Muinainen viisaus joka liittyy ravintoon

Facebook Logo LinkedIn Logo Twitter Logo Email Logo Pinterest Logo

“Harvat muut kulttuurit ovat yhtä paljon ’ruokaan suuntautuneita’ kuin kiinalainen”, sanoi K.C. Chang, joka oli ”Food in Chinese Culture’n" toimittaja (”Ruoka Kiinalaisessa Kulttuurissa, New Haven, Yalen Yliopistolehti 1977). Miksi kiinalaisella ruokakulttuurilla on niin suuri vetovoima? Voidaan myöntää, että enimmäkseen herkullinen ruoka joka tarjoillaan kiinalaisissa ravintoloissa Kiinan ulkopuolella, on tosiasiassa festivaaliruokaa eikä edusta kiinalaista päivittäistä ruokaa. Mutta mikä sitten tekee kiinalaisesta ruuasta niin hyvän? Miksi sen suosio on kestänyt niin pitkään ja miksi sen lajin ruoka jota tarjoillaan ei ole valmistusmenetelmiltään paljonkaan muuttunut satoihin vuosiin? Nopea, sesonkiin painottuvan ruuan valmistus tehokkaalla lämmöllä, täydellinen maustaminen ja maku, siitä tulee maukas ja terveellinen ateria.

Terveellinen kiinalainen dieetti perustuu paljon muuhun kuin vain ravintopitoisuuden huomioon ottamiseen, joka on tärkeää ravintotietoisille länsimaalaisille. Ruoka on kiinalaisille osa heidän kulttuuriaan ja perintöään, joka on liitetty läheisesti lääkkeisiin ja jopa taiteeseen ja politiikkaan muinaisten ihmisten keskuudessa. Legenda kertoo, että Lao Tzu sanoi kerran: ”Valtavan valtion hallitseminen on kuin pienen kalan keittämistä”, joka tarkoitti, että maan johtaminen tarvitsee täsmälleen oikean määrän mausteita ja valmistelut onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Yi Yin, yksi vanhoista kiinalaisista opettajista, joka eli Shang-dynastian aikana (1500-1000 e.Kr) oli tietoinen ruuan ravintoarvosta ja oli selittänyt teoriaa eri tunnusomaisten piirteitten välisistä yhteyksistä ruokaan. Hän pani merkille, että viisi makua, makea, hapan, kitkerä, kirpeä (mausteinen/terävä) ja suola vastasivat viiden suurimman elimen ravintotarpeita ihmiskehossa, sydän, maksa, perna, keuhkot ja munuaiset. Toinen lähde kertoo, että keitetyt salaattisipulit, (tunnetaan yleisemmin vihersipulina), tuore inkivääri, valkosipuli, kuivatut ulpukan nuput ja puusienet joita syötiin oikea määrä ja oikeassa suhteessa, niissä on ominaisuuksia, jotka estävät määrättyjä sairauksia.

Ruokaa jonka sanotaan estävän sairauksia, löytyy myös täällä lännessä. Useimmat perheet tuntevat sanonnan: ”Omena päivässä pitää lääkärin poissa.” Ne jotka ovat tutkineet aihetta, ovat huomanneet että omenassa oleva aine pektiini on yksi niistä aineista jotka suojaavat määrättyjä kehon järjestelmiä. Porkkanat ovat arvostettuja niiden korkean A-vitamiinipitoisuuden vuoksi. Länsimaisen tutkimuksen näkökulmasta A-vitamiini tuhoaa kehon vapaita radikaaleja, jotka aiheuttavat sairauksia.

Edellinen huomioon ottaen, on ilmeistä että ruualla on laajasti suurempi merkitys kuin pelkästään vatsan täyttäminen. Henkilöt useilta eri aloilta ja tieteenhaaroilta katsovat ruokaa kiinalaisessa kulttuurissa niin tärkeänä, että pitävät kutsutuille joka vuosi jossakin Aasiassa tieteellisen konferenssin kiinalaisesta ruokakulttuurista. Henkilöt jotka esiintyvät ja heidän aiheensa vaihtelevat vuodesta toiseen, mutta käsittelevät vaihtelevaa aihetta ”Kiinan ruokakulttuuri globaalista perspektiivistä,” ”Kiinalaisen ruuanlaittokulttuurin vaikutus maailmaan,” ”Teen juonti elämänmuotona kirjallisuusryhmissä Ming-dynastian aikana, ” ”Käyttämällä tehdyn ruuan ja juoman alkuperä orientissa,” ”Liittyen tieteellisiin ja taiteellisiin tunnusmerkkeihin kiinalaisessa ravinnossa/kulttuurissa” ja muita.

Nämä aiheet osoittavat, että nämä ikivanhat perinteet ovat edelleen sovellettavissa nykyajan kiinalaiselle ruualle – ruokatavaroiden hankkiminen ja kulutus Kiinassa.

Onko ruokatavaroiden kulutus ja valmistelu sama koko laajassa Kiinan valtiossa? Vastaus on ehdottomasti EI! Miksi? Siihen on monta syytä! Kiinalla ja sen kansalla on pitkä ja moninainen etninen historia. Väestö koostuu eri roduista ja uskonjärjestelmistä (monia muslimeja kaakossa, jonkin verran juutalaisia, pieni määrä kristittyjä). Muut vaikuttavat tekijät suhteessa Kiinan ruuanlaiton eroavaisuuksiin ovat yhtä monitahoisia: Vain 8% Kiinan maamassasta on viljelyskelpoista, voimakkaat ilmastonvaihtelut subtrooppisesta melkein Siperian olosuhteisiin, voimakkaat tuulimyrskyt Mongolian aroilla, aavikoita ja myös tavallisesti ilmenevä veden puute muodostaa suunnattoman kuljetusongelman.

Katsomalla Kiinan topografikarttaa ja ottamalla huomioon leveys- ja pituusasteet, huomaamme nopeasti mikä voi kasvaa ja missä ja kuinka enemmän tai vähemmän onnistutaan sen toteuttamisessa. Kiinasta 63% on tänä päivänä yhä maaseutua, huolimatta otsikoista urbanisoituneilla alueilla, jotka huutavat Kiinan taloudellista menestystä. Yksityisomistuksessa oleva maanviljely, raskaasti verotettu ja omavaltaisen maksujärjestelmän kohde, on pieni – monella heistä on vain 6 mu (1 mu= 0,165 tynnyrialaa). Maanviljelijä viljelee usein vain sen mikä riittää heidän omille perheilleen. Sellaiset pienet maapalaset tekevät kannattamattomaksi kasvattaa suurta laidunkarjaa. Siipikarja ja joku yksittäinen sika ovat tavallisimmat kotieläimet. Suurin osa Kiinan vehnäsadosta viljellään maan pohjoisosassa ja se ei ole riittävästi. Kiina tuo suuria määriä vehnää muista maista, enimmäkseen USA:sta ja Kanadasta. Maan eteläosa on niin kutsuttu ”riisipytty”.

Meren äyriäiset, järvet ja vuonojärjestelmät muodostavat tärkeän proteiinin ruokavalioon, mutta niiden valmistus eroaa paljon muista ruokatavaroista riippuen alueellisista tavoista eri vuodenaikaan. Monenlaiset elävät olennot auttavat sen lisäksi proteiinin saannissa kiinalaisessa ravinnossa, olennot, joita määrätyt länsimaalaiset kaihtaisivat (soijapapu poikkeuksena) – kuten käärmeet, rotat, hyönteiset, koirat, kissat, sivettikissa (eräänlainen kärppä, SARSin kantaja) ja monia erilaisia lintuja. Eräs kiinalainen ystäväni sanoi minulle kerran: ”ainoat osat joita ei voida maustaa, ovat koiran sydän ja suden keuhkot.” Pitäisikö minun sitten pitäytyä tavallisessa riisissä ja tofussa ikuisesti..? Luultavasti, vahvistettuna joillakin värikkäillä vihanneksilla, terästettynä joillakin näillä verrattomilla kiinalaisilla mausteilla ja klassisilla kastikkeilla. Yksi kiinalaisista suosikkikirjoistani, Kiinalainen keittotaito, kirjoittanut Emily Hahn, N.Y. 1968, sisälsi tämän kappaleen, ”Alan ymmärtää ihmismaailman pienuuden, katson kauas pois ja alan ymmärtää aistillisen maailman turhuuden. Käännän pääni ja kiiruhdan takaisin – takaisin puutarhaan ja markkinoille, yksinäinen riisikori joka putoaa – suuressa ladossa.” (Po Chu: I, 772-846 e.Kr.).

Konfuciuksen sanotaan sanoneen: ” Ihminen ei voi koskaan olla tarpeeksi tarkka ravinnostaan.” Länsimaalaiset olettavat varmasti, että tämä tarkoittaa ”todella hyvää ateriaa”, kuten esimerkiksi paistia yhdessä leivotun perunan ja kermaviilin kanssa, ruohosipulia, pekonia, salaattia ja valtava leivos jälkiruuaksi. Luulen, että se ei ollut tätä mitä Konfucius ajatteli. Kohtuus on avain! Jonkun ruuan ylikulutus, punainen liha, rasva ja sokeri, erityisesti jalostettu ruoka, valtimotukokset, joka myöhemmin elämässä aiheuttaa joukon terveysongelmia. Se voi myös johtaa sairaalloiseen lihavuuteen. (Aikaisemmin sokeri oli jokseenkin tuntematon kiinalaisille. He jotka himoitsivat sokeria, tuottivat sitä Intiasta. Kiinalaiset makeuttivat ruokansa hunajalla.)
Kun kerran kysyin ystävältäni, joka työskentelee lääkärinä perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, painon pudottamisesta, hän vastasi lyhyesti, ”ei rasvaa, ei vehnää, ei sokeria!” Kuuntelin hänen neuvoaan ja pudotin vuodessa 35 kiloa painostani. Kaksi vuottani kliinisessä ravitsemuksessa ei ollut yhtä menestyksekäs kuin tämä kiinalaisen lääkärin viisaus!

Kuinka sitten pitäisi menetellä, jotta olisi rehellinen ruokansa kanssa, ikivanhan kiinalaisen ruokajärjestyksen mukaan? Vanhan perinteen mukaan, oikein tasapainotetussa kiinalaisessa ateriassa on oltava oikea tasapaino fan (suurimot ja muu tärkkelyspitoinen ravinto) ja tsain välillä (liha- ja vihannesaterian kombinaatio). Mainitsin aikaisemmin, että kiinalainen perinne ei ainoastaan nähnyt ruokaa vatsan täyttämisenä, vaan myös lääkkeenä. Mistä tämä teoria tulee? Fan ja tsai voidaan luokitella kuuluvaksi yin tai yang, kehon toiminnat vastaavat näitä periaatteita ja jos kehon yin- ja yang-energiat ovat epätasapainossa, esiintyy ongelmia kuten sairauksia, merkilliset mielentunteet, pahat unet, hikoilu ja muunlaiset ei-toivotut fyysiset ja psyykkiset epäsoinnut. Konfucius sanoi seuraavaa Analekteissä 10:8: ”Älä syö itseäsi kylläiseksi kiillotetulla riisillä tai hienoksi hakatulla lihalla, älä syö käynyttä riisiä, tai pilaantunutta kalaa tai lihaa... Älä syö, paitsi oikeassa tilanteessa... älä koskaan juo viiniä niin että tulet sekavaksi... Älä koskaan ota viiniä tai kuivattua lihaa, joka on hankittu kaupasta.” Sellainen viisaus 600-luvulta ennen Kristusta!

Konfucius, tämä korkeasti rakastettu viisas mies, lausui muita suuria ajatuksia kuten tämä: ”Hyvä terveys taataan jos elämme moraalista elämää.” Hän ei sisällyttänyt karman vaikutuksia aikaisemmista elämistä tämänhetkiseen terveyteen. Yhteys syy-seuraus näiden molempien välillä [moraali/syy-seuraus] voidaan löytää fantastisessa kirjassa Zhuan Falun, jonka on kirjoittanut Li Hongzhi. Konfucius sanoi, että ystävällisyys, oikeudenmukaisuus, oikea käytös, hyvä arvostelukyky ja henkilökohtainen loukkaamattomuus, lisänä hyvää tekevälle ruualle, takaavat myös terveyden. Lao Tzu, toisaalta, ehdotti, että kolmen jalokiven luonnos – myötätunto, vaatimattomuus ja keskiverto – yhtä hyvin kuin luonnonlakien seuraaminen yhdistelmässä, jossa ei ole jääräpäisiä tekoja ja yksinkertaisuus käyttäytymisessä, johtaisivat yin (naisellinen, pimeä) ja yang (miesmäinen, valoisa) tasapainoon ja sen tuloksena olisi kehon terveellinen tila.

Nämä historialliset ”elämisen määräykset”, yhteydestä hyvinvoinnin, lääkkeiden ja ruokatottumusten välillä, ovat myös olleet vanhan välimeren ja intialaisen ajan aikana, vaikka tämän päivän amerikkalainen tutkija on sanonut: ”On ainoastaan kuusi termiä jotka ovat yhteisiä kaikkeen: sukupuoli (mies/nainen); valon puuttuminen tai läsnäolo (valo/pimeys); kosteus (kuiva/märkä); moraali (hyvä/paha); energia (voimakas/heikko) ja lämpötila (lämpö/kylmä).” (Lainaus: Grivetti, Louis; (” Food History of China, Kiinan ruokahistoria”, 2001 oppitunti; [email protected]).

Onko näillä ikivanhoilla seikoilla yhteyttä ruuankulutukseemme ja siihen kuinka elämme ja käyttäydymme ja onko niillä tänä päivän yhä arvoa meille? Vaikka yin ja yang mielikuvat ovat vieraita ja hyödyttömiä useimmille jotka ovat tietämättömiä muinaisista itämaisista kulttuureista ja kuinka he näkevät kokonaisuuden – keho, sielu ja mieli – sitä kannattaa tarkastella. Kaksituhattaviisisataa vuotta vanha kiinalainen ravinto- ja lääketiede on säilynyt katkeamattomana ja se on perintö jolla on arvoa. Lainatakseni erästä lähdettä, jota professori Grivetti lainasi eräässä luennossaan: ”Luonnolla on neljä vuodenaikaa ja viisi elementtiä; puu, vesi, metalli, tuli ja maa. Ajatelkaa aina arvoa ja neljää vuodenaikaa. Pitkän elämän takaamiseksi, neljä vuodenaikaa ja viisi elementtiä säilyttävät luomisvoiman kylmässä, kuumassa, kuivuudessa, kosteudessa ja tuulessa. Ihmisellä on viisi sisäelintä – maksa, vatsa, sydän, keuhkot ja munuaiset, joissa nämä viisi säätä muuttuvat iloksi, kiukuksi, sympatiaksi, suruksi ja peloksi.” (Nei Ching, 1966, pp 177)

Riitapukarit, jotka raatavat tunneperäisessä tehtaassamme – ilo, kiukku, suru, sympatia ja pelko – ovat draaman roistot ja jotka aikakausien kuluessa ovat luoneet hävitystä ihmisten elämässä! Muinaisen kiinalaisen ja intialaisen/välimeren-kulttuurin mukaan, ravintotottumukset vaikuttavat koko elämisjärjestelmäämme. Mitä syömme, kuinka syömme ja kuinka paljon syömme, peilautuu kaikki terveyteemme ja siihen kuinka ajattelemme ja toimimme. Jokaisella meistä on valtava, fantastinen, sielun antama voima tehdä valintoja ja toimia valintojemme mukaan. Kuinka ajattelemme ja toimimme, tulee ratkaisemaan kuinka kuolemme ja mihin päädymme kun poistumme täältä. Tehkäämme siitä sydämellinen matka!

* * *

Here is the article in English language:
http://en.clearharmony.net/articles/a18724-article.html

Facebook Logo LinkedIn Logo Twitter Logo Email Logo Pinterest Logo

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.