyttöä seurasi, kun mieheni kärsivällisesti ripusti erästä taulua sopivalle paikalle. Vanhempi tytöistä katsoi minuun hämmentyneenä, mutta hyvin avoimesti ja kohteliaasti hän odotti, että vanhempana aloittaisin keskustelun. Kysyin puhuuko hän suomea, vastaus oli kyllä, hyvällä suomenkielellä. Hän katsoi tauluja ja kysyi: ”Mitä tämä on?” Samalla kun kerroin Falun Gongista, tyttö katseli tauluja ja hänen ilmeensä kertoi suuresta ihastuksesta. Hänen tummat silmänsä loistivat kun hän sanoi: ”Tämä on jotain mistä haluaisi tietää enemmän.” Lyhyen keskustelun aikana hän sai arvokasta tietoa Falun Gongista ja yhteystiedot internetiin. Tytöt olivat syntyneet Etelä-Koreassa ja he olivat asuneet useita vuosia Kuusamossa. Iloisesti kiittäen ja kädellä huiskutellen sisarukset menivät ulos kirjastosta sateiseen syysilmaan. Heidän kohtalonsa, täällä kaukana Pohjolassa, oli tullut kosketuksiin maailmankaikkeuden suuren Dafan (Suuri Laki) kanssa. He löysivät jotain todella arvokasta elämäänsä.

Kuusamon kirjaston näyttelyn aikana useat ihmiset olivat kirjoittaneet nimensä vieraskirjaan. Taulut mukana jatkoimme matkaa. Yön aikana oli satanut ensilumi, ja kauniit ruskan värit sekoittuivat valkoiseen lumeen.

Oli syyskuun 17. päivä kun tulimme Muonion kuntaan, joka sijaitsee lähellä Ruotsin rajaa ja noin 200 km päässä pohjoisempana olevaa Norjan rajaa. Muoniossa on kilometreittäin jokia ja puroja, tuntureita ja pauhaavia koskia. Kaikista näistä muodostuu kaunis kokonaisuus, lappilainen maisema.

Muonion kirjasto on vanhassa puutalossa ja sen käytävän seinillä oli hyvät puitteet Falun Dafan Rauhaisa taival -näyttelylle. Kirjastonhoitajan päättäväinen asioista huolehtiminen, niin näyttelystä tiedottaminen paikalliselle Koillis-Lappi lehdelle, kuin meidät huomioonottaminen näyttelyä pystyttäessämme, kertoi hänen halustaan hoitaa asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkien etäisyyksien vuoksi Koillis-Lappi -lehden toimittaja teki lyhyen haastattelun puhelimitse. Haastattelu julkaistiin lehdessä myöhemmin.

Kahden viikon jälkeen kiitimme Muonion kirjaston henkilökuntaa näyttelyn onnistumisesta ja kirjastonhoitajan toivotus, ”turvallista matkaa” kaikui sydämessäni kun päivän hämärtyessä iltaan jatkoimme matkaa kohti Pelkosenniemeä, jonne oli matkaa vähän yli kaksisataa kilometriä.

Pelkosenniemen esitteessä sanotaan mm; Alueella oleva Pyhätunturi on portti aitoon Lappiin. Täällä aika hidastuu, luonto riisuu ihmiseltä suojakilvet, ikiaikaiset tunturit koskettavat sisintä ja unohdetut tarinat heräävät eloon.

Tämän pienen, vähän yli tuhannen asukkaan kunnankirjasto sijaitsee koulun kanssa samassa rakennuksessa. Falun Gongin valokuvanäyttely toivotettiin iloisesti tervetulleeksi tähän pieneen, mutta viihtyisään ja kulttuurisesti tärkeään paikkaan, kunnankirjastoon.

Meditointia Lapin ylhäisissä maisemissa

Lapin puhdas luonto saa kaupungin kiireet unohtumaan

Jälleen kerran otimme huolellisesti pakatut näyttelytaulut esille laatikosta, niiden katseleminen sai sydämeni liikuttumaan, ei ole niin pientä, eikä niin suurta paikkaa johon emme voisi tätä aarretta kuljettaa, jotta ihmiset saisivat tietää Falun Gongista ja harjoittajista jotka ovat kuolleet Kiinassa meneillään olevassa viattomien ihmisten vainossa. Matkan rasitukset eivät mieltäni painaneet, Falun Gongin harjoittajana tunsin historiallisen vastuuni järjestellessäni tauluja seinälle laittamista varten.

Ennen kuin ehdimme laittaa yhtäkään taulua seinälle, avautui ovi koulun puolelle ja oppilaat kulkivat kirjaston kautta koulun ruokasaliin. Jokainen heistä joutui ohittamaan meidät ja monet uteliaat silmäparit tarkastelivat tauluja, joita asettelimme seinälle. Monet kyselyt ja kiinnostus tauluihin oli jotenkin hämmästyttävää, nuorimmat koululaiset halusivat tietää mitä eräässä taulun kuvassa oleville ihmisille tapahtuu ja miksi he joutuvat kärsimään. Nämä lapset ymmärsivät hyvin, että pahuus tekee kaikenlaista pahaa ja siitä on hyvä kertoa ihmisille. Eräs tyttö kysyi, että mitä niille tapahtuu jotka tekevät pahaa, joutuuko ne vankilaan. Tämä nuori sai kuulla, että kaikki vainoon osalliset joutuvat vastuuseen teoistaan, pahat asiat tulee paljastaa ja syylliset saattaa oikeuden eteen. Osa oppilaista keskustelivat keskenään vilkkaasti kuvien aiheista ja heillä vaikutti olevan hyvä ymmärrys taulujen kertomiin tapahtumiin.

Kun laitoimme tauluja esille, useat kirjastossa käyneet ihmiset katselivat niitä. Kun viimeinen taulu oli paikallaan Pelkosenniemen kirjaston seinällä, sovimme että kahden viikon kuluttua kun palaamme noutamaan näyttelyn, ihmisillä on mahdollisuus tutustua Falun Gongin harjoitusliikkeisiin.

Kahden viikon kuluttua meitä oli muutama henkilö, jotka illan pimetessä hiljennyimme kirjaston lattialle harjoittamaan viittä Falun Gongin liikesarjaa, joiden puhdistava energia jalosti sekä mieltä että kehoa.

Näiden matkojen aikana välillä pysähdyimme jaloittelemaan tai ruokailemaan ja samalla saatoimme kertoa ihmisille matkamme tarkoituksesta. Näin ihmiset saivat tietoa Falun Gongista, sen maailmanlaajuisesta suosiosta ja Kiinan ilkeämielisen puolueen vainosta harjoittajia kohtaan. Ihmiset ymmärsivät, että vaino Kiinassa on ihmisoikeuksien vastainen. Kukaan ei hyväksy sitä että Falun Gongin harjoittajia vainotaan heidän vakaumuksensa vuoksi.